Pomo on kyllästynyt mun lapsien sairaslomiin, kun joudun oleen töistä pois.

Onhan niitä lapsia tehtävä täälä Suomessakin jos haluaa että elämä jatkuu ja lapset ovat firmojen tulevia työntekijöitä ja pomojakin. Ja on niin monta mieltä asiasta kuin on ihmistäkin. Monen firman pomo ei käsitä sitä lainkaan että miksi ihmeessä miehen pitäisi sairaita lapsia hoitaa, sehän on äidin hommaa. Ja taas toinen pomo ihmettelee että miksi äidin aina pitää hoitaa kun lapsilla on isäkin. Ja se on totta että ei kaikilla ole vaan sellaista hoitajaa saatavilla joka lyhyellä varoitusajalla tulisi hoitamaan. Kaikki potentiaaliset mahdollisuudet ovat itse vielä työelämässä eikä kai he voi olla poissa toisen sairaan lapsen takia tai pitää lomiansa toisten kipeiden lasten vuoksi. Ainoat mahdolliset hoitajat asuvat yli 250 km päässä että ei heitäkään niin hätäisesti voi vaivata kipeitä lapsia hoitamaan. Joskus joillekin on helppoa tämä asia, mutta ei kaikille.

mutta kyllä minun, kahden lapsen äidin, ymmärrykseni loppuu siihen kun kuuntelee näitä työkavereita jotka jää heti kotiin kun pentu kerran yskäsee aamulla =/



Joillakin ihmisillä (siis äideillä) ei tunnu olevan minkäänlaista työmoraalia, jatkuvasti ollaan kolme päivää pois ja " eihän mun mies voi kotiin jäädä, kun niiden firma kaatuu just" ...

Mikä tekee miehestäsi niin korvaamattoman työpaikallaan ettei hän voi jäädä vuorollaan sen kersan kanssa kotiin???

Luulevatko nämä äidit, että heidän työnantajansa on palkannut heidät ihan huvikseen räkimään kattoon?

Joku muu joutuu aina tekemään heidänkin työnsä omien hommien ohella! " Tuuraatko taas sitä tai tätä" ...



Itse naisena en ihmettele yhtään, että pienten lasten äitien on h*lvetin vaikea työllistyä nykyään, kiitos siitä kuuluu monelle tässäkin ketjussa kirjottaneelle...



Arvostakaa äidit omaakin työtänne, ette tolla asenteella ainakaan urallanne etene!



Nimim. Jatkuvasti muita tuuraava äiti



(Ja kyllä, olen todella v****ntunut näihin ko. äiteihin!)

... toisaalta 4. pv ja yli poissaolot lapsen sairauden taki alentaa palkkaa...

yllätys, yllätys eniten poissaoloja oli sinkuilla, miksihän. Tunnollisimmat olivat juuri lapsiperheiden vanhemmat.

Tai oikeastaan mies hoitaa enemmän lasta kotona, koska hän voi tehdä töitä kotoa käsin, mun työpanoskeni tarvitaan työpaikalla. Onnekseni ainokaiseni on tervettä sorttia, 1-vuotiaana alkanut pk-ura on sujunut hyvin vähillä sairaspoissaoloilla. Pojan siedätyshoidot mies on hoitanut lähes täysin, eli koko syksyn hän teki päivän viikosssa kotoa, mä olen ollut kotona sen takia yhden päivän (palkattomalla) ja senkin ilmoitin useamman viikon etukäteen.

Eli jos toinen tienaa rutkasti enemmän kuin toinen (esim nämä bisnesmies&kaupankassa-pariskunnat), niin se vähemmän tienaava jää kotiin hoitamaan sairasta lasta. Perhe toimii kuin firma, joka panostaa kassavirran jatkuvuuteen. Rationaalista. Tietysti tästä kärsii naisvaltaiset matalapalkka-alat, mutta elämä on joskus epäreilua.

että joku oikeesti lahjakas bisnesmies kauaa katselee vaimonaan mitään kaupankassaa. Eiköhän se mene vaihtoon ja mistäs se kassa sitten rahansa saa, kun on jättänyt panostamatta omaan uraan...

Eli olisikohan mitenkään mahdollista kenties kehittää päivähoitojärjestelmää palkkaamalla lisää henkilökuntaa ja pienentämällä ryhmäkokoja jne? Ilmeisesti ei. Nytkin vaan höpistään subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta, ei hyvää päivää...

siis että työntekijät voisivat aina olla töissä. Oikeasti ihmiset sairastavat. Jossain elämänvaiheessa useimmilla on pieniä lapsia, ja hekin sairastavat. Tietty osa firman kuin firman työntekijöistä on siis joskus sairaana, ja siihen pitää varautua. Henkilökunnan voisi mitoittaa realistisesti sen mukaan, että sairauksia on olemassa, ja myös firmoilta voi edellyttää varajärjestelyjä, ei vain perheiltä.

Päivähoito ei siihen asiaan liity tipan tippaa.

mutta saavat ihan ne samat pöpöt harrastuksissa ja kerhoissa. Ei se ryhmäkoko nyt niiiin ratkaiseva ole. Paljon olennaisempaa on se, että niitä puolikuntoisia viedään hoitoon. Eikä sitä taas estä ryhmäkoon säätely. Välinpitämättömät vanhemmat kun vie toipilaat hoitoon joka tapauksessa.

Siis lapset ja työelämä yhdistelmänä on tehty kyllä aivan mahdottomaksi. Jos ei ole niitä hoitajia lähellä, niin halleluja! Mä vuorottelin mieheni kanssa lapsen sairastellessa ja aina mentiin työpaikan tilanteen mukaan, vaikka mies ansaitsee kolmesti sen minkä minä. Poissaoloja vaan kertyi kuitenkin puolenvuoden sisään 3-5 päivää ja sitähän idioottityönantaja ei kestänyt, vaan painosti lopettamaan. Sen tein, enkä kadu. Ei tuollaisella työnantajalla saisi olla edes lupaa toimia. Miehen työnantaja oli aina empaattinen ja aina kyseli miten lapsi voi jne. Koskaan ei poissaoloista mitään negatiivista sanonut, vaikka niitä oli paljon enemmän kuin mulla.

Ihan tälläinen oma päätelmä on, että naisesimiehet ovat pahimpia, etenkin sellaset, joilla omat lapset jo isompia tai aikuisia ja joilla isovanhemmat hoiti lapsia. (nykyisin ne isovanhemmat ovat vielä työelämässä tai kaukana). Kyllä noi esimieskommentit oli aika lapsivastaisia tässä ketjussa. Nim. itsekin esimiehena naisvaltaisella alalla nykyää.

Toinen on mennyt aamulla varhain töihin ja lähtenyt puoleltapäivin, toinen taas sitten istunut iltamyöhään. Näin kumpikin on tehnyt reilun puoli päivää töitä, työt työpaikalla etenevät ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Tämä ei tietysti onnistu, jos työ on suoritettava virka-aikana.

Bisnesmies saattaa hyvinkin voida hoitaa töitään etätöinä paljon helpommin kuin kaupankassa. Pahimman mahataudin aikana ei kyllä paljoa ehdi omia töitä tekemään, mutta normaaliflunssainen lapsi nukkuu/lepää/katsoo videoita tms. sen verran, että kyllä siinä ehtii aika paljon sivussa tekemään. Vähemmän kiireelliset kirjalliset työt voi sitten tehdä illalla puolison tultua kotiin. Been there, done that.

Tietysti aina joskus on neuvotteluja tai matkoja, joita ei pysty mitenkään siirtämään.

Vierailija:

Eli jos toinen tienaa rutkasti enemmän kuin toinen (esim nämä bisnesmies&kaupankassa-pariskunnat), niin se vähemmän tienaava jää kotiin hoitamaan sairasta lasta. Perhe toimii kuin firma, joka panostaa kassavirran jatkuvuuteen. Rationaalista. Tietysti tästä kärsii naisvaltaiset matalapalkka-alat, mutta elämä on joskus epäreilua.

mä jään yleensä kotiin, kun olen pienipalkkaisempi kuin mies.



Useasti tehdään myös vuoroina, eli mä meen iltavuoroon ja mies käy aamuvuorossa. Näin ei tarvitse kummankaan olla pois töistä.



Entisellä työnantajallani oli periaate, että jos ilmoitan että lapsi on kipeä ja tulisin mielummin iltavuoroon, tarvitsin siitä sairaslomatodistuksen, että tulen siis tunnin pari myöhässä. Tämä johti siihen, että en sitten enää mennyt ollenkaan iltoihin vaan hoidin lapseni kotona. Siinä haukkas työnantaja aika ison palan paskaa..

.. niin työnantaja voi kyllä edellyttää, että omalla ilmoituksella ei olla päiväkään pois. Eli joutuvat hakemaan terveydenhoitajalta tai lääkäriltä todistuksen lapsen sairaudesta. Tämä on kai ihan yleinen käytäntö? ainakin se käsitys jäi kun olin päiväkodissa töissä. Jos ei lapsella ollut kuumetta se tuli hoitoon vaikka olis ollut kuinka räkäinen ja yskäinen tahansa.

huonopalkkaisessa työssä. Kyllä se oma asennekin ratkaisee, miten työelämässä etenee...

vaikka olisit kuinka hyvä kassa, nopea, täsmällinen, tunnollinen, aktiivinen ja kouluttautuisit (esim. mestarimyyjä-kursseilla) et paljon pääse etenemään...



Itse olin opiskeluken ohella kaupan kassana seitsemän vuotta, ja kyllä se kortti tuli nähdyksi perin pohjin...



Joten kun valmistuin sain sitten erittäin hyvän työpaikan rahoitusalalla, ja siihen jäi nämä kaupan alan pas*ahommat.



Työnantajataho ei tuijota kuin omaa napaansa. tyäntekijät nähdään usein vain karjana, ja joustoa ei ole, vaikka työntekijä itse joustaisi vaikka miten paljon (tekisi ekstraa, joustaisi työajoissa kun muut sairaana, luopuisi vapaapäivästään, jne jne)

kuin 43:lla, sieltä ei pääse mihinkään.



Itse olin nuorena kaupan kassana ja siivoustöissä jne. ja aina on tarjottu vähän parempaa tilalle jne. Ikinä en ole ollut työttömänä ja tämänhetkinen palkkakin on huippuhyvä.

Mielestäni 43:n asenne on looginen ja täysin rationaalinen, jos toimii alalla, jossa ei ole minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia tai ei itse halua edetä urallaan. Itse asiassa se samanlainen ajattelu kuin voittoa tavoittelevilla yrityksilläkin, eli ylimääräisten kustannusten karsinta (43:n tapauksessa hoitajan palkkaaminen on ylimääräinen kustannus).