Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelyä eskariopettajasta..
11.01.2011 |
Taustana siis poika 6 vuotta,tuetussa eskarissa tarkkaavaisuus-ja keskittymisongelmien vuoksi (niin ja sosiaaliset taidot),lääkitys Conserta 18 mg aloitettu loppuvuodesta.
Ennen lääkitystä,syksyllä,poika sai aikamoisia raivareita eskarissa,ja oli yhdellä ryhmän käynnillä Postiin saanut hirmuisen raivarin.Sovittiin silloin,että jos ryhmällä on
vielä vierailuja,lähden pojan "avustajaksi",tämä oli edellytyksenä että poika pääsee mukaan.
Lääkityksen myötä tilanne rauhoittunut huomattavasti eskarissa,pärjäilee paljon paremmin ja on jopa päässyt takaisin nukkariin päivälevolla,eikä siis jouduta enää eristämään muista.
Muutenkin palaute ollut rohkaisevaa,kotona mennään lääkkeitä vapaapäivät ja viikonloput ihan ok.
Aamulla viedessä poikaa sinne,oli "oma" opettaja palannut lomalta,ja heti tuli keskustelemaan,että oli joltain kuullut että poika ei saa lääkettä viikonloppuisin.Tämän sanoin olevan ihan totta,ja hän
kysyi että tietääkö lääkäri asiasta.Sanoin hänen tietävän,ja jopa suosittelevan sitä,jos ilman pärjää,meillä syynä lähinnä se,ettei sitä oikeastaan tarvita,ja poika nukkuu enemmän,eli saa levätä kunnolla vapaalla.En ole ihan varma,miksi meidän vapaapäivien lääkitykset hänelle kuuluvat,on siis ihan mukava,mutta kemiat pojan kanssa eivät ole ikinä kohdanneet (kokemusta aiemmasta päiväkodista jossa poika oli normaaliryhmässä ja aina syntipukki,oli syypää tai ei.Ja haukut saatiin joka päivä luonnollisesti).
Tilanne siis kohentunut,ja nyt iltapäivällä hakiessani sama täti sieltä tuli sanomaan,että ovat lähdössä jollekin retkelle ensi viikolla,että pääsenkö sinna pojan mukaan.Ilmoitin,niinkuin asia on,että olen jo joulukuussa ollut 12 päivää pojan asioiden vuoksi pois töistä,ja en enää näiden retkien takia voi vapaata ottaa ellei satu olemaan vapaapäivä muuten.Lähdimme,kun alkoi niin taas harmittamaan,ja kotoa vielä soitin,että ovatko raivarit jatkuneet,kun poika ei ilman minua pääse retkille?Mikäli en pääse mukaan,ja poikaa ei oteta ilman,en aio viedä häntä toiseen ryhmään siksi päiväksi,on aika raskasta 6-vuotiaalle kuunnella miten muu ryhmä on lähdössä retkelle ja hän ainoana ei päääse.Olen sitä mieltä,että järjestän hoidon sitten muuten.Poika on siis melko herkkä,vilkkaudesta huolimatta,ja muutaman epäonnisen päiväkotiryhmän (poika normaaliryhmässä ja vanhempia syyllistettiin huonosta kasvatuksesta)vuoksi itsetunto on nolla,ja poika käy nyt Penessä muutaman yksilökerran juttelemassa,samoin kotona olemme ihan hyvin kokemuksin saaneet pojan itsetuntoa hilattua ylöspäin,ja jo se vaikuttaa tuohon kaikkeen muuhun toimintaan.Mutta tuollainen kokemus,olla ainoa jota ei porukkaan huolita,olisi taas askel alaspäin.
Onko teillä kokemuksta tällaisesta,että vanhemman pitää olla mukana jotta lapsi pääsee eskarin/koulun/päiväkodin retkille?Onko tässä mitään mahdollisuutta sitten asiaan puuttumiseen (ko.päiviltähoitomaksun alentamiseen,esim?),koska poika on tuetussa ryhmässä,ei häntä mielestäni kannata laittaa vieraaseen,suureen ryhmään päiväksi.Ja se leimaantuminen kouluiän kynnyksellä
on yksi mietittävä asia.Olen siis vapaaehtoisesti ollut yhdellä teatterireissulla mukana,jossa pojan kanssa ei ollut ongelmia,liekö sitten läsnäolostani johtuen.
Opettaja nyt miettii kuulemma asiaa,että otetaanko retkelle,mikäli päätös on että ei,niin mihin tahoon ottaa yhteyttä,että päiväkoti sitten järjestäisi avustajan sinne?
Kommentit (15)
että poika on nimenomaan tuetussa eskarissa,jossa kahden opettajan lisäksi on yksi hoitaja,ja lapsia on 12 kpl.Ja ryhmässä on muita saman ongelman vuoksi siellä olevia lapsia,joilla vanhemmat siis eivät osallistu näihin retkiin.En tietenkään koe,että koko muun ryhmän pitää "kärsiä",poika on kovasti suosittu kaveri ryhmässään,ja aikuisia tässä ryhmässä on näiden tuettua apua tarvitsevien lasten lisäksi enemmän kuin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro sille opelle, että lääkitys vaikuttaa tarkkaavaisuuteen ja sitä kautta tunteiden säätelyyn eli todennäköisesti nyt lääke estää raivarit.
Lääkettä ei oteta vapaapäivinä, koska se aiheuttaa univaikeuksia ja ruokahaluttomuutta.
Muutenkin ruokailu painotetaan iltaan, että lapsi söisi kunnolla, kun lääke ei enään vaikuta.
Vapaalla käytetään vain lääkettä, jos perhe niin tahtoo eli ongelmat sellaisia, että perhe ei kestä lasta.
T. Äiti jolla dysfaatikko lapsi ja mahdollinen add ja concerta harkinnassa.
Meillä lapsi raivoaa vain kotona.
Sanot, että lapsi otetaan retkelle tai keskustelet asiasta johtajan kanssa.
Kerro että tilanne nyt eri, kun on lääkitys, joka estää raivarit.
Eskari ope tarvitsisi nyt selonteon miten lääke vaikuttaa, koska ei selkeästi ymmärrä asiaa.
Itselläni myös kehitysvammainen lapsi ja koskaan häntä ei jätetty tuetussa eskarissa ryhmän ulkopuolelle, vaikka rassasi vastaan, kun pelkäsi vierasta ympäristöä.
Ei kannata uskoa sellaisten lausuntoja, jotka eivät näistä asioista tiedä mitään.
Minusta, jos oireet ovat noin vakavia, että ope ei uskalla lasta ottaa mukaan edes tuetussa ryhmässä, kunnan pitäisi kustantaa avustaja. Pyytäkää kuntoutusohjaajaa tekemään asiasta numeroa, koulun alkaessa teillä on kuitenkin sama avustajatarve edessä.
Susta tekIsin valituksen päivähoidon johtajalle ja saisit varmasti varoituksen ja määräyksen toimia toisin ja todellakin tiedän näistä asioista.
Ope on myös vastuussa päätöksistään ja hänelläkin on esimies ja nyt en tarkoita päiväkodin johtajaa.
T.4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Susta tekIsin valituksen päivähoidon johtajalle ja saisit varmasti varoituksen ja määräyksen toimia toisin ja todellakin tiedän näistä asioista. Ope on myös vastuussa päätöksistään ja hänelläkin on esimies ja nyt en tarkoita päiväkodin johtajaa. T.4
open ensisijainen velvollisuus on taata porukan turvallisuus, ja toimia sen mukaan. Mutta sitten kunnan velvollisuus on taata riittävän suuri henkilökunta, että retket voidaan toteuttaa ilman vanhempien osallistumista, eli avustajia pitää kunnan kertakaikkiaan palkata tarpeen mukaan. Valitettavasti se joskus vaan vaatii vanhemmilta riittävää äänen pitämistä.
odotan nyt mitä opettaja päättää tuon retkelle lähtemisen suhteen.Avustajaa pojalla ei ole,koska ongelmat ovat kuitenkin "pieniä" nyt,kun lääkitys on estänyt kaikki raivarit jo 8 viikkoaLiittyvät siis oppitunteihin,ei jaksa olla aloillaan ja keskittyä tehtävii.Raivareita ei siis ole ollenkaan nyt,syksyllä oli 3 kertaa ja siitä syystä tämä koko juttu.Itsekin tosiaan ajattelin,että eihän vanhemman mukaantulo voi olla edellytys,olen kyllä erittäin joustava kaikessa mutta työnantajani ymmärrys ei ole loputon.
Minä olen luultavasti ryhmän vanhemmista ainoa,joka tällaiseen edes suostuisi.Ja ryhmässä on ihan samankaltaisia lapsia pari muutakin,viime retkellä kaksi tätiä sitten istui näiden kahden vieressä tiiviisti ja minä pojan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä taho on tuo kuntoutusohjaaja?Meillä poika ei siis ole missään aktiivisessa hoidossa,toimintaterapiassa kävimme syksyn ajan motoriikkaogelmien vuoksi,muuten poika tapaa lääkäriään säännöllisesti tuon lääkityksen myötä,mutta mitään muuta ei ole,eikä ole tarvettakiaan.Kouluun tulee menemään pienluokalle.
juuri se mitä tuetussa eskarissa pitää olla. Omani siis on käynyt tuetun eskarin.
Kyse on nyt ammattitaidon puutteesta.
Mä voisin vannoa, että pärjäisin poikasi kanssa js olen nähnyt vaativimpia tilanteita, joissa ammattilainen pärjää paljon paremmin.
Ei pidä mennä töihin tuettuun eskariin, jos ei pärjää tuossa tilanteessa.
Lapsella myös lääkitys nytten, niin mitään ongelmaa tuskin tulee.
Juridisesti ei saa jättää ryhmän ulkopuolelle.
Kahden erityislasten äitinä en ole koskaan tavannut noin nössöä eskariopea.
Olen todellakin seuraanut useiden ammattilaisten työskentely ja sanon, että ne kaikki pärjäisi sun lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstiäsi ei pysty lukemaan ja täytyy miettiä, miksi aikuinen ihminen kirjoittaa noin... Ei voi valitettavasti suhtautua vakavasti.
nykyäänhän tuota välilyöntiä pisteen tai pilkun jälkeen ei käytetä,se ohje toki on sihteerikoulussa vielä 80-luvulla ollut.Ja kirjoitusvirheet harmittavat itseänikin,mutta olen sängyllä miniläppärin kanssa ja nopeus syö tällä kohtaa tarkkuuden.Mutta lupaan toki olla tarkempi:)
Kiitän vielä lämpimästi kaikkia asioista tietäviä,otan asian puheeksi tuon yhden opettajan kanssa,että josko nyt lääkityksen myötä pojan kuitenkin ottaisivat mukaan-poika ei tosiaan ilman äitinäkökantaakaan ole hankalimmasta päästä,ei ole riittävän ongelmainen diagnoosiin mutta tosiaan tuo tarkkaavuus ja keskittyminen ovat haastavia.Opetussuunnitelman sekä useiden tutkineiden tahojen mukaan tulee siitymään ihan tavalliselle luokalle pienluokalta,jolla varmistetaan hyvä alku peruskoulu-uralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä yhtään ihmettele, jos päiväkoti ei halua kohtausvaarassa olevaa lasta mukaan retkelle.
eikä myöskään "määrätä" lapsen vanhempaa tulemaan mukaan jos vanhemmat haluavat että lapsi voi osallistua retkelle. Päivähoidolla täytyy olla resurssit hoitaa tällainen tilanne vaikka toisen ryhmän kasvatusvastuullisen aikuisen avun turvin. Siis esim. toisesta ryhmästä hoitaja mukaan tms.
Meille on myös erityislapsen äitinä käynyt niin että lapsi on "pakotettu" jäämään päiväkotiin pienten ryhmään päiväksi kun muu ryhmä retkeilee.
Minulle sanottiin vain että lapsesi ei voi osallistua retkelle ja hän jää päiväkotiin. Todella huonoa ammattitaitoa olla pystymättä huomioimaan erityistarpeisia lapsia. Jos ei resurssit riitä niin sitten voisi olla järjestämättä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyäänhän tuota välilyöntiä pisteen tai pilkun jälkeen ei käytetä,se ohje toki on sihteerikoulussa vielä 80-luvulla ollut.
Kyllä muuten käytetään. Ota vaikka joku lehti käteesi ja lue!
Mutta asiasta: ei ole vanhemman tehtävä eikä lapsen ETU, että vanhempi joutuu olemaan esikoulun retkillä lapsensa tukihenkilönä. Esikoulu opettaa koulua varten ja koulu opettaa elämää varten, vanhmpi lapsen henkilökohtaisena avustajana on väärin.
Lapsen tulee siis saada retkille oma henkilökohtainen avustaja, joka kulkee lapsenne mukana ja tarpeen mukaan poistuu lapsen kanssa yhdessä hankalasta tilanteesta.
oletko tosissasi?
Ymmärrän kyllä, että oma lapsi on jokaiselle rakas ja näet tilanteen hänen vinkkelistään, mutta onko sinusta oikein, että opettajan pitää ottaa poika mukaan retkelle KAIKKIEN MUIDEN ILON KUSTANNUKSELLA ja olla koko ajan pelko perseessä, että saako poikasi kohtauksen vai ei? Jos minä olisin ope en todellakaan ottaisi riskiä. Mitä jos lapsesi saisi kohtauksen, jonka seurauksena tapahtuisi omalle tai jonkun toisen lapselle jotain ihan kamalaa?
Kuvailemallesi pojalle retket ovat varmasti aina stressipaikkoja ja hänen käytöstään on vaikea ennakoida. Ymmärrän sinua, toivottavasti sinäkin ymmärrät ettei opettaja voi toimia toisin. Hänellä on vastuu kaikista lapsista (sinunkin), eikä hän varmasti halua riskeerata kenenkään turvallisuutta.