Voiko ihminen joka ei ole kapinoinut murrosiässä jäädä pysyvästi "lapseksi"?

Ei

En ainakaan minä jäänyt.

mites tuo kapinointi tuohon liittyy?

Ei.

Mun lapset ei kapinoineet murrosiässä ja niistä tuli ihan itsenäisiä aikuisia, jotka ei soittele edes kerran viikossa, jos ei ole asiaa. Silti välit on todella hyvät, oltiin just tytön kanssa Prahassa pitkä viikonloppu.

En kapinoinut.

olen lapsellinen siinä mielessä että välillä leikin lasten kanssa jne.

olen itsenäinen. Vuosia elänyt yksin hoitaen kaikki asiani itse. Siis ennen perheen perustamista.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 19:25"]

mites tuo kapinointi tuohon liittyy?

[/quote]

Kapinoinnillahan se teini (tai sen puoleen myös uhmaikäinen) juuri ottaa etäisyyttä vanhempiinsa ja opettelee itsenäisyyttä.

Ei kaikissa kodeissa valitettvasti saa kapinoida, sieltä siitten iratudutaan (karataan maailmalle) jotenkin muuten, välit eivät välttämättä ole myöhemmin kovinkaan läheiset.

Aina jää, monet luovien taiteilijoiden elämänkerrat todistavat tämän.
Monet luovat taiteilijat ovat jo nuorena kapinallisia, mutta ne joilta tämä vaihe jää väliin yleensä kuolevat elämäntapansa takia tai omankätensä kautta.

Itselläni ei ollut mitään kapinaa. Nyt olen kolmen äiti ja vanhin on teini-iässä, ei kapinaa. Sitä sitten odotellessa... Ammatiltani olen hortonomi ja ihan työssäkäyvä mamma. Onko siis kapina hyvää ja tarpeen? Olenko jäänyt jostain paitsi?

Enpä tiedä, mutta itsestäni tuntuu, että lapsuuden ja nuoruuden näennäinen kiltteys ja rauhallisuus ja itseni tukahduttaminen siinä kun mielipiteeni ja haluni jyrätään aina ovat alkaneet loppua siinä noin 30 v iässä muutaman epäonnistuneen ja onnettoman parisuhteen, lapsen saamisen (oli haluttu kylläkin) ja yksinäisen hoitovastuun jälkeen (on kylläkin mies joka hoitaa kun viitsii ja kerkiää)... kaiken kiltteyden jälkeen olen löytänyt itsestäni pirun, joka on myös toisinaan väkivaltainen. Joku. 35 v kriisi minulla on selvästi. Ahdistus menetetystä nuoruudesta ja toivottomuus että tämäkään suhde toisi minulle todellista onnea... tässäkin suhteessa joudun tukahduttamaan itseäni... ehkä joku päivä en jaksa enää. :(

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 19:31"]

Aina jää, monet luovien taiteilijoiden elämänkerrat todistavat tämän. Monet luovat taiteilijat ovat jo nuorena kapinallisia, mutta ne joilta tämä vaihe jää väliin yleensä kuolevat elämäntapansa takia tai omankätensä kautta.

[/quote]

En ole luova taiteilija, ihan vaan peruspirkko. Ei ole ollut kapina-aikoja eikä silti mitään itsetuhoisia fiiliksiä. Ihan vaan kybällä elän mieheni ja lasteni kanssa. Duunissa käyn koulussa.

Mun tuttu kapinoi vasta nelikymppisenä.

Ap on tainnut ihan itse jäädä sinne lapsen tasolle?

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 19:27"]

Ei kaikissa kodeissa valitettvasti saa kapinoida, sieltä siitten iratudutaan (karataan maailmalle) jotenkin muuten, välit eivät välttämättä ole myöhemmin kovinkaan läheiset.

[/quote]

Et taida ymmärtää, että sitä kapinointia nimenomaan ei pidä hyväksyä, koska silloinhan se menee ihan hukkaan! Mitä iloa on paiskai ovia ja olla kovasti eri mieltä, jos vanhemmat hymistelevät, että kiva, että kapinoit.

Vanhemmistaan pääsee eroon ilman isoja riitoja ja tunteiden paloa. Aikuistumisen ei tarvitse tapahtua sormia napsauttamalla, siihen saakin kulua aikaa.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 19:40"]

Et taida ymmärtää, että sitä kapinointia nimenomaan ei pidä hyväksyä, koska silloinhan se menee ihan hukkaan! Mitä iloa on paiskai ovia ja olla kovasti eri mieltä, jos vanhemmat hymistelevät, että kiva, että kapinoit.[/quote]

Hyväksymisellä ja "hyväksymisellä" on ero. Ennenvanhaan taisi olla yleistä, että vanhemmat ihan oikeasti tekivät lopun kapinoinnista vaikka antamalla remmiä niin tiuhaan, että lapsi ei sen jälkeen edes uskaltanut yrittää mitään kapinaa. Sitten on taas se linja, että kapinointiin kyllä puututaan, mutta ei niin kovalla kädellä, että sille tulisi varsinaisesti loppu (enemmän ehkä tyydytään vaan ilmaisemaan paheksunta sen oireita kohtaan).

Ainoa meidän lapsista kapinoinut jäi "lapseksi".

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 20:03"]

Ainoa meidän lapsista kapinoinut jäi "lapseksi".

[/quote]

Tulipa huonoa suomea. Siis meidän lapsista se ainoa, joka murkkuna kapinoi, on nyt aikuisena lapsellinen.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 19:40"]

Et taida ymmärtää, että sitä kapinointia nimenomaan ei pidä hyväksyä, koska silloinhan se menee ihan hukkaan! Mitä iloa on paiskai ovia ja olla kovasti eri mieltä, jos vanhemmat hymistelevät, että kiva, että kapinoit.[/quote]

Hyväksymisellä ja "hyväksymisellä" on ero. Ennenvanhaan taisi olla yleistä, että vanhemmat ihan oikeasti tekivät lopun kapinoinnista vaikka antamalla remmiä niin tiuhaan, että lapsi ei sen jälkeen edes uskaltanut yrittää mitään kapinaa. Sitten on taas se linja, että kapinointiin kyllä puututaan, mutta ei niin kovalla kädellä, että sille tulisi varsinaisesti loppu (enemmän ehkä tyydytään vaan ilmaisemaan paheksunta sen oireita kohtaan).

[/quote]

Ennenvanhaan millä vuosisadalla? Kuule, murrosikä on aika tuore keksintö samoin kuin nuoruus. Vielä 1950-luvulla nuoret lähti töihin 15v iässä, ei ollut aikaa kapinoida, kun piti olla töissä ja siellä taas piti olla ihmisiksi. Joku murrosikäisen hakkaaminen  on voinut olla yksittäisten perheiden tapa puuttua ongelmaan, mutta niissä perheissä hakattiin jo sylivauvoja, jos ne ei olleet hiljaa.

Oma havaintoni (ammattioppilaitoksen opona) on se, että mitä pahempi murrosikä ja kapina, sen varmemmin ei aikuistu. Se kapina jää päälle ja ihminen esiteinin asteelle.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 20:07"]

Oma havaintoni (ammattioppilaitoksen opona) on se, että mitä pahempi murrosikä ja kapina, sen varmemmin ei aikuistu. Se kapina jää päälle ja ihminen esiteinin asteelle.

[/quote]

Näin se on, se kapina onkin usein jotain ihan muuta pahaa oloa. Kadehdin kun ystävien lapsi soittaa klarinettia ja on kiltti, meidän lapsi olisi varmaan käskenyt minun tunkea klarinetin sinne minne aurinko ei paista. Mutta pienenä ei saanut kaupassa yhtään itkupotkuraivaria ja osasi olla kiltti, murrosiässä kapinoi.