Lue keskustelun säännöt.
Eron syy: miehen toistuva uskottomuus. Kerroimme kasvaneemme erillemme
10.01.2011 |
ja muuta blaablaata valtaosalle ystävistämme ja tutuistamme. Esimerkiksi kummilastemme vanhemmille, jotka kuitenkin ovat hyviä ystäviämme. emme halunneet, että heidän olisi vaikea suhtautua ex-mieheeni.
Ja pystyimme hoitamaan eron sovussa, joten varmasti monet ihmettelevät, kun olemme edelleen hyvissä väleissä, lasten asioista sopiminen hoituu ongelmitta, jne. He eivät tiedä sitä mylläkkää, jota meidän elämä oli muutaman vuoden ennen lopullista eroa, kun exän naissuhteet tulivat ilmi. Eivätkä sitä, kuinka paljon kävimme pariterapiassa ja minä yritin kasata liittoamme.
Että ulkopuolisten silmissä meidän ero oli varmasti turha...
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä otin eron kun miehen uskottomuus selvisi ja mies itki ja rukoili että pitäisin edes eron nolot taustat salassa. Niin tein. Pari vuotta eron jälkeen asiat olivatkin hups vaan kääntyneet päälaelleen. Ex-miehen silloinen naisystävä soitti mulle ja itki tulleensa jätetyksi ja samalla paljasti että mies oli ympäriinsä eron jälkeen kertonut meidän eromme syyksi MINUSTA JOHTUNEET LUKUISAT ONGELMAT. Siitä viisastuneena neuvon muita: älkää helvetissä alkako suojella jo valmiiksi petollisia miehiä!!!! Mulla ei onneksi luojan kiitos ole lapsia ex-kusipäälle!!
99 %:sesti pettäminen johtuu siitä yksinkertaisesta asiasta, miesten puolella vielä useammin kuin naisten.
99 %:sesti pettäminen johtuu siitä yksinkertaisesta asiasta, miesten puolella vielä useammin kuin naisten.
petän koska rakastan seksiä ja olen loputtomiin kokeilunhaluinen. Vaimo on aina kuitenkin se sama tuttu vaikka tehtäisi sängyssä mitä. Meidän seksielämässä ei ole valittamista mutta seksi ja rakkaus ei oo mulle samat asiat.
99 %:sesti pettäminen johtuu siitä yksinkertaisesta asiasta, miesten puolella vielä useammin kuin naisten.
Väärin. Mä rakastan vaimoa mutpetän koska rakastan seksiä ja olen loputtomiin kokeilunhaluinen. Vaimo on aina kuitenkin se sama tuttu vaikka tehtäisi sängyssä mitä. Meidän seksielämässä ei ole valittamista mutta seksi ja rakkaus ei oo mulle samat asiat.
Mulle rakkaus tarkoittaa sitä, että haluaa olla hyvä sille ihmiselle eikä loukata. Pettäjä välittää itsestään vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe olevani parempi ihminen, kun en kerro totuutta ihmisille, eli valehtelen... En mä ole mieltänyt tätä valehteluksi sinänsä.
Joo, on tämä mietityttänyt kovasti, toisaalta en halua puhua toisesta pahaa, eikä mun mielestä meidän väliset asiat kaikille kuulukaan. Toisaalta just toi, että jos se ex sitten mustamaalaa mua... äidilleen se oli itkenyt, kun mä laitoin heti kakkosvaiheen erohakemuksen kun se oli mahdollista, etten mä edes halunnut sit yrittää! Olen mä kyllä ajatellut, että jos joku sopiva sukujuhla tulee, jossa noita exän puolen sukulaisia näkee, niin vähän edes vihjaisin niihin eron syihin...
Ex on kinunnut takaisin ja selittänyt rakastavansa vain mua. Mutta onpa mennyt kuitenkin jonkun rajan yli, etten sitä siinä usko, enkä takaisin ota. Ja jos sen rakkaus oli sitä mitä se oli, niin älyttömän paljon kyyneleitä se mulle aiheutti.
emme kertoneet eromme todellisia syitä muille ja olemme hyvissä väleissä erosta huolimatta. Tiedän että lähipiiri ihmetteli eroa, osa varmaan pitää sitä turhana ja osa ja laittaisi sen mielellään jomman kumman syyksi. Sillä lailla lokeroimallahan maailmasta tulee parempi paikka.
Kyllähän se harmittaa, mutta antaa toisten pitää ajatuksensa. Siinä tilanteessa kyllä olen puuttunut, kun isovanhemmat ovat alkaneet alaikäisille lapsillemme selittää omia käsityksiään ja ihmetellä eroa. Minusta se ei ole aikuismaista toimintaa eikä auta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko on uusia kumppaneita löytynyt?
ja molemmilla on uudet kumppanit.
Edellä vastannut, ei ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
exällä ollut vaihtelevia kumppaneita, minulla aika on mennyt lasten ja työn parissa eikä ketään sopivaa ole löytynyt. Joskaan en varsinaisesti ole edes etsinyt, vaan tarkoituksella opetellut elämään itsekseni. nyt alkaa tuntua siltä, että ehkä sitä miestä kaipaisi tähän myös. En edelleenkään tiedä, millä ajalla tässä ehtisi edes tutustua, tapailla, seurustella :/
ap
Että jos toimii kutn te, niin jääkö silloin yksi osuus situtyösyä, eli viha sinulta ilman oikeutusta. Eli kun et saa kertoa eron todellista syytä niin et myöskään voi tällä tavoin kostaa vihaasi eksällesi. Itse kerroin kaikille menneen poikaystäväni pettämisestä, en kuuluttaen, vaan vaivihkaa kysyjille. Sain tällä tavoin ympäristön tuen, jota tarvitsin. Ymmärrän kyllä hyvin myös ratkaisuanne lasten näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse samassa tilanteessa en todellakaan suostuisi sanomaan että kasvettiin erilleen vaan haluaisin että syy erosta olisi selkeästi kaikkien mielessä ex-mieheni ja minä se syytön osapuoli.
Hatunnosto siis rakentavasta asenteesta ap:lle, itse en ole noin sopuisa.
Myönnän, että minun on täysin mahdotonta ymmärtää tuollaista ajatusmallia. Miksi ihmeessä suojelet oman etusi kustannuksella sellaista ihmistä, joka on loukannut sinua ehkä pahimmalla mahdollisella tavalla? Koetko arvostavasi ja rakastavasi itseäsi? Toivotko, että omat lapsesi vastaavassa tilanteessa toimisivat samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo on ihan puhtaasti jälkimmäistä!
ap:n toiminnan (ja ehkä miehenkin?) toiminnan motiivina on häpeä. Aloituksen selitykset ovat niin läpinäkyviä, ettei voi olla syynä se, ettei kavereiden tarvitse valita kenen puolta pitää. Se puolen pitäminen on kavereiden ongelma, ei ap:n ongelma - ja ehkä siitä ei edes tulisi kavereille ongelmaa.
Ap, onko siis taustalla häpeä? Tuntisitko itsesi arvottomammaksi,jos kaikki tietäisivät,että mies vaihtoi sinut toiseen? Vai mikä se taustalla oleva tunne on - syyllisyyskö?
että ehkä osasyynä on se, että tosiaan häpeän - sitä, että aikoinaan valitsin tuollaisen miehen, ja tein hänen kanssaan vielä lapsiaankin. Ja rakastin ja luotin. Vaikka ei se mies sellainen ollut silloin aiemmin. Kyllähän silloin toimin parhaan tietämykseni mukaan.
Kynnysmatoksi en itseäni miellä, koska kuitenkin erosin ja tein exälle selväksi, etten tuollaista hyväksy. Ja elämäni eron jälkeen on mielestäni nyt muuten kunnossa.
voi olla, että selittelen itselleni miksi olen näin toiminut, ja ehkä tämä on taas jokin helvetin vaihe erotyöskentelyssä, jonka kuvittelin jossain vaiheessa olevan jo ohi...
olen minä exälle ollut vihainen ja hänelle sen osoittanut.
Minä itse olen hiljattain eronnut ja työstänyt itseäni Fischerin eroseminaarissa sekä psykologisessa vyöhykerterapiassa. Olen siis keskittynyt tähän tunnetyöskentelyyn.
Olen itse myös pyöritellyt näitä "helvetillisiä vaiheita", jotka eivät ota päättyäkseen...Jossain vaiheessa ymmärsin, että selitykseni siitä, miksi erosimme ja mistä ero johtui, juontuivat aina syyllisyyteen. Syyllinen ihminen puolustautuu ja selittelee.
Meilläkin syy oli se, että mies vaihtoi minut toiseen. Miksi siis selittelen asiaa? Minulla on puhdas omatunto ja olen toiminut moraalisesti oikein. Olen tullut siihen tulokseen, että kannan ns. väärää syyllisyyttä. Minun pitää pullauttaa syyllisyys sinne, mistä se on tullut, eli miehelle takaisin.
Niin, ja häpeä ja syyllisyys ovat taas veljeksiä.
...maailma onnellisempi paikka jos kaikki tietäisivät totuuden kaikesta?