Olen sairaanhoitaja ja vihaan työtäni

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 17:19"]

No mitä vittua muuta se työsi on kuin potilastyötä?? Eli miten voit tehdä sellaista työtä kunnolla, jota vihaat?

[/quote]

En ole ap, mutta vastaan:

Aika moni työ on ainakin osittain näyttelemistä. Ei kovin monessa muussakaan työssä voi näyttää huonoja fiiliksiä ja teeskennellään hyviä fiiliksiä. Kyllä hoitajalla voi olla ammattiylpeyttä ja ammattimoraalia vaikka ei työstä pitäisikään.

Hei ap! Mietit asiaasi juuri oikeaan aikaan! Nyt on yhteishaku meneillään. Toimi, nopeasti!

T :toinen sh, joka lukee yliopiston pääsykokeisiin

Minä olen ihan tyytyväinen ammatinvalintaani. Työskentelen sairaanhoitajana teholla ja koen tekeväni haastavaa, palkitsevaa, monipuolista ja mielenkiintoista työtä ihmisten parissa. Minulla on hyvä työyhteisö. Yhteistyö pelaa hyvin sekä muiden hoitajien, että lääkärien kanssa. Lääkärit arvostavat osaamistamme ja kuuntelevat mielipiteitämme ja jopa kysyvät "mitä sä tekisit tässä tilanteessa?". Usein nuoremmat lääkärit turvaavat kokeneisiin, vanhempiin sairaanhoitajiin jotka ovat olleet teholla jo vuosia.

Teholla on vain 1-2 potilasta/hoitaja joten saan rauhassa hoitaa oman potilaani, olla kokoajan vierellä, perehtyä hänen asioihinsa, tukea hänen omaisiaan ja näen heti työn tuloksen ja potilaan voinnissa tapahtuvan edistymisen mikä tuntuu palkisevalta. On mahtavaa, kun kriittisessä tilassa ollut potilas tulee myöhemmin osastolle kiittämään eikä häntä enää edes tunnista samaksi ihmiseksi! Monesti olen vedet silmissä olltu yhdessä potilaan kanssa tällaisessa tilanteessa.

Huonoja puoliakin riittää... vuorotyö. Teemme suurimmaksi osaksi 12 h työpäivää ja yövuoroja on paljon. Rytmin kääntöä, väsymystä, työasiat jää päälle vapaallakin ja olen usein töissä unissakin jos menen taas seuraavana päivänä aamuvuoroon.

Yksi huonoimmista puolista hoitoalalla on, että eteneminen "uralla" on mahdotonta. Jatkuvasti saa lisää vastuuta mikä ei näy palkassa. Ensin on perehtyvä hoitaja, sen jälkeen ylenee "2 asteen hoitajaksi" jolloin toimii koordinaattorina ja ohjaa jatkuvasti opiskelijoita. Kolmannella tasolla vastaa koko osaston toiminnasta, perehdyttää uudet työntekijät eikä tästä makseta mitään lisää. Vaikka kuinka kouluttaudut ja opiskelet esim. dialyysihoitajaksi ohella, et saa mitään lisää.

Ilman lisiä palkka on naurettava työ vaativuuteen nähden. Suomessa sairaanhoitajat tekevät samoja töitä joita lääkärit tekevät ulkomailla. Päivätöihin voisi hakea mutta palkka ei riitä sen jälkeen kuin pakollisiin menoihin.

Kirjoituksellani halusin muistuttaa teitä rakkaat kollegat, että älkää jääkö samalle osastolle töihin vaan kokeilkaa eri paikkoja. Työ esim. teholla voi olla hyvinkin erilaista kuin esimerkiksi vuodeosastolla. Itse en viihdy vuodeosastoilla koska potilaita on liikaa hoitajaa kohden ja edes kunnon ruokataukoja ei pysty pitämään kun silloinkin pitää vastata potilaskutsuun vaikka oma ruoka olisi juuri nenän edessä. Teholla saa sentään pitää kunnon ruokatauon ilman että kukaan häiritsee. Pieni asia mutta minulle tärkeä :)

Vihaan.

Nostellaanko nyt kaikki eilisen puheenaiheet framille?

62, kirjoitit kuin minun näppikseltäni. Juuri näin minäkin koen. Poikkeuksena se, etten koe ongelmaksi 12h tunnin vuoroja, teen niitä mielelläni. En myöskään kärsi vuorokausirytmin hyppelystä, voin nukkua tai piristyä ihan milloin vain. Työt eivät tule kotiin, voin sulkea ne täysin pukukaappiini. Olen ihan tietoisesti opetellut unohtamaan päivän kulun askel askeleelta, kun poistun työyksiköstäni.

kommentoija 25 ja 58 ainakin

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 08:59"]

Nostellaanko nyt kaikki eilisen puheenaiheet framille?

[/quote]

Ei kaikki roiku täällä joka päivä, vaikka sinä roikkuisitkin.

Ap, ymmärrän sinua täysin. Itse tein pitkän työuran hoitajana, kunnes turhauduin niin että vaihdoin alaa. Sekuntiakaan en ole katunut. Suosittelen samaa sinullekin.

Suomessa on 40 000 hoitajaa, jotka tekevät jotain muuta työtä kuin hoitotyötöä, eli voidaan puhua joukkopaosta. Hoitoalan ammattiliitot ovat munattomia eivätkä ole yrittäneet tehdä tilanteelle mitään. Koko ajan koulutetaan lisää hoitajia, jotka jaksavat työssä sen pari vuotta, kunnes vaihtavat alaa hekin.

40 000 on paljon. Joku siis mättää ja pahasti. (Tuo luku sanottiin uutisissa, ei ole siis mikään mun keksintö)

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 17:19"]

Minä opiskelen kyseistä alaa ja vihaan sitä ihan ylikaiken! En halua tehdä sitä työkseni päivääkään. Hain nyt toiseen kouluun, toivotaan että pääsen.

[/quote]

Miksi ylipäätään hait  sosiaali- ja terveysalalle jos se ei yhtään kiinnosta?

[/quote]

Ehkä samasta syystä kuin minä, että halusi auttaa ihmisiä. Mutta työssä turhautuu, kun törmää aina byrokratiaan ja asioita ei saa eteen päin.

Itse juuri toissaviikolla ajattelin alan vaihtoa siksi, että tekee pahaa katsoa potilaan huonoa tilannetta, mutta lääkitystä ei voi muuttaa, kun se on jo arvovaltakysymys. Potilas jatkaa sitten ahdistuksessaan ja pahassa olossaan ja suicidetunnelmissaan. 

Usko tai älä, mutta siihen väsyy, kun ihmisiä haluaa auttaa, mutta ei pysty.

Ehkä hoitoalalle sopisi kaikkein parhaiten tunteettomat ihmiset, joita ei kiinnosta pätkääkään, miten hoidettaville käy. Kunhan teknisesti osaavat taitavasti toimenpiteensä ja ovien sulkeuduttua ei jää miettimään iltavuoron jälkeen potilaan tilannetta.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 19:04"]

kuinkahan paljon sh-alalle hakeutuu persoonallisuushäiriöisiä kuolemanenkeleitä ? saadaanko heit ikinä kiinni?

[/quote]

Persoonallisuushäiriöisiä on hoitoalalla paljon.En ole missään nähnyt niin riitaisia ja sairaita työyhteisöjä kuin hoitoalalla.Työkavereille vittuilu on arkipäivää,samoin selkäänpuukotus,juoruilu ja kiusaaminen.Olen nähnyt miten hoitajat varastavat potilailta ja työnantajalta ja vetävät lääkkeitä naamaansa kesken työvuoron.Ikävintä tässä on se että nämä persoonallisuushäiriöiset hoitajat usein vielä pyrkivät johtavaan asemaan ja pääsevätkin.Eipä ole ihme että ne hyvät ja tervepäiset hoitajat väsyvät..

Minäkin vedän lääkkeitä naamaani kesken työvuoron, ihan lääkärin määräämiä, entä sitten?

Kuten varmasti arvasitkin en tarkoittanut tuota.Se on kokolailla eri asia jos syö omia,lääkärin määräämiä lääkkeitä kesken työvuoron,kuin se että mättää kitaansa rauhottavia suoraan sairaalan lääkekaapista.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:32"]

Ap, ymmärrän sinua täysin. Itse tein pitkän työuran hoitajana, kunnes turhauduin niin että vaihdoin alaa. Sekuntiakaan en ole katunut. Suosittelen samaa sinullekin.

Suomessa on 40 000 hoitajaa, jotka tekevät jotain muuta työtä kuin hoitotyötöä, eli voidaan puhua joukkopaosta. Hoitoalan ammattiliitot ovat munattomia eivätkä ole yrittäneet tehdä tilanteelle mitään. Koko ajan koulutetaan lisää hoitajia, jotka jaksavat työssä sen pari vuotta, kunnes vaihtavat alaa hekin.

40 000 on paljon. Joku siis mättää ja pahasti. (Tuo luku sanottiin uutisissa, ei ole siis mikään mun keksintö)

[/quote]

Niinpä. Sen sijaan, että ongelmalle tehtäisiin jotain tänne haalitaan kielitaidottomia espanjalaisia ja filippiiniläisiä hoitajia, joita koulutetaan kalliilla. Lopulta hekin kyllästyvät ja lähtevät takaisin kotimaahansa. Haluaisin mielenkiinnosta tietää kuinka paljon rahaa noihinkin kokeiluihin on mennyt.

T: Se lähihoitaja

Ootkohan sä meillä töissä.. Mulla on nimittäin just pari tommosta työkaveria. Nekin kuvittelee olevansa tosi hyviä työssään, ammattitaitoisia ym.vaikka duunikavereiden kanssa niitä päivitellään ja potilaat pelkää. Niin, ja nekin on olevinaan lähestulkoon lääkäreitä, joten ne saa kicksinsä siitä, kun pääsee kyykyttämään kandilekureita. Mun äiti (sh-) äiti opetti, et elämässä on turha valittaa (varsinkaan 1214keskustelupalstoilla), jos ei mitään tee asioiden eteen. terv. sh päivystyksestä

On harvinaisen ikävää lukea tällaista edelläkuvattua tekstiä. Tehdään nyt kuitenkin selväksi ettei sairaanhoitaja ole lääkärin avustaja muualla kuin poliklinikoilla sekä leikkaussalissa. Lääkäri ei myöskään ole sairaanhoitajan "pomo" vaan osastonhoitaja sekä ylihoitaja ovat. Osastotyöskentelyssä toimitaan tiiminä, eli lääkäri, sairaanhoitaja, fysioterapeutti jne. Tämä on ainoa mahdollisuus onnistuneeseen hoitoon. Jokainen tekee osuutensa ja ilman toisiaan olisi vaikea saada sairaalaa pyörimään. Sen myös oppii jokainen osastotyössä oleva lääkäri ja hoitaja. Nokittelu suuntaan tai toiseen ei auta ketään, eikä siitä ole kuin haittaa. Tuollainen akateeminen ajattelutapa siitä, kuka nyt on toista parempi on suoraan lastentarhasta temmattua, sen tämä akateemisesessa koulutuksessa oleva nuorukainen vielä joskus huomaa.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 17:29"][quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 17:21"]

Viesti numero 3: en ala sulle selittää "mitä muuta se työ on". Tämän keskustelun ymmärtää vain saman kokeneet!

Kaarinan kirja on luettu, se vahvisti päätöstäni.

[/quote]

Minä tykkäisin hoitajan työstä, mutta en tahdo jaksaa niitä työyhteisöjä ja hoitotieteen ihanuuksia ja projekteja. 

Joskus olen tosi kyllästynyt juuri siihen, että nykyään ei tunnu jäävän aikaa oikeaan työntekoon ja potilaskontakteihin, vaan suurin piirtein ulosteen väristäkin tehdään hoitosuunnitelma ja psykologi istuu pohtimassa kanssamme 3 tunnin palaverin, miten voisimme oivaltaa potilaan paskan värin ja koostumuksen mukaan, mitä hän haluaa osoittaa sillä ja voisiko siitä kirjoittaa 5 sivun pituisen hoitotiedotteen ja suunnitelman, voisiko vivahdetta muuttaa hiukan vihertävämmäksi.

[/quote]

*reps ja kops* xDDD

Kun "asiakas" on NYT ollut yli 12kk "hoitokierteessä", joka alkaa Työterveystalon ylikuormittuneen yleislääkäriin kommentista vuonna 2013 Helmikuussa "tulitko hakee saikkuu", ja asiakkana vastaus on että en saikkuu kun työkykyy.

Annetuilla papereilla (korka kuume, hengitystietulehdus, ei KOSKAAN aiemmin samoja oireita edes influenssakaudella, eikä 10v aikana "kausi-influenssaa" tai mitään kuumetauteja yms), tehtiin sitten "näillä mennään".

2kk myohemmin, kun "virusinfektion mahdollsiesti aiheuttamaan jälkitautiin varmuudeksi annetut" antibiootit ei toimineet, niin "asiakas" olikin sitten keuhkokuumeessa (asiakas jolla ei ole ollut vitus/bakteeripohjaiosia tulehduksia viimeisen 20v aikana). Asiakas oli kertonut työterveyshuolon lääkärille epäilevänsä hoitoa.

Asiakas sai "kenkää" töistään, kun ei kyennyt "useamman kuukauden aikana korjaamaan tilannetta", esimerkiksi matkustamaan keuhkokuumeessa.

Asiakas on nyt, todistettusti, saanut "tautinsa" työperäisesti, mutta:

- asiaa hoitaneet työterveyslääkärit ja yrityksen omistus on vaihtunut

- asiaa hoitaneet kunnalliset lääkärit ovat vaihtuneet

- asiakas ei ole saanut b-todistusta (en edelleen edes tiedä mikä se on) vaikka kela on sitä vaatinut

- hoitohenikilökunta on ollut asiallista

- lääkärit ovat keskimäärin olleet osaavia,

- huippulääkäritkin olen nähnyt

- jne

Jos olisin itse alalla, vetäisin itseni hirteen tai menisin Norjaan töihin! Eihän hoitoalan ihmisiä, otka osaa asiansa, saa kohdella niin, että he paikkaavat "pahimmat paikat".... 

Ja kyllä, kemiaa kun ymmärrän, niin kunnioitan enemmän niitä lääkäreitä, jotka USKALTAVAT kysyä päivittäin työtetekevältä hoitajalta apua tai vihjettä.

Vaan kyllä "asiakkanakin" v*ttaa.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 17:19"]

Minä opiskelen kyseistä alaa ja vihaan sitä ihan ylikaiken! En halua tehdä sitä työkseni päivääkään. Hain nyt toiseen kouluun, toivotaan että pääsen.

[/quote]

Miksi alunperinkään menit alalle? Juuri sinun kaltaistesi takia ei kesksyttäjien pitäisi edes saada hakea toiseen kouluun. 

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:32"]

Ap, ymmärrän sinua täysin. Itse tein pitkän työuran hoitajana, kunnes turhauduin niin että vaihdoin alaa. Sekuntiakaan en ole katunut. Suosittelen samaa sinullekin.

Suomessa on 40 000 hoitajaa, jotka tekevät jotain muuta työtä kuin hoitotyötöä, eli voidaan puhua joukkopaosta. Hoitoalan ammattiliitot ovat munattomia eivätkä ole yrittäneet tehdä tilanteelle mitään. Koko ajan koulutetaan lisää hoitajia, jotka jaksavat työssä sen pari vuotta, kunnes vaihtavat alaa hekin.

40 000 on paljon. Joku siis mättää ja pahasti. (Tuo luku sanottiin uutisissa, ei ole siis mikään mun keksintö)

[/quote]

Niinpä. Sen sijaan, että ongelmalle tehtäisiin jotain tänne haalitaan kielitaidottomia espanjalaisia ja filippiiniläisiä hoitajia, joita koulutetaan kalliilla. Lopulta hekin kyllästyvät ja lähtevät takaisin kotimaahansa. Haluaisin mielenkiinnosta tietää kuinka paljon rahaa noihinkin kokeiluihin on mennyt.

T: Se lähihoitaja

[/quote] Nykyään on trendinä kouluttaa jo täällä olevia maahanmuuttajia hoitoalalle, ei tarvitse haalia noin kaukaa. 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 04:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:32"]

Ap, ymmärrän sinua täysin. Itse tein pitkän työuran hoitajana, kunnes turhauduin niin että vaihdoin alaa. Sekuntiakaan en ole katunut. Suosittelen samaa sinullekin.

Suomessa on 40 000 hoitajaa, jotka tekevät jotain muuta työtä kuin hoitotyötöä, eli voidaan puhua joukkopaosta. Hoitoalan ammattiliitot ovat munattomia eivätkä ole yrittäneet tehdä tilanteelle mitään. Koko ajan koulutetaan lisää hoitajia, jotka jaksavat työssä sen pari vuotta, kunnes vaihtavat alaa hekin.

40 000 on paljon. Joku siis mättää ja pahasti. (Tuo luku sanottiin uutisissa, ei ole siis mikään mun keksintö)

[/quote]

Niinpä. Sen sijaan, että ongelmalle tehtäisiin jotain tänne haalitaan kielitaidottomia espanjalaisia ja filippiiniläisiä hoitajia, joita koulutetaan kalliilla. Lopulta hekin kyllästyvät ja lähtevät takaisin kotimaahansa. Haluaisin mielenkiinnosta tietää kuinka paljon rahaa noihinkin kokeiluihin on mennyt.

T: Se lähihoitaja

[/quote] Nykyään on trendinä kouluttaa jo täällä olevia maahanmuuttajia hoitoalalle, ei tarvitse haalia noin kaukaa. 

[/quote] Somalityttöjä kannustetaan hoitajiksi, heitä alkaa olla lähi- ja sairaanhoitajinakin tietyissä kaupungeissa. Eivät valita ja hoitavat työnsä hyvin.