Lue keskustelun säännöt.
Olen menossa naimisiin mutta en halua olla tekemisissä miehen sukulaisten kanssa
13.07.2015 |
Miten ilmaisisin tämän hienotunteisesti miehelle?
Heissä ei ole mitään vikaa, ihan tavallisia ihmisiä, mutta eivät sellaisia joiden kanssa kaveeraisin luonnollisesti. Minä en välitä olla tekemisissä oman sukunikaan kanssa (pl. osa ydinperheestäni), en ole koskaan oikein sisäistänyt ajatusta että joidenkin ihmisten kanssa pitäisi olla tekemisissä ja hyvää pataa vain sen takia että he ovat sukulaisia. Vietän mielummin aikaa ystävieni kanssa, heistä on minulle enemmän iloa ja heidän kanssaan juttua riittää ja hauskaa tekemistä. Ja he todennäköisesti ovat täällä maanpäällä kanssani pidempään. JA:::: he eivät suhtaudu minuun millään asenteella (äiti-tytär, vanha ja viisas - nuori ja kokematon) vaan ovat kanssani tasa-arvoisia.
Varsinainen kammotus tuli kun kävin näyttäytymässä miehen äidille ensimmäistä kertaa vuosia sitten, ja silloin hän jo ilmaisi toiveensa lapsenlapseen. Valehtelematon ensimmäinen ajatus oli kauhistus: en kyllä tule tekemään sinulle mitään lastenlasta, oman lapsen saan ja tutustutan hänet kehen haluan, en väkipakolla johonkin tuntemattomaan mummeliin joka asuu satojen kilometrien päässä. Mies vierailkoot siellä itse lapsen kanssa jos haluaa, mutta minä en asiaa edesauta.
Nyt kun kirjoitin nämä niin tuntuu että olen ihan kauhea :( mutta ihan oikeasti olen aina, lapsesta saakka vihannut sitä että pitää olla jonkun kaveri vaan siksi että joku sanoo niin.
En ole uskaltanut kertoa näitä ajatuksia miehelle suoraan, olen kyllä kertonut etten tunne/halua tutustua omaan sukuuni ja toivonut että se olisi tarpeeksi suuri vihje etten myöskään halua hänen sukuaan osaksi elämääni. Mutta kai tällainen pitäisi kertoa? Vai purenko hammasta loppuelämäni?
Saa haukkuakin, jos se ravistelisi minusta tämän sitkeän ajatusmallin.
Kommentit (80)
Ne on tärkeitä hmisiä sinun miehellesi, joten jos yhtään rakastat miestäsi, niin tottakai sun pitää tavata niitä ja yrittää tulla toimeen. Ei sen takia, että sä siitä mitään hyötyisin vaan rakkaudesta mieheesi. Oletan, että rakastat miestäsi. Jos et rakasta niin sittenhän teidän ei edes kannata olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:03"]
Sekä omiin juuriin tutustuminen ja geneettiseen yhteisöönsä kuuluminen on tärkeää lapsen identiteetin kehitykselle. Myös on tärkeää, että kumpikin lapsen vanhempi osoittaa lapselle että hän on hyvä, hänen sukunsa on osa häntä ja sukukin on hyvä = lapsi on hyvä (ellei mitään oikeaa vikaa ole). Juuret ovat tärkeät. T: 14
[/quote]
Hetkonen?!? Väitätkö adoptiolapsien identiteetin kehityksessä olevan jotain vikaa? En oikein muuten osaa tuota geenikohtaa lukea. Viitsisikö kirjoittaja tai joku muu avata?
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:45"]
Olen jo sen ikäinen että minua säälittää todella se miehesi äiti. Näin nelikymppisenä jos tajuaa tulevansa itsekin anopiksi joku kaunis päivä ja olisi kauheaa jos pojan vaimo ei haluaisi edes tavata minua. Itse ainakin yritän olla tulevalle miniälleni mahdollisimman mukava mutta en voi mitään sille jos persoonani tai tapani ärsyttää. Tai jos en saisi edes mahdollisuutta tutustua miniääni. Kannattaa miettiä sitä miltä itse tuntuisi olla niissä anopin saappaissa sillä todennäköisesti itsekin tulet anopiksi jossain vaiheessa. Oikeasti pelottaa tuo anopin rooli tulevaisuudessa.
[/quote]
Rooli tulee jos on tullakseen, turha sitä tässä vaiheessa ruveta pelkäämään.
ohis
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:14"]
Toivottavasti mies tajuaa pistää sut vaihtoon asap ja hankkia jonkun normaalin.
[/quote]
Minä en haluaisi normaalia vaimoa, haluan että hän on erityinen.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:22"]
Ne on tärkeitä hmisiä sinun miehellesi, joten jos yhtään rakastat miestäsi, niin tottakai sun pitää tavata niitä ja yrittää tulla toimeen. Ei sen takia, että sä siitä mitään hyötyisin vaan rakkaudesta mieheesi. Oletan, että rakastat miestäsi. Jos et rakasta niin sittenhän teidän ei edes kannata olla yhdessä.
[/quote]
Ja samaa asennetta kun ehdottaa erilaisiin seksileikkeihin, niin alapeukkuja vyöryy kottikärryllinen, jonka jälkeen kerrotaan ettei tarvii tai edes saa tehdä mitään mistä ei itse pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:42"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:14"]
Toivottavasti mies tajuaa pistää sut vaihtoon asap ja hankkia jonkun normaalin.
[/quote]
Minä en haluaisi normaalia vaimoa, haluan että hän on erityinen.
[/quote]
Se erityinen käy kyllä ajan mittaan vain rasittavaksi, ikuinen drama queen, jonka selittelee oikutteluaan "temperamentilla".
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 08:51"]
Erikoinen ajatusmaailma. Itse olen ihan mielelläni tekemisissä naisystävän perheen kanssa, kunhan nyt ei joka viikko tarvitse tavata. Tottakai enemmän yhteistä ja juteltavaa on kavereiden kanssa, mutta nämä nyt ovat asioita jotka kuuluvat aikuisen elämään.
[/quote]
Juuri näin. Töissäkin on pärjättävä erilaisten ihmisten kanssa, vaikka heistä ei aina tykkää. Töitä on tehtävä yhdessä.
Ap vaikuttaa työkaveriltani, joka on selkeä työpaikkakiusaaja. On syönyt monta hyvää sijaista ulos, koska ei mielestään tykkää heistä ja halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Joten osoittaa selkeästi, että hän ei halua heitä meille töihin ja kiusaa ja valittaa heistä niin kauan, että he lähtevät. Kyseinen ihminen haluaisi olla tekemisissä vain ns. ystävien kanssa ja työkavereidenkin pitäisi olla ystäviä. Sairauteen kuuluu myös, että töissä haukkuu koko ajan miehen sukulaisia ja anoppiaan, kun ne ovat erilaisia, kuin mihin hän on tottunut oman ihanan perheensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sinuun viisaatkaan neuvot tepsi. Olet päättänyt toimia tavallasi.
Ihmisellä on juuret ja kaipuu kuulua johonkin suurempaan. Jokainen on osa sukuaan halusi tai ei. Surullista jos jälkeläisiltään riistää mahdollisuuden tuntea sukuaan.
Miehesi on vanhempiensa tuotos, saanut geeninsä suvultaan. Hänessä on samoja piirteitä kuin sukulaisissaan.
Jos inhoaa lähisukuaan, inhoaako myös itseään tai ei hyväksy niitä piirteitä jotka on sattunut perimään.
Ne jotka ovat eristetty suvustaan kärsivät siitä. Esimerkkinä mainitsen Jehovan todistajista erotetut ja kokonaan kartetut oman perheensä taholta.
Itsekäs ihminen olet. Kerro miehelle minkälainen todella olet näin hän voi vielä halutessaan perua häät.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:13"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:07"]
Mullakin tulee mieleen että ap:llä on asperger tms. jonka vuoksi sosiaaliset suhteet on vaikeasti ymmärrettäviä ja lisäksi tuo jankkaaminen, että kaikki pitäisi selittää juurta jaksaen, viittaa siihen. Normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen tajuaa itsekin, miksi.
[/quote]
Aspergeriä ei ole, minut on psykologi tutkinut 5 vuotta sitten. Persoonallisuudeltani olen tyypillinen INTJ. AP
[/quote]
Itseasiassa nyt kun googlasin niin tämä persoonallisuustyyppini selittää tämän koko ongelman. Tässä suora lainaus hakutuloksesta:
"Säännöt, rajoitteet ja perinteet ovat pannassa INTJ-persoonallisuustyypeille – kaiken pitäisi olla avointa kyseenalaistukselle ja arvioinnille, ja INTJ:t toimivat usein yksipuolisesti ajaakseen läpi heidän teknisesti ylivoimaiset, joskus tunteettomat ja useimmiten epätavalliset toimintatapansa ja ajatuksensa."
Case closed.
Laitan mieheni lukemaan aiheesta. AP
[/quote]
Mitä ihmettä ap, nyt otat itseäsi niskasta kiinni. Olen itsekin tyypillinen INTJ ja kyseenalaistan kaiken mutta ymmärrän silti, että tämä maailma on tällainen enkä sitä toivomalla muunlaiseksi saa. Ketään ei nykyiselläänkään vaadita olemaan ylimpiä ystävyksiä sukunsa kanssa (ja harva on edes pahemmin tekemisissä kuin ihan lähisukunsa kanssa), mutta niin kauan kun he eivät kohtele sinua huonosti ei sinullakaan ole mitään syytä pistää välejä täysin poikki vain "koska ei huvita", se olisi äärimmäisen tökeröä ja loukkaavaa miestäsi kohtaan.
Se, että haluaa pitää yhteyttä vanhempiinsa ja lähisukuunsa ihan vaik siksi, että ovat sukua, on täysin ok! Ovathan he kuitenkin ihmisiä joiden kanssa on lähinnä tullut vietettyä elämän ensimmäiset vuodet. Miksi koet, että olet niin erityinen, että jokaikisen ihmiskontaktin on oltava sinulle puhdasta nautintoa ja voittoa, jotta voit armollisesti hyväksyä sen? Meitä on täällä paljon ja toimeen on tultava, ja myös niitä "ihan ok"-tasoisia ihmissuhteita tarvitaan. Siinä vaan kuplaantuu pahasti jos ei missään tilanteissa saa keskusteltua eri ikäisten, sukupuolisten ja muuten vaan maailmankatsomukseltaan erilaisten ihmisten kanssa.
Toki voi erakoituakin, jos niin haluaa. Sekin on ok! Mutta ei ole ok vetää siihen muita mukaan, miestä tai lasta. Niin kauan kuin sinulla on mies ja miehellä suku, se suku valitettavasti "kuuluu pakettiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:07"]
Mullakin tulee mieleen että ap:llä on asperger tms. jonka vuoksi sosiaaliset suhteet on vaikeasti ymmärrettäviä ja lisäksi tuo jankkaaminen, että kaikki pitäisi selittää juurta jaksaen, viittaa siihen. Normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen tajuaa itsekin, miksi.
[/quote]
Aspergeriä ei ole, minut on psykologi tutkinut 5 vuotta sitten. Persoonallisuudeltani olen tyypillinen INTJ. AP
[/quote]
Itse olen INTP, minulla on kanssa samantyylisiä ajatuksia omista ja miehen sukulaisista, sillä erotuksella että olen valmis näkemään heitä (harvoin) ja tutustumaan heihin. Pidemmille reissuille, esimerkiksi yökylään vanhempiensa luo mies saa mennä yksin.
Varsinkin tuo kuvailemasi asettelu ja valmiina olevat roolit häiritsevät paljon (äiti-tytär) mutta itselläni on ollut nuoresta asti erittäin kaverilliset välit vanhempiini eivätkä he ole jumittuneet vanhanaikaisiin ajatuksiin, esim. vanhempi on aina oikeassa, ja "voivoi, kyllä sinä sitten opit kun tulet vanhaksi".
Ymmärrän sinua AP, mutta suosittelen vähän joustoa. Kaikki joutuvat elämässään tekemään asioita joista ei pidä, sinun eteesikin tehdään paljon sellaista.
Nykyään ihmiset käyttävät tekosyynä vittumaisuuteensa näitä erityisyyksiä. On erityisherkkää ja introverttia ja ekstroverttia ja nähtävästi jotain in-kirjanyhdistelmiäkin, millä voi perustella huonon käytöksensä.
Toki ihmiset on erilaisia, mutta käytöstavat silti kunniaan. Olen itsekin jonkinlainen erakko ja ehkä jopa erityisherkkäkin, jos jaksaisin alkaa penkomaan noita linkkejä ja pohtimaan jokaista oikkuani ja omaa napaani. Mutta käytöstavat kunniaan ja kohtelias käytös. Vittumaisuuttaan ei kannata perustella jollain kirjainyhdistelmällä.
Vinkkinä, että jos saat lapsia, niin älä tee sitä virhettä, ettet kasvata heitä ja sitten silmä kirkkaana selität, että he nyt on tällaisia, kun heillä on tämä dlfhuifhuih-persoonallisuusluonne ja ei ne voi tuolle puremiselle ja sylkemiselle ja toisten lasten kiusaamiselle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:03"]
Sekä omiin juuriin tutustuminen ja geneettiseen yhteisöönsä kuuluminen on tärkeää lapsen identiteetin kehitykselle. Myös on tärkeää, että kumpikin lapsen vanhempi osoittaa lapselle että hän on hyvä, hänen sukunsa on osa häntä ja sukukin on hyvä = lapsi on hyvä (ellei mitään oikeaa vikaa ole). Juuret ovat tärkeät. T: 14
[/quote]
Hetkonen?!? Väitätkö adoptiolapsien identiteetin kehityksessä olevan jotain vikaa? En oikein muuten osaa tuota geenikohtaa lukea. Viitsisikö kirjoittaja tai joku muu avata?
[/quote]
Ymmärrät varmaan, että adoptiolapsen tilanne on aivan eri kuin se, että "äiti ei halua nähdä mummoa".
Joka tapauksessa, kyllä, adoptiolapsen identiteetin kehittymiselle on haittaa siitä, että hän ei saa olla omassa kulttuurissaan. Siksi useat maat ovat alkaneet vähentämään kansainvälistä adoptiota.
http://yle.fi/uutiset/adoptiolapselle_oma_kulttuuri_on_tarkea/5395243
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:07"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:06"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 08:57"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 08:51"]
Erikoinen ajatusmaailma. Itse olen ihan mielelläni tekemisissä naisystävän perheen kanssa, kunhan nyt ei joka viikko tarvitse tavata. Tottakai enemmän yhteistä ja juteltavaa on kavereiden kanssa, mutta nämä nyt ovat asioita jotka kuuluvat aikuisen elämään.
[/quote]
Mutta miksi? Koko konsepti on outo minulla. Selittäkää nyt ja perustelkaa, "koska suku" ei ole mikään perustelu. Sama kuin olisi joku sääntö että kaikkien ruskeasilmäisten pitää olal kavereita toisten ruskeasilmäisten kanssa. ihan älytöntä. AP
[/quote]
Niin, kuten joku jo tuossa aiemmin mainitsi, kyse on sosiaalisista taidoista. Elämä on paljon helpompaa kun tulee toimeen ihmisten kanssa.
Jo pelkästään se, että kumppaniasi varmasti loukkaa jos alat jankkaamaan kuin pieni lapsi, että et tahdo tavata hänen perhettään, luulisi riittävän syyksi. Ilmeisesti miehesi ei kuitenkaan ole sinulle kovin tärkeä henkilö?
m35
[/quote]
Tulemme toimeen, kuten kirjoitin. Ongelma ei ole siinä. AP
[/quote]
Otsikossa sanoit että et halua olla tekemisissä miehen suvun kanssa ja heti perään mietit kuinka kertoa tämä miehelle. Ei kuulosta toimeen tulemiselta.
En ole tuo jolle vastasit.
[/quote]
eihän se halua olla omansakaan kanssa, kun on niin herttainen ja pidetty..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 09:03"] Sekä omiin juuriin tutustuminen ja geneettiseen yhteisöönsä kuuluminen on tärkeää lapsen identiteetin kehitykselle. Myös on tärkeää, että kumpikin lapsen vanhempi osoittaa lapselle että hän on hyvä, hänen sukunsa on osa häntä ja sukukin on hyvä = lapsi on hyvä (ellei mitään oikeaa vikaa ole). Juuret ovat tärkeät. T: 14 [/quote] Hetkonen?!? Väitätkö adoptiolapsien identiteetin kehityksessä olevan jotain vikaa? En oikein muuten osaa tuota geenikohtaa lukea. Viitsisikö kirjoittaja tai joku muu avata? [/quote] Ymmärrät varmaan, että adoptiolapsen tilanne on aivan eri kuin se, että "äiti ei halua nähdä mummoa". Joka tapauksessa, kyllä, adoptiolapsen identiteetin kehittymiselle on haittaa siitä, että hän ei saa olla omassa kulttuurissaan. Siksi useat maat ovat alkaneet vähentämään kansainvälistä adoptiota. http://yle.fi/uutiset/adoptiolapselle_oma_kulttuuri_on_tarkea/5395243
[/quote]
Ok. Entä tuo väite, että geneettiseen yhteisöönsä kuuluminen on tärkeää lapsen identiteetin kehitykselle? Se minua kiinnosti ja siihen en saanut vastausta.
No minäkään en halua olla tekemisissä omien sukulaisteni kanssa. Toki heitä joskus näen, mutta mahdollisimman harvoin. Minulla on todettu ahdistuneisuushäiriö, joka osaltaan vaikuttaa asiaan. Itseäni ahdistavat vauvautelut ja muut henkilökohtaiset kysymykset, joita muut esittävät varmasti hyvää hyvyyttään. Ei kaikesta ole sopivaa kysellä tai kommentoida.
Olen jo sen ikäinen että minua säälittää todella se miehesi äiti. Näin nelikymppisenä jos tajuaa tulevansa itsekin anopiksi joku kaunis päivä ja olisi kauheaa jos pojan vaimo ei haluaisi edes tavata minua. Itse ainakin yritän olla tulevalle miniälleni mahdollisimman mukava mutta en voi mitään sille jos persoonani tai tapani ärsyttää. Tai jos en saisi edes mahdollisuutta tutustua miniääni. Kannattaa miettiä sitä miltä itse tuntuisi olla niissä anopin saappaissa sillä todennäköisesti itsekin tulet anopiksi jossain vaiheessa. Oikeasti pelottaa tuo anopin rooli tulevaisuudessa.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:23"]Aikuinen ihminen saa itse päättää kenen kanssa on tekemisisissä, ja kenen kanssa hänen lapsensa on tekemisisissä. Mielstäni ap:n ajatuksissa ei ole mitään väärää. Olen itse yli kymmenen vuoden suhteen aikana tavannut mieheni perheen yhteensä ehkä viisi kertaa. Välillä ollut kolmekin vuotta ettei olla nähty, eivätkä he ole koskaan käyneet meillä kylässä. Yritin alussa olla ystävällinen ja tutustua heihin, mutta ei siitä mitään tullut. Jotenkin autistista porukkaa. Esimerkiksi kun ajoimme pihaan niin kukaan ei tule tervehtimään, he eivät koskaan syö yhdessä, eivät käy töissä, talo vilisee kissoja ja niiden ulosteita ja tarpeita. Miksi ihmeessä haluaisin olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Jos meillä olisi lapsia, niin pelkäisin niiden saavan jonkun taudin tuollaisesta paikasta. He myös polttavat kokoajan tupakkaa, mitä myös ällöksyn. Itse olemme mieheni kanssa todella ahkeria, enkä voi hyväksyä sitä että ihmiset eivät käy töissä ilman oikeaa syytä, eivätkä pysty edes siivoamaan asuntoaan. Jos on liian erilainen arvomaailma, niin on turha edes yrittää mitään ystävystymistä appivanhempiin.
[/quote]
Jos luit ap:n aloituksen niin varmaan ymmärrät, että tilanteet eivät ole verrannollisia. Ap:n miehen suku on ihan normaaleja ihmisiä kun taas sinun miehesi vanhempien elämänhallinta pettää pahasti ja siksi on ymmärrettävää, että ette halua viettää aikaa heidän kanssaan.
Turha ap:lle on jankata kun ei se vaan tajua. Jotkut on vaan syntyjään sellaisia että pää on omassa perseessä eikä osata ajatella asioita muilta kuin siltä yhdeltä ainoalta kantilta eli omalta.
Säälin jo valmiiksi sun tulevaa lasta, jonka äidillä on selvästi ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Ei tuollainen ihminen pysty lastakaan kasvattamaan paitsi ehkä tynnyrissä. Käytökselläsi yrität myös eristää miestäsi hänen läheisistään ja usko tai älä, mutta se tulee vielä koitumaan teidän suhteen kohtaloksi.
Toivottavasti mies tajuaa pistää sut vaihtoon asap ja hankkia jonkun normaalin.