Kyllä nyt naimisissa olevia harmittaa

Naimisissa olevan kaverinikin luulee muka olevansa jotenkin parempi kuin minä, joka asun avoliitossa.



Me emme tarvitse julkisia sitoumuksia rakkaudellemme.

itse en ajatellut erota eikä harmita pätkääkään muiden erot avio- tai avoliito erot.

Naimisissa olevan kaverinikin luulee muka olevansa jotenkin parempi kuin minä, joka asun avoliitossa.

Me emme tarvitse julkisia sitoumuksia rakkaudellemme.

Sitten itkette kun talo meni, ette saanut mitään.

Meidän avioliitossa on sitouduttu kuolemaan saakka ja sitä ei muuta mikään.

Eipä tarvitse omaisuus- tms asioista huolehtia =))

Miksi pitäisi?

Ja prinsessajuhliakaan ei ollut vaan ihan pienet juhlinnat perheenkesken. Mikäs tän aloituksen pointti oikein olikaan?

Naimisissa olevan kaverinikin luulee muka olevansa jotenkin parempi kuin minä, joka asun avoliitossa.

Me emme tarvitse julkisia sitoumuksia rakkaudellemme.

Sitten itkette kun talo meni, ette saanut mitään.

samat oikeudet omaisuuteen kuoleman tai eron kohdatessa kuin naimisissa olevilla.

että uuden lain myötä ei tarvitse kiertää kuin kissa kuumaa puuroa, että kosiiko mies. Ei tarvitse painostaa ja kysellä ja riidellä ja lopulta uhkailla erolla, että mies menee naimisiin.



Voi keskittyä siihen parisuhteen hoitoon ja rakkauteen kun ei tarvitse taistella siitä, SUOSTUUKO mies menemään naimisiin.



Avoliitto on aikuisten ja tasa-arvoisten ihmisten ratkaisu. Ei tarvitse itku kurkussa kiristää miestä, että suostuuko mies sopimaan hääpäivää.

että uuden lain myötä ei tarvitse kiertää kuin kissa kuumaa puuroa, että kosiiko mies. Ei tarvitse painostaa ja kysellä ja riidellä ja lopulta uhkailla erolla, että mies menee naimisiin.

Voi keskittyä siihen parisuhteen hoitoon ja rakkauteen kun ei tarvitse taistella siitä, SUOSTUUKO mies menemään naimisiin.

Avoliitto on aikuisten ja tasa-arvoisten ihmisten ratkaisu. Ei tarvitse itku kurkussa kiristää miestä, että suostuuko mies sopimaan hääpäivää.

Jaa, ei meillä vain ollut mitään tuollaista itkua ja painostamista :D Ihan vapaaehtoisesti molemmin puolin ilman painostuksia avioon mentiin :)

Naimisissa olevan kaverinikin luulee muka olevansa jotenkin parempi kuin minä, joka asun avoliitossa. Me emme tarvitse julkisia sitoumuksia rakkaudellemme.

Häät nyt vaan oli kiva juhla, vaikka ei niitä prinsessatyylin vietetty. ..no, ehkä juuri siksi olikin kiva juhla =D

Siihen aikaan avioliitto oli myös juridisesti järkevä valinta parille joka haluaa pysyä yhdessä loppuelämänsä ajan.

Ei minulla ole mitään tarvetta julistaa kenellekään, että 'ollaan naimisissa'.

Monet luulee meitä avopariksi eikä se haittaa minua ollenkaan. Avopariksi luulevat eri sukunimien takia ja sormusten vähyyden takia. Minulla on vain yksi sormus (=vihkisormus) ja miehellä ei ole sormusta ollenkaan.

ajattelet että miestä täytyy kiristää ja pakottaa naimisiin. Toisaalta tämä kertoo sen, miksi et ole vielä naimisissa!

:-)))

Itse menin naimisiin ilman suuria juhlia. Olimme seurustelleet yli 6 vuotta ja asuneet yhdessä 3 vuotta. Lasta olimme yrittäneet reilun vuoden ja tuntui tässä elämäntilanteessa tärkeältä näyttää kaikille, että olemme tosissamme tulevaisuuden suhteen ja valmiita sitoutumaan näkyvästi. Kolmen vuoden avoliitto osoitti toki sen, että olimme valmiita asumaan yhdessä mutta nyt halusimme näyttää, että tästä ei niin vain lähdetäkään. Se oli tärkeä viesti myös toisillemme. Molemmat siis pidimme myös avoliittoa ihan hyvänän vaihtoehtona, mutta avioliiton muut osa-alueet (yhteinen nimi, yhteinen omaisuus, isä automaattisesti tunnustettu isäksi, leskeneläke, periminen) tekivät tärkeäksi sen, että solmimme avioliiton.



Erotilanne voi näyttää tulevaisuudessa lähes samankaltaiselta, oli sitten avo- tai avioliitossa. Tosin ymmärsin, että hyvitys ei nyt ole sama asia kuin se, että avioliitossa omaisuus menee puoliksi, mutta voihan se tähän tullakin. Sen sijaan nämä muut asiat, isyyden tunnustaminen, leskeneläke, periminen, jäävät vielä mielestäni vaille mitään huomiota, ja olen siis tyytyväinen, että olen valinnut avioliiton. Jo ihan symbolisella tasolla olemme osoittaneet lähipiirillemme, että olemme tosissamme emmekä pidä takaporttia auki. On jotenkin hassua, miten nykyään lähes kaikkeen pitää olla varasuunnitelma tai pakoreitti, ja avoliiton näen nimenomaan tällaisena. Kun ei olla ihan varmoja, että tämä kestää, niin ei viitsi sitten solmia avioliittoa, koska erohan on siinä kiistatta vielä toistaiseksi hankalampi.

Säälittävää kun jonkun elämä menee siihen, että miettiii miksi toiset on naimisissa...



Toivottavasti erottuasi tästä avopuolisostasi löydät jonkun joka näyttää sinulle, että mitä on ELÄMÄ!

että kämppäkavereita kohdeltaisiin kuten avioparia. Parisuhteen rekisteröiminen tai muu virallistaminen tekee kämppäkaveruudesta parisuhteen, eikä epäselvyyksiä ole.



On naurettavaa, että pitkäaikaisen kämppäkaveruuden, johon ei välttämättä siis liity mitään muuta kuin se kämppäkaveruus, jälkeen toisella on juridinen oikeus toisen omaisuuteen. Etenkin toisen kuoleman jälkeen kämppäkaverilla on hyvä sauma vaatia perintöä itselleen, sen sijaan että se menisi kuolleen vanhemmille.



Naurettavaa.



Miksi keksiä pyörää uudelleen ja luoda epäselviä tilanteita, kun parisuhteen rekisteröiminen ja siten omaisuuden jakoon liittyvien ongelmien ratkaiseminen on jo lakiin selvästi kirjattu?

että uuden lain myötä ei tarvitse kiertää kuin kissa kuumaa puuroa, että kosiiko mies. Ei tarvitse painostaa ja kysellä ja riidellä ja lopulta uhkailla erolla, että mies menee naimisiin.

Voi keskittyä siihen parisuhteen hoitoon ja rakkauteen kun ei tarvitse taistella siitä, SUOSTUUKO mies menemään naimisiin.

Avoliitto on aikuisten ja tasa-arvoisten ihmisten ratkaisu. Ei tarvitse itku kurkussa kiristää miestä, että suostuuko mies sopimaan hääpäivää.

Kiva nyt sitten jos tämä laki helpottaa teidän elämää, itse en tuollaisen miehen kanssa eläis päivääkään.

Oma mieheni kosi minua ja maksoi häät meille kahdelle ulkomailla, myöskään meidän ei ole tarvinnut koskaan erkseen keskittyä rakkauteen koska se tulee meiltä ihan luonnostaan..

no eipä mulla muuta kun mukavaa loppuelämää "ihanan" miehes kanssa, ja hyvä kun voitte nyt keskittyä parisuhteen hoitoon sitä todellakin tarvitsette..

on tainnut kohdallasi olla enemmän miehessä kuin avioliittolaissa :) Ei meillä kyllä ole itketty naimisiinmenon vuoksi, muista syistä kyllä.

että uuden lain myötä ei tarvitse kiertää kuin kissa kuumaa puuroa, että kosiiko mies. Ei tarvitse painostaa ja kysellä ja riidellä ja lopulta uhkailla erolla, että mies menee naimisiin. Voi keskittyä siihen parisuhteen hoitoon ja rakkauteen kun ei tarvitse taistella siitä, SUOSTUUKO mies menemään naimisiin. Avoliitto on aikuisten ja tasa-arvoisten ihmisten ratkaisu. Ei tarvitse itku kurkussa kiristää miestä, että suostuuko mies sopimaan hääpäivää.

Kun me menimme naimisiin emme todellakaan ajatelleet avioero- tai kuolema-asioita. Nuorina (21v ja 23v.) ja rakastuneina halusimme sitoutua toisiimme ja siunauksen liitollemme :)

ajattelet että miestä täytyy kiristää ja pakottaa naimisiin. Toisaalta tämä kertoo sen, miksi et ole vielä naimisissa!

:-)))

ja sieltä osiota kihlaus. Surullista luettavaa keinoista, millä yritetään miestä kiristää naimisiin, vaikka miehelle riittäisi avoliitto.

Kaikki keinot ovat sallittuja itkupotkuraivareineen, seksilakkoineen yms.

Ei tule samoja oikeuksia koskaan. On MAHDOLLISTA saada HYVITYSTÄ. Eli mikään automaatio siitä ei tule, eikä hyvitys tarkoita samaa kuin puolet omaisuudesta. Ja koskee nimenomaan erotilanteita, ei kuolemaa. Että hiukan liian aikaisin riemuitsit..

samat oikeudet omaisuuteen kuoleman tai eron kohdatessa kuin naimisissa olevilla.

Olen kyllä ehdottomasti mieluummin ROUVA kun ikuisessa avoliitossa.. Mun mielestä avoliitto on kuin ei kelpaisi siihen lopulliseen liittoon.. Jotain parempaa odotellessa..