Pomo on kyllästynyt mun lapsien sairaslomiin, kun joudun oleen töistä pois.

josko se teidän firma sitten maksaisi tälle mummolle ja tämä olisi sinulle sellainen veroton luontaisetu.



Työehtosopimuksen mukaan sinulla on oikeus pitää 3 päivää vapaata lapsen sairastuessa, mutta jos olet niin tärkeä niin firma voisi kyllä maksaa.

Ja tuo tuntipalkkasi kertoo että et ehkä niin korvaamattomassa duunissa ole että firma ei pyörisi muutamaa päivää ilman sinua... SOri, ei ole tarkoitus loukata, oma palkkani samaa luokkaa, ja sen takia meidän perheessä se olen minä joka jää lapsia hoitamaan. Mies tienaa monta kertaa mun liksan joten hoitakoon siis oman työnsä niin hyvin kuin pystyy (ja ne projektit onkin HIEMAN tärkeämpiä kuin oma viivakoodin pyörittelyni kassalla...)

Varsinkin kun osalla kynnys tehdä päätös lapsen kanssa kotiin jäämisestä on aikas matalalla. Näin esimiehenä kun on vähän laajempi näkökanta yrityksen asioihin, käsittää ettei näissä korvatulehduskierteissä ihan pikkurahoista ole kyse työnantajan kannalta. Itse suosin rekrytoinnissa miehiä ja lapsettomia. Jos työntekijä koeajalla erehtyy sairaslomalle en jatka työsuhdetta. Työhaastattelussa kysyn tarkkaan minkälaiset varahoitojärjestelyt on olemassa (isovanhempia tms) ja jos työntekijällä jatkuvia lapsen s-lomia olen kehottanut siirtymään hoitovapaalle tms.

työntantajapuolen tekstillä oli asiaakin oman kirjoitukseni jälkeen. Samat kysymykset minäkin tekisin rekryhaastatteluissa (ja itselleni on tehty). Mutta se turvaverkkokin (isovanhemmat, kummit) voi olla joskus tavoittamattomissa, itsekin sairaana, lomalla... Ei aina voi sen varaan laskea.



Meidän työpaikalla tuo sairastelu on ongelma siksi, että hlökuntaa aivan liian vähän, vuorot on jaettu niin että pomopariskunta itsekin tekee töitä kiireaikaan. Ja ihan omalla käytöksellä pomo on taannut sen että kukaan fiksuista ja taitavista kesäapulaisista ei halua tulla enää lyhyellä varoituksella tuuraamaan muutamaksi tunniksi iltaisin jos jonkun työntekijän lapsi sairastuu ja jää hoitamaan kotiin. Eli kun työntekijä sairastuu tai lapset, niin kusessa ollaan, pinna kiristyy, ja apua ei tule myöskään firmaan entisistä pätevistä vapaanaolevista (opiskelevista) työntekijöistä

pois sen ajan, vaan että sinulla on 3 päivää aikaa järjestää lapsesi hoito.

Meilläkin hlökuntaa liian vähän ja paniikki tulee jos joku vielä jää pois sairastelun vuoksi, oman tai lapsen. Meillä lapset sairastelleet tosi vähän, mutta joulun jälkeen olivat korvatulehduksessa to-pe ja viikonlopun. Soitin to-aamuna töihin että tällainen tilanne, lähdetään lääkärille. Olisin odottanut työnantajalta jotain empaattista että " Koittakaahan pärjätä, ja parennelkaa!!" Mutta kommentti puhelimessa oli " VOI vittu, ei helvetti." Sitten pitkä hiljaisuus niin kuin hän olisi odottanut minun ilmoittavan että tulen toki töihin ja vien lapset vaikka vieraalle naapuriin...



Sitten pitäis tehdä pitkää päivää ja luopua sovitusta vapaapäivästä kun herra pomolle sattuu tulemaan nuha.



No, nyt sain kutsun työhaastetteluun isompaan firmaan saman työn puitteissa ja jos paikka irtoaa, vaihdan varmasti, näistä pikkufirmoista olen saanut tarpeekseni.

tuplasti joka tunti, etkä sinä edes ole paikalla. Eli tyhjästä. Ei sekään ihan oikein ole.

sijainen on aina sijainen ja niiden järjestämisessä menee oma aikansa. Aina sijaista ei saa ja silloin monesta vanhemmasta/ lapsettomasta tuntuu, että saa aina paikata pikkulasten vanhempia. Ja on se kumma, että äiti on aina se, joka jää kotiin!



esimies, joka ymmärtää täysin vitosta

tällä kokemuksella.



Firma pyörii mainiosti vaikka pomopari ei olisi paikalla moneen viikkoon. Tulosta tulee, asiakkaat ja yhteistyökumppanit kehuvat tehokkaan rentoa ilmapiiriä vaikka pomo kalastelisi neitoperhoja ties missä.



Motivointi on jotain muuta kuin kirosanojen huutelu luurissa kun perheessä on pieni ongelma.

mikset palkkaa sitä hoitajaa?



Ja eipä olisi sinulla työnantajaa ilman omistajapariskuntaa.

Jos malatapalkkainen nainen jää kotiin se ei vie firmaa konkurssiin, onpahan yksi kassaneiti vähemmän sinä päivänä. Mutta jos mies jää kotiin, hänen firmaltaan voi mennä sadantuhannen euron bisnes sivu suun ja entiset jo sovitut bisnekset kusta pahemman kerran. Meidän perheessä mies on se joka tuo rahan jolla ELETEÄÄN, maksetaan asuntolainaa, auton ylläpito, ruoka, laskut... Ja minun palkalla ehkä korvataan työmatkat, sairastelut, lääkkeet. Tottakai minä jään kotiin, päivänselvää

" Työntekijällä on oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen, kun hänen alle 10-vuotias lapsensa sairastuu äkillisesti. Hoitovapaa voi kestää enintään neljä työpäivää. Se on tarkoitettu sairaan lapsen hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi..//.. Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan palkkaa tilapäisen hoitovapaan ajalta, ellei toisin ole sovittu" .



En yhtään ihmettele työnantajan nuivaa suhtautumista jatkuviin sairaspoissaoloihin. Olikos se kirjoittaja nro 5 joka kirjoitti työnantajan puolelta? Komppaan täysin, itsekin olen työnantaja.

ts. kun omasta nenästä ja lapsen nenästä kuuluu ensimmäinen niiskahdus, ollaan heti kotona.



Nuorten naisten palkkaamisen tekee äärimmäisen hankalaksi se, että kokemukseni mukaan vakipaikan saamisen jälkeen (jos oletetaan, että nainen on parisuhteessa) kuluu 0,5- 3v ensimmäiselle äitiyslomalle jäämiseen. Ja jos töihin palataan, menee pienen lapsn hoitoon tottumisessa ensimmäinen 6kk sairastellessa, ja sitten voikin jäädä uudestaan äitiyslomalle.

pomo

Eli ei ole aina äiti kotona hoitamassa, vaan että isäkin hoitaa oman osansa ja hyvin on toiminut.

T:esimies

Perheelliset rohmuavat itselleen parhaat loma-ajat, lapsettomat pitävät sitten lomat milloin jämäviikot sallivat. Lisäksi joustetaan ja tehdään työkaverinkin hommat kun nikopetteri taas sairastaa.

onko joku esimiehistä pitänyt/ joku alaisista joutunut keskusteluun esimiehen kanssa jatkuvien poissaolojen johdosta?



Siis jotenkin varhaisen puuttumisen ja välittävän johtamisen teemoihin liittyen?



esimies

tarvitsisi käydä ollenkaan töissä. Mutta yksinhuoltajana ja perheen ainoana elättäjänä se on pakko. Joka kerta kun jompikumpi lapsista vähän yskähtää niin rukoilen sydän pomppien, ettei tule flunssaa tms. Sitten jos lapsi on vähänkin nuhainen, niin välittömästi tulee asennetta päiväkodissa. Jos jäädään kotiin, tulee asennetta töissä. Itse en ole oman sairastumisen takia jäänyt vuosikausiin kotiin, vaan olen tropaten raahautunut töihin, ettei muiden tarvitse tehdä mun töitä ( " aina se on poissa joko nikopetterin tai oman sairastumisen vuoksi ja muut saa tehdä työt" ). Tosin silloin närkästytään siitä, että tulen paikalle yskien ja flunssaisena tartuttamaan muut...



Vittu tää on raskasta, mä odotan joka päivä sitä aikaa kun lapset on niin isoja, että voivat jäädä itsekseen kotiin sairastamaan. Mutta siihen on vielä monta monituista vuotta aikaa. En tosiaan suosittele kenellekään lapsiperheen ja työelämän yhdistämistä.

vai luuletko tosiaan että kaupassa tienaa naisten keskikuukausiansion verran eli 2300e kk, sehän tekee tunnille n,14e. On monta alaa missä ei todellakaan niin paljon saa.

Joskus on vaikea saada sellaista tukiverkostoa kasaan, että voi " huoletta" painaa töitä. Itselläni esimerkiksi on molemmat vanhemmat vielä työelämässä ja heiltä en voi tuosta noin vaan pyytää hoitoapua.



Meillä oli miehen kanssa käytössä vuorottelu, silti minulle tuli valtavasti poissaoloja, sillä toinen lapseni sairastaa koko ajan.

Tämän vuoksi jäin takaisin hoitovapaalle ja otin molemmat lapseni pois tarhasta, jotta saan lapsen sairastelukierteen loppumaan.



Työnantajan on joskus äärimmäisen vaikea saada hyvää sijaista tilalle ja kyllähän ne kustannuksetkin nousevat korkeiksi jos joku on koko ajan pois.



Ja se on faktaa, että puolikuntoisen lapsen kun viet tarhaan/hoitoon, leviää ne pöpöt muihinkin ja kierre on valmis. Tätä tapahtuu nimenomaan sen vuoksi kun ihmisllä ei ole kunnon tukiverkostoa, lapsi ei ehdi parantua ja töihinkin on pakko mennä.





-nih