Te eroajat / eronneet! Tajuatteko te, että olette itse valinnoistanne vastuussa?

siksi olen eronnutkin, lopulta.

Te olette itse päättäneet lähteä parisuhteeseen (tavalla taikka toisella) epäsopivan kumppanin kanssa, ja valinneet tuoda siihen suhteeseen lapsen.

Ymmärrättekö te edes tätä perusasiaa elämästä?

Aikuinen kantaa aikuisen vastuun tekemistään valinnoista - aina!

Hienoa, ettet itse ole tehnyt elämässäsi virheen virhettä!

sitä voi tietää etukäteen, että kumppani osoittautuukin 10v päästä "epäsopivaksi" tai rakastuu toiseen naiseen?



Ja ei, en ole eronnut vaan onnellisesti naimisissa.

Ap on keksinyt näemmä erehtymättömän tavan nähdä tulevaisuuteen!



Yksi minullekin, kiitos!

Ei sitä aina heti tiedä, että kumppani on epäsopiva. Siitä voi tulla epäsopiva vasta monen vuoden avioliiton jälkeen.

Ja mitä tulee tuohon vastuuseen, en ole siitäkään sun kanssasi samaa mieltä. Ylipäätään tuon "vastuu" sanan hokeminen on jokseenkin typerää koska moni asia on sellainen, ettei siinä ole vastuun kanssa mitään tekemistä. Kuten vaikka terveys.

voi myös valita erota ja kantaa kyllä vastuunsa myös siitä valinnasta, kuten muistakin valinnoistaan sukista elämänkumppaniin!



Mikähän sun pointtisi oli? Miehesi jättää sut ja haluat jatkaa? Ja hänen pitäisi jaksaa sua, kun on sut kerran mennyt valitsemaan puolisokseen?

Otan vastuun toki omasta puolestani mutta en voi vastata mieheni tekemistä valinnoista. Voin vain pyrkiä pitämään lasteni elämän mahdollisimman normaalina ja arven nin sujuvana kuin mahdollista.

Mitä on vastuu?

ja olen erittäin onnellinen nykyään vaikka aikuinen mieheni kertoikin viime keväänä että "tää ei nyt ollut just sitä mitä mä halusin", kymmenen vuoden ja kahden lapsen jälkeen. Nyt hän tekee mitä hän haluaa, seurustelee yh:n kanssa vaikka lapsiperhe-elämä ei napannutkaan keväällä.

ajatellet lapsia ja itseäni. Kertaakaan tai koskaan en ole sitä katunut.

Olen ollut 15v naimisissa (kaikkiaan yhdessä 18v) toisen mieheni kanssa ja liitossa on ollut vaikeuksia.

Erottu ei olla koska perusasiat on kunnossa.

Aina on selvitetty ongelmat!

Ero ei aina ole pahaksi!

En tajua. En tiedä tehneeni mitään vääärää. Valitsin itselleni upean miehen ja olin hänen kanssaan 6 vuotta yhdessä ja sen jälkeen hankittiin lapsi. Ei mitään ongelmia missään vaiheessa. Sitten kun mies päätti sairastua 10 vuoden jälkeen ja lähteä jatkamaan omaa elämäänsä muualla, niin emme me lapsen kanssa sille mitään mahtaneet. Mistään emme voineet tietää, että mies vakavaan sairauteen sairastuu ja mitä kaikkea se meidän perheellemme tuo ja miten paljon mies siitä muuttuu. Miehen valinnoille minä en toki mitään mahtanut.

noin naiivi :)

yh tukia nostettava -ketjuun.





Olen jossain määrin samaa mieltä ap:n kanssa kun vertaan sitä täällä yleisesti vallitsevaan kantaan lasten päivähoitoon viemisestä. Ihminen pystyy kaikissa tilanteissa ja aina järjestämään elämänsä niin, ettei lasta tarvitse viedä päivähoitoon. piste. Ei ole olemassa tilannetta jossa ei voisi järjestää - sisaruksilta harrastukset pois, muutto toiseen kaupunginosaan ja pienempään asuntoon, lainaa ja tietenkin kymmenien tuhansien säästöt ennen jokaista lasta joiden turvin voi olla kotona 3 vuotta. Jokainen joka rakastaa lapsiaan tekee nämä siirrot, muuten lapset vahingoittuvat.



Tästä näkökulmasta todella suuri enemmistö eroista on turhia, asiat pystyy järjestämään ja sopimaan jotta lapset eivät kärsi. Toki on hakkaajia ja insesti-ihmisiä niin miehissä kuin naisissa, mutta "rakkaus vaan loppui ja lässyn lässyn" -ero on ihan yhtä hyvin ja oikeastaan helpommin ehkäistävissä ja siedettävissä kuin noi päivähoitoon liittyvät argumentit.

siksi olen eronnutkin, lopulta.

ja mies oli muuttunut siinä ajassa tavalla jota en voinut ennustaa. Kai sitä voisi kutsua psyykkiseksi sairastumiseksikin. Eroa en ole katunut päivääkään, sitä kyllä että en ottanut eroa heti kun arvasin sen olevan edessä ennen pitkää.

*huutonaurua*

Enpä tiennyt kun rupesin seurustelemaan miehen kanssa että hän on epäsopiva minulle ja että valitsin tuoda suhteeseen lapsen.

Luulin että elän miehen kanssa loppu elämäni ja halusin lapsen hänen kanssaan koska hä halusi lapsen minun kanssani, puhui asiasta puoli vuotta ennenkuin suostuin.

Mies lähti kävelemään ennen lapsen syntymää koska ei halunnutkaan sitoutua lapseen tai minuun ja halusi eka elää nuoruutensa (oli 30v tuolloin)

en osannut ollenkaan ajatella, että nuoruudessaan pasifistipoikaystäväni menisi jonakin päivänä armeijaan. (Oli myös rakastava, innostava, rehellinen, tunnollinen, vakaavarainen, säästäväinen mutta myös antelias. Halusi perustaa perheen ja harjoitteli lasten hoitoakin ennen lastemme syntymää tuttavillamme. Lasten synnyttyä osallistui lasten hoitoon paljon) Innostui sitten käymään armeijan hyvin ja ja innostui vielä lähtemään rauhanturvaajaksi.



Traumaattisten kokemuksiensa tähden on hänestä tullut väkivaltainen paskiainen. On lyönyt, hakannut ja potkinut. Yrittänyt myös raiskata. tuhlaa yhteisiä varojamme pelaamiseen. Ryyppää. On hakenut apuakin, mutta ei tarpeeksi muutu.



Mikä on mielestäsi minun vastuuni tähän kumppanin valintaan?

.

"rakkaus vaan loppui ja lässyn lässyn" -ero on ihan yhtä hyvin ja oikeastaan helpommin ehkäistävissä ja siedettävissä kuin noi päivähoitoon liittyvät argumentit.

"rakkaus vain loppui" ja "kasvettiin erilleen" erot =erot joissa pyritään pysymään viimeisen asti asiallisina ja välttämään toisen mustamaalausta. Toisin sanoen, "yksityisasia, en lähde erittelemään kiistojamme julki=mahd lasten korviin, ei siis kuulu SINULLE"

Ihme ajattelua että jos eronnut ei halua kertoa uteliaalle kaikkia parisuhteessa niin kipeitä asioitaan että niiden takia on päätynyt eroon niin niitä ei ole. Mitä MINÄ en tiedä/ole kokenut ei ole olemassa. Ei ole.

Ei kaikilla se elämä mene niin kuin ap luulee. Kaveri tuli raskaaksi heti seurustelusuhteen alussa ja päätti pitää lapsen. Miesa vaikutti hyvältä ja ihanalta, tekivät sitten toisenkin lapsen. Mies alkoi käyttämään kaveriini henkistä väkivaltaa. Vaimo ei ollut mitään, pelkkä elätti. Lopulta alkoivat huonekalutkin lentelemään. Kaveri pakkas tavarat ja lapset ja lähti pois, eikä yhtään liian aikaisin. Olisi varmaan pitänyt vielä oottaa sitä nyrkin heiluntaa.



Nyt on tilanne mennyt siihen että lasten isästä on tehty ls-ilmoitus. Ja syylliseksi toki luullaan tätä äitiä. Nyt on tulossa "sota" siitä saako isä enää lapsia viikonlopuiksikaan jos hänelä ei hermot kestä.



Ap:n perusteluilla tämän naisen toki olisi heti alusta asti pitänyt tietää kaikki tuosta mätäpaiseesta. No ainakin hän otti vastuun siitä että vei lapset pois siitä pethehelvetistä.