Maalla asuvat / asuneet... Onko kukaan tehnyt koskaan sellaista ratkaisua, että olisi lasten kanssa muuttanut kaupunkiin?

En haluaisi elää eri asunnossa mieheni kanssa. Ikävä varmaan olisi jatkuvasti. Kaupunkiin muuttoa tulee aina välillä mietittyä, asumme tosi syrjässä ja naapureitakaan ei ole kuin yhdet (vanhampaa väkeä). Lapsille ei ole lähellä kavereita ja aina pitää autolla lähteä joka paikkaan.



Kerhoissa käydään, mutta kunhan lapset tuosta vähän kasvavat, voi olla, että muutto on edessä. Toisaalta viihdyn kyllä täällä korvessa, mutta kaipaan tosi paljon esim. valaistua jalkakätävää, jossa voisi illallakin lenkkeillä koiran kanssa. Aina vaan tuota samaista hiekkatietä...blääh...



Täällä asumisessa on sekä hyviä, että huonoja puolia, joita pitää tarkkaan miettiä muutaman vuoden sisällä, kun vanhemman lapsen koulu alkaa...

kaupungissa on helppoa, mukavaa ja virikkeellistä, maalle muutettu vain työkuvioiden takia, eli siis emme ole hengeltämme maalaisia