Neljä lasta, kaksi uraa?

Onnistuu jos palkkaatet kotiapulaisen hoitamaan kotityöt ja ottamaan vastuun lasten aamuista ja iltapäivistä. Ja jos teillä oiikeasti on kaksi vaativaa uraa, teillä on siihen kyllä rahaakin.

Kannattaisi varmaan palkata lapsille äiti tai isä, joka olisi kokopäiväisesti kotona, vaikka lapset olisi päivähoidossa. Tuossa nyky-yhtälössä jäätte lapsille aika vieraiksi, joten olisi kiva, jos heillä olisi lapsuudessa joku läheinen aikuinen, joka ei vain tuo tuliaisia matkoilta ja soittele töistä, että vielä menee vähän aikaa.

Mä mietin samaa että mikset voisi jäädä lasten kanssa kotiin kun kerran pidät ja haluat isomman perheen? Niin monet useamman lapsen äidit tekee. Yleensä monet valitsevat joko uran tai lapset. Harvoin näkee että keskitytään molempiin. Lienee vähän hankala yhtälö.

Minä en taas tunne yhtään täysipäiväistä 4lapsen kotiäitiä...

Jos kotitöihin palkkaa jonkun muun, lasten kanssa ehtii kyllä olla tunteja päivässä ihan kokoaikaisesti ja tosissaan lasta kuunnellen. Siis enemmän kuin moni kotiäiti viitsii päivän aikana. Ihme jeesustelua!

Voisin kuvitella, ettei neljän lapsen uraäitinä ole sen kummempaa kuin kolmen lapsen uraäitinäkään... Eli eiköhän ap jo tiedä vastauksen, kun pysähtyy sitä hetkeksi miettimään. Jos nuo kolme ovat jo isompia, niin heiltäkin voi kysyä, kuinka he ovat vanhempien työmenot kokeneet.

Minulla on neljä lasta. Olen aina palanut töihin heti äitiysloman jälkeen. Olen myös opiskelullut ja jatkokouluttautunut äitiyslomien aikana. Mieheni oli lasten ollessa pieniä käytännössä 10-12 tunnin työpäiviä ja arkiaskareet jäi aika pitkälti minun kontolleni, lasten hoitoon viennit ja haut sekä ruuanlaitto arkisin ja kodinhoito muutenkin. Viikonloppuisin toki siivosimme yhdessä ja silloin mieheni pääasiassa valmisti ruuan. Neljännen lapsen jälkeen opiskelin vielä uuden ammatin, toisin sanoen etenin omalla urallani uuden tutkinnon myötä. Itselläni on nyt suht mukava työaika ja aikaa jää myös perheelleni. Työpaikalla olen noin 8-15. Mieheni tekee normaalia viikkotuntimäärää noin 40t/vko. Lapset ovat nyt jo kaikki kouluikäisiä ja mielestäni meillä on lapsiin hyvä suhde ja perheemme tekee myös asioita yhdessä. Voisin ajatella että kun lapset oli pieniä meillä kaikilla oli varmasti rankkaa, mutta en mielestäni koskaan laiminlyönyt lapsiani, minusta ei vain ollut kotiäidiksi. Rakkautta annoin ja annan edelleen iltaisin ja viikonloppuisin. Meistä kukaan ei olisi kestänyt jatkuvaa kotona oloa. Kaikki lapset ovat erittäin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuvia.

Tällähetkellä vietämme sapattivuotta ulkomailla, koska suomen vuorotteluvapaajärjestelmä sen mahdollistaa ja sitä kautta olemme kaikki lähentyneet perheenä toisiamme kovasti. Nyt täällä lapset ovat paikallisessa koulussa ja me kotona heitä vastaanottamassa lämpimän ruuan kanssa ja auttamassa heitä koulutehtävissä ja sopeutumisessa uuteen kulttuuriin. Me ainakin olemme onnistuneet luomaan sekä uran, että saamaan ihanan ison perheen. Elämä on valintoja ja niiden yhteensovittamista. Kaikista ei ehkä olisi tähän, minusta taas ei ollut kotiäidiksi.