Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko sinisilmäinen, haluaisin adoptoida hyljätyn lapsen
22.03.2007 |
Aina kun uutisissa on kaltoin kohdeltuja lapsia, iskee voimakas halu hoivata ja antaa rakkautta tälle lapselle.
Tuntuu niin raastavalta kuinka joku voi hyljätä lapsensa ja lähteä baariin. En kestä. Haluiaisn auttaa näitä lapsia joita ei rakasteta tarpeeksi.
Mitä voisin tehdä auttaakseni näitä meillä Suomessa olevia lapsiparkoja?
Kertokaa!
Vai olenko vain naiivi, olisiko minusta mihinkään? En ole superäiti itsekään, tälläkin hetkellä minulla on masennuslääkitys...
Kommentit (2)
Sitä paitsi lapsiparan auttaminen adoption motiivina on kyseenalainen eikä kovin kestävä syy. Ehkä voisit parhaiten auttaa olemalla kanssatoveri ja ystävä jollekin toiselle äidille ihan tavallisessa arjessa ja siten teet tästä maailmasta inhimillisempää paikkaa elää. Yhteisöllisyys ja ihmissuhteet kun auttavat yleensä masennukseen ja saatat siten pitää itsesi ja ehkä jonkun toisenkin " pinnalla" , toimintakykyisenä ja tarpeeksi hyvänä äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin: tosi hienoa, että sinulla on auttamisen halua.
Mutta sitten.
Mitenkään haluamatta kettuilla, niin tuo tunnereaktio on TURVALLINEN tapa tunteilla. Kotosohvalla voi tuntea suuria tunteita, se on vapauttavaa ja samalla tavalla mukavaa kuin yltiöromanttisen nyyhkydraaman katsominen. Sen jälkeen voi niistää nenän, todeta, että tuo ei ole minun elämääni ja jatkaa eteenpäin.
Tässä ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta se merkitsee sitä, että tunteesi ei välttämättä ole kamalan syvä tai aito. Kokeile, onko se sitä - ja ota yhteyttä lasten parissa työskenteleviin järjestöihin, niitä on useita.