Lue keskustelun säännöt.
Löydänköhän koskaan miestä, joka välittää?
13.05.2014 |
Minä päädyn ihmissuhteissa aina antajan rooliin. Olen aina se, joka panostaa täysillä. Minulla on aika suuri sydän, ja välitän kaikista elämässäni olevista ihmisistä äärettömän paljon. Minä olen se, jolle huolet puretaan ja johon ihmiset aina luottavat. Parisuhteessa olen myös lojaali, en koskaan ota toista itsestäänselvyytenä ja pidän tietoisesti mielessä että toista täytyy huomioida myös pienin elein arjessa. Enkä silti ole kynnysmatto jolla ei ole omaa elämää.
Minulla on ollut yksi vuosia kestänyt suhde, joka päättyi koska mies välitti enää työstään, ja minä en ollut mitään. Tämän jälkeen olen tapaillut monia miehiä. Pari päivää sitten pistin poikki alkuvuodesta alkaneen lupaavan tapailun. Ongelma oli sama kuin aina: minä pidän enemmän yhteyttä, minä muistan kysellä kuulumiset, minä huomioin, minä annan aikaa ja olen saatavilla (en nyt tässäkään asiassa liiallisesti, mutta mitään vaikeasti tavoiteltavaa en leiki).
Jossain vaiheessa tilanne menee aina siihen, että miestä ei vain enää niin kiinnosta. Minä sentään olen nyt tarpeeksi fiksu lopettaakseni jutun itse siinä vaiheessa kun huomaan, että nyt annan taas enemmän kuin saan. Minä en saa koskaan sitä turvallista ja lämmintä tunnetta, että minun eteeni oikeasti halutaankin nähdä vaivaa ja minua halutaan huomioida. Minä kyllä olen kiinnostava, mutta vain siksi että minä olen antavana osapuolena kaikilla tasoilla.
Alan olla äärimmäisen väsynyt ja kyynistyn kovaa vauhtia. Olen alle 30-vuotias, mutta pelko alkaa silti herätä: ehdinkö kohtaamaan ihmistä, joka oikeasti rakastuu juuri minuun ja haluaa kaikkea hyvää juuri minulle, niin kuin minä haluan kaikille niille joista itse välitän? Haluaisin kodin ja perheen, mutta en kestä enää tuntea sitä kylmää tunnetta vatsanpohjalla kun tajuaa, että toista osapuolta ei minun asiani juuri hetkauta, eikä tapailun/seurustelun lopettaminen myöskään tunnu juuri missään.
Olen mielestäni lämmin ja rakastava ihminen, ja minulla olisi hirveästi annettavaa. Kukaan ei vain välitä sen syvemmin :-(
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 21:59"]
Jos viestität miehille, että olet viileä ja huonosti kohteleva, saat paapovan miehen. Hyväksikäyttäjä ja hyväksikäytetty löytävät usein toisensa. Miehen nalkitettuasi voit jatkaa omana itsenäsi.
[/quote]
Onko liikaa vaadittu että löytäisi hyvin kohtelevan ja rakastavan miehen omana itsenään...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidäkään tyytyä vähempään kuin on itse valmis antamaan. Kyllä se oikea sieltä vielä löytyy.
Sinulle varmaan kävi niin kuin kaikille naisille. Sanoit sille miehelle joka sinusta oikeasti välittää että "Meidän on parempi olla vain ystäviä"
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:58"]
Sinulle varmaan kävi niin kuin kaikille naisille. Sanoit sille miehelle joka sinusta oikeasti välittää että "Meidän on parempi olla vain ystäviä"
[/quote]
Näin ei ole koskaan päässyt käymään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulle tullut mieleen, että olisit minäparka jota "isin" pitää huomioida koko ajan. Katso isi, katso isi ... Ehkä sinä oletkin jäänyt lapsen tasolle. Olet marttyyri jota isin korvike ei huomaa tarpeeksi. Sinä teet kaiken. "minä minä minä minä...".
Ihmisen maailman keskiössä on ihminen itse. Toiset ihmiset ovat paljon pienemmässä roolissa. Siksi voi TUNTUA siltä, että annat enemmän kun sinun roolisi on ylikorostunut omassa mielessäsi. Et ehkä huomaa toisen roolia tarpeeksi.
Arvatenkin töissäkin sinä teet paljon enemmän ja pienemmällä palkalla kuin muut. Autoa ajat paremmin kuin muut, olet parempi rakastaja kuin kukaan muu jne..
Voisit kokeilla metodia jossa kasvetaan aikuiseksi ja luovutaan isin huomiosta. Koska kun tapaat sen miehen joka osaa huomioida sinua kuin isi, voit olla varma että hänellä on ketunhäntä kainalossa ja vie sinulta kaiken mitä helpolta ihmiseltä voi viedä.
8, en ole missään asiassa mielestäni muita parempi, jopa palkkani koen ihan riittäväksi. Enkä toki odota sitä että kaikki ihmiset elämässäni ystävistä sukulaisiin jaksaisivat välittää juuri minun elämästäni niin paljon kuin minä koen välittäväni heistä. Mutta huonojen kokemusten vuoksi haluaisin kyllä parisuhteen jossa minä voisin joskus olla se huomion keskipiste sen sijaan että olen aina se, joka nostaa toisen keskipisteeksi. Vuorottelu olisi tässäkin asiassa ideaalista, mutta tosiaan tähän mennessä ketään ei ole kiinnostanut huomioida juuri minua, ihan vain rakkauden ja välittämisen vuoksi.
Isä-asiat eivät liity tähän mitenkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalta tuntuu. Mies näkee minut vain tekojeni vuoksi hyvänä seuralaisena, sillä hänelle itselleen on oma napa tärkein, omat tarpeet, omat harrastukset, ja minun pitää olla saatavilla kun hänestä siltä tuntuu. Missä on aikuisten ihmisten vuorovaikutus, joka on tasapuolisesti molempien vastuulla? Voisiko se olla se rakkaus, mistä paljon puhutaan, mutta harva on tavannut? Tuntuu siltä, että ihmissuhteet ovat ensisijaisesti hyödyntavoittelua varten. Erakoidun, koska kaikki haluavat minulta jotain itselleen ja omaksi hyödykseen, ja mieluiten niin, etteivät edes pyydä, vaan minun pitää tarjoutua ja tarjota, enkä enää jaksa.
Minäminäminä, vastasit itse kysymykseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äh pahimmillaan sinä olet sellainen näennäisesti toisia ajatteleva ihminen! jos joku ei lähde mukaan haluamaasi huomio toiselle huomiota leikkiin itsekkäästi suutut etkä ymmärrä, olet vain niin vitun aurinkoinen hyväntekijä mutta oikeasti itsekäs.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 09:27"]
äh pahimmillaan sinä olet sellainen näennäisesti toisia ajatteleva ihminen! jos joku ei lähde mukaan haluamaasi huomio toiselle huomiota leikkiin itsekkäästi suutut etkä ymmärrä, olet vain niin vitun aurinkoinen hyväntekijä mutta oikeasti itsekäs.
[/quote]
Olipa imarteleva tulkinta. Onko oikeasti niin mahdotonta kuvitella että joku ihan oikeasti välittää muista ihmisistä? Minä nimittäin välitän, menetän helposti yöunenikin jos jollain läheisellä on ongelmia joissa en voi olla tarpeeksi suureksi avuksi. Varsinkin parisuhteessa omistaudun toisen hyvinvoinnille todellakin 100-prosenttisesti, se on minun mielestäni luonnollinen seuraus rakkaudesta. Ja jos kukaan ei ole viitsinyt aidosti omistautua minulle, niin silloinhan minä olen kenties rakastanut enemmän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 09:08"]
Minäminäminä, vastasit itse kysymykseesi.
[/quote]
No kyllä, mielestäni minäkin olen parisuhteessa joskus oikeutettu olemaan "minäminä" -tuulella. Jos kaikki muutkin ovat, ja se on minulle ok, niin miksei huomio voisi joskus olla minussakin? Jos minulla on ollut rankka päivä tai muuten on huono fiilis, niin miksei miehelle tule kipinää hemmotella ja olla tukena, kun kerran minullekin vastaavassa tilanteessa tulee? Miksi minun pitäisi aina vaan niellä paha mieleni, ettei toisen vain tarvitse vaivata itseään minun asioillani?
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 09:03"]
Samalta tuntuu. Mies näkee minut vain tekojeni vuoksi hyvänä seuralaisena, sillä hänelle itselleen on oma napa tärkein, omat tarpeet, omat harrastukset, ja minun pitää olla saatavilla kun hänestä siltä tuntuu. Missä on aikuisten ihmisten vuorovaikutus, joka on tasapuolisesti molempien vastuulla? Voisiko se olla se rakkaus, mistä paljon puhutaan, mutta harva on tavannut? Tuntuu siltä, että ihmissuhteet ovat ensisijaisesti hyödyntavoittelua varten. Erakoidun, koska kaikki haluavat minulta jotain itselleen ja omaksi hyödykseen, ja mieluiten niin, etteivät edes pyydä, vaan minun pitää tarjoutua ja tarjota, enkä enää jaksa.
[/quote]
Tuollaiseen tilanteeseen pelkään joutuvani jos tyydyn jo seurusteluvaiheessa olemaan se enemmän panostava. En voi olla ihmettelemättä ihmisten kylmyyttä, kun aitoa välittämistä ei tunnu löytyvän. Tai sitten minussa ei vain ole sitä jotain erityistä, mihin joku voisi rakastua :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan tuossa ihan sellainen yksinkertainen mekaniikka, että ihmiset eivät osaa arvostaa sellaista mitä saavat helpolla? Jotkut ihmiset voivat ottaa erityisen huomaavaisen käyttäytymisen ikäänkuin jotenkin "koiramaisena" tai alamaisena käytöksenä, eli osoitat heidän mielestään olevasi hierarkiassa heitä alempi ja sellaisiahan ihmisiä ei helposti arvosteta olivatpa miten mukavia ihmisiä sitten tahansa. Noh, tämä oli vain tällaista pohdiskelua. Kannattaa jatkossakin pitää omista rajoista kiinni, varmasti oikea henkilö tulee sinullekin vastaan jossain vaiheessa.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 12:10"]
Olisikohan tuossa ihan sellainen yksinkertainen mekaniikka, että ihmiset eivät osaa arvostaa sellaista mitä saavat helpolla? Jotkut ihmiset voivat ottaa erityisen huomaavaisen käyttäytymisen ikäänkuin jotenkin "koiramaisena" tai alamaisena käytöksenä, eli osoitat heidän mielestään olevasi hierarkiassa heitä alempi ja sellaisiahan ihmisiä ei helposti arvosteta olivatpa miten mukavia ihmisiä sitten tahansa. Noh, tämä oli vain tällaista pohdiskelua. Kannattaa jatkossakin pitää omista rajoista kiinni, varmasti oikea henkilö tulee sinullekin vastaan jossain vaiheessa.
[/quote]
Nimenomaan tämä on ap:n ongelma. Hänen tapansa kirjoittaakin on sellainen nukuttavan lössykän tyyli. Huokailee, nyyhkii ja vääntelee käsiään. Haluatko varmasti ap samanlaisen miehen ja katsella sitä sohvallasi hermoilemassa? Epäilenpä, ettet. Siksi olet ihan itse valinnut niitä vähän koviksempia, joita katsellessa ei tarvitse a. tuntea myötänloloutta ja ennen kaikkea b. tajuta, että jessus, se oma "hyvyys" näyttä ihan yhtä typerältä muiden silmiin
Tunnistan täsmälleen tuon kylmän tunteen vatsanpohjassa, mistä ap kirjoittaa.
Myös minä olen ollut parisuhteissani ollut aina se enemmän antava osapuoli ja ehkä 16:lla oli pointti. Olen ollut suhteissani sitoutunut ja yrittänyt todella olla hyvä puoliso, silti miehet ovat järjestään kohdelleet minua kuin ilmaa, samaa hellyyttä, huomiota, kuuntelemista, auttamista ja välittämistä on ollut turha odottaa takaisin päin.
Kyyneleet nousevat silmiin kun ajattelenkin, että joskus tuntisi olevansa jollekin tärkeä ja rakas.
Joskus sitä antaa muille jotain mitä itse haluaisi. Eli jos annat miehille juuri sitä mitä itse toivoisit heiltä, etkä sitä mitä he toivovat.
Olet reilu, mutta minusta voisi parempi olla niin, että alkaisit suhteessa passiivisemmaksi jolloin näet heti haluaako mies seuraasi. Rakastunut mies kyllä etsii seuraasi.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 12:10"]
Olisikohan tuossa ihan sellainen yksinkertainen mekaniikka, että ihmiset eivät osaa arvostaa sellaista mitä saavat helpolla? Jotkut ihmiset voivat ottaa erityisen huomaavaisen käyttäytymisen ikäänkuin jotenkin "koiramaisena" tai alamaisena käytöksenä, eli osoitat heidän mielestään olevasi hierarkiassa heitä alempi ja sellaisiahan ihmisiä ei helposti arvosteta olivatpa miten mukavia ihmisiä sitten tahansa. Noh, tämä oli vain tällaista pohdiskelua. Kannattaa jatkossakin pitää omista rajoista kiinni, varmasti oikea henkilö tulee sinullekin vastaan jossain vaiheessa.
[/quote]
Nimenomaan tämä on ap:n ongelma. Hänen tapansa kirjoittaakin on sellainen nukuttavan lössykän tyyli. Huokailee, nyyhkii ja vääntelee käsiään. Haluatko varmasti ap samanlaisen miehen ja katsella sitä sohvallasi hermoilemassa? Epäilenpä, ettet. Siksi olet ihan itse valinnut niitä vähän koviksempia, joita katsellessa ei tarvitse a. tuntea myötänloloutta ja ennen kaikkea b. tajuta, että jessus, se oma "hyvyys" näyttä ihan yhtä typerältä muiden silmiin
[/quote]
Ainakin olen kehittynyt ja alkanut antaa pakkeja miehille, joista ei selkeästikään ole pidempiaikaiseksi kumppaniksi. Aiemmin roikuin liian kauan, jaksaen toivoa että rakkaudesta seuraa jossain vaiheessa yhtä vahvaa vastarakkautta. Tajusin sitten että useimmiten ei seuraa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 12:23"]
Joskus sitä antaa muille jotain mitä itse haluaisi. Eli jos annat miehille juuri sitä mitä itse toivoisit heiltä, etkä sitä mitä he toivovat.
Olet reilu, mutta minusta voisi parempi olla niin, että alkaisit suhteessa passiivisemmaksi jolloin näet heti haluaako mies seuraasi. Rakastunut mies kyllä etsii seuraasi.
[/quote]
Tämä on varmasti toimiva neuvo. Kun ongelma kerran on se että miestä ei kiinnosta, niin siitähän sen parhaiten huomaisi ettei itse ota yhteyttä. Tämä on minulle kyllä hyvin luonteenvastaista, sillä pidän ihan ilman mitään taka-ajatuksia paljon yhteyttä läheisiini ja ihan oikeasti olen kiinnostunut kuulemaan miten päivä on kulunut jne.
Ap
Jos viestität miehille, että olet viileä ja huonosti kohteleva, saat paapovan miehen. Hyväksikäyttäjä ja hyväksikäytetty löytävät usein toisensa. Miehen nalkitettuasi voit jatkaa omana itsenäsi.