Hluatko kysyä jotain 30-vuotiaalta as-adhd-naiselta?

1. urakehityksesi/ koulutuksesi

2. oletko parisuhteessa

3. asutko itsenäisesti vai vanhempiesi luona



ps voimia ja jaksuja!

Myöhemmin kävin taidekoulun tapaisen. Ja sain siitä ammatin, olen siis eräänlainen taiteilija mutta kun pitäisi yetä olemaan sosiaalinen ja myväkin, en oikein tienaa. Olen kyllä hyvä siinä mitä teen ja se kiinnostaa minua. Suurimman osan olen ollut työtön. Eläkettä ei ole myönnetty kun olen alkanut rähistä tutkimusten kanssa enkä ole suostunut menemään.



Olen parisuhteessa, mies on olluthyvin kärsivällinen mun kanssa.



Lähdin kotoa hyvin aikaisin, kun en kestänyt vanhempiani.



En koe pärjänneeni elämässä kovinkaan hyvin.

Miten sinua osattiin tukea koulussa?



t. Ope

Mua ei tuettu kouluaikana mitenkään. Olin levoton ja opettajien mielestä hankala, mutta kun pärjäsin peruskoulussa aika hyvin ilman että näin sen eteen vaivaa. Se oli liiankin helppoa...lukioon asti. Lukio jäikin kesken. En vielä silloin tiennyt sairauksistani eikä kukaan muukaan, mua pidettiin vain omituisena ja hullunakin...

tai hankkia sellaiset diagnoosit, että saat tuettua opetusta aikuisopiskelussa, että saisit leipää tuovan ammatin-



- esim laitoshuoltaja tienaa noin 1800 e/ kk

ja

- lähihoitaja 2000 e/ kk



- ps miehen varaan ei pelkästään kannata elämää rakentaa, vaikka hän onkin kultainen



t. erityislapsen äiti



ps kiva ap, kun kirjoitit tänne:)

tai hankkia sellaiset diagnoosit, että saat tuettua opetusta aikuisopiskelussa, että saisit leipää tuovan ammatin- - esim laitoshuoltaja tienaa noin 1800 e/ kk ja - lähihoitaja 2000 e/ kk - ps miehen varaan ei pelkästään kannata elämää rakentaa, vaikka hän onkin kultainen t. erityislapsen äiti ps kiva ap, kun kirjoitit tänne:)

Siis mulla on jo diagnoosit. Mutta mä en susotunut Kelan kuntoutusjaksolle koska koin sen jotenkin mun itsemääräämisoikeutta rajoittavaksi, ja se on mulle kuin punainen vaate. Mä en ala minkään hyväätarkoittavien tanttojen neuvojen mukaan elämään. Mä haluan ennen kaikkea oman elämänhallinnan tunteen ja sen ettei mun sairauteen ja muhun liittyviä lappuja repostella ympäriinsä. En kestä sillä tavalla ihmisiä. Siitä tulee niin äkkiä valta-asetelma. Mä en laula niiden lauluja joiden leipää syön.

En ole työkykyinen ns. tavalliseen työhön, olen niitä tehnyt ja lentänyt epäsosiaalisen (tms) käytöksen takia useimmista ulos, lisäksi sählään ihan helvetisti vaikka mulla onkin ritalinit hillitsemässä pahimpia. Taiteella elätän itseni köyhyysrajalla.

Olen ajatellut, että olisi ehkä helpomaa saada edes joku osittaiseläke tässä tilanteessa, mutta tähän mennessä ylpeys on tullut siihen tielle.

Tarkennatko vähän, millä tavalla olet ollut epäsosiaalinen, kun olet lentänyt töistä ulos? Kerrotko jonkun esimerkin, mitä on käynyt.

jos se pyytää tekemään jotakin. Tai että asiakkaat ei tykkää jos niiden kanssa ei kommunikoi edes jotain.