Huono sisko

Hei. Voinko mitenkään korvata edes osan siitä mielipahasta, jota aiheutin pikkusisarelleni hänen ollessaan 0-8v? Olen itse häntä yli kymmenen vuotta vanhempi, eikä minulla ole muita sisaria. Minulla oli hyvin vaikea murrosikä ja tiuskin ihan kaikille - myös siskolleni, vaikka totta kai tiesin, että on väärin tiuskia pikkulapselle joka ei ole millään tavoin syyllinen pahaan olooni. Minua on ahdistanut tämä asia jo vuosikausia (nyt molemmat aikuisia). Olen pyytänyt anteeksi häneltä, mutta en usko pelkän sanallisen anteeksipyynnön riittävän näin pitkän ajan jälkeen. Emme ole ikinä olleet siskoni kanssa läheisiä, vaikka meillä on kuitenkin ns. hyvänpäivän välit, ei mitään kränää nykyään, mutta ei mitään yhteistäkään. Varmaan osittain johtuu juuri tuosta, että olin hänelle niin hirveä kun hän oli pieni. Mieleen tulee vain, kuinka tiuskin hänelle hänen tuodessaan esim. piirustuksiaan näytille: "ei todellakaan kiinnosta!"

Tiedän kyllä millainen hirviö olen ollut, enkä tule mitään lohdutusta siihen hakemaankaan. Mutta miten saisin siskoni nyt tuntemaan, että todella välitän hänestä ja arvostan häntä, vaikka en sitä teininä osannut/ymmärtänyt osoittaa? Miten saisin välimme läheisimmäksi?