Työelämän ja elämän vaatimukset

Ihminen venyy kun on pakko. Naiset selvisi sota-ajasta ja sitten tarumatisoituneista miehistä huolimatta jatkoi elämäänsä. Nykypäivänä joiltain kuolee lapsi tai puoliso ja siitä huolimatta elämä jatkuu tavalla tai toisella. Vakavasti sairastuneiden perheillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin selvitä jne.

Keskitys vain tähän päivään ja lopeta huomisen murehtiminen siltä osin, johon et voi itse vaikuttaa. Ja mennesyidessä on turha rämpiä, on vain tämä hetki.

Antamalla periksi ajatukselle, että kaikkea ei voi hallita. Mikä tapahtuu, se tapahtuu. Joihinkin asioihin pystyy itse vaikuttamaan, toisiin ei mitenkään. Pitää oppia erottamaan ne toisistaan ja olla murehtimatta niitä juttuja, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ja kaikkein hulluinta, mihin energiaansa voi tuhlata, on märehtiä menneitä. Tsemppiä, sä selviät kyllä.

Mulla tuli mieleen laulu jossa lauletaan taivad on sininen, sitä ikinä en ehdi katsoo, en ole voinut kun olen töissä pimeässä toimistokopissa, voin ihan hirveän huonosti työelämän vaatimusten vain kasvaesaa, kaikki vain kysyvät että oletko töissä ja kun sanoin että pidän lomaa niin ihmeteltiin miksi.

En jaksa tätä suorituskeskeisyyttä enää.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 08:17"]

Miten ihminen voi voida hyvin, luoda uraa, olla tavoitettavissa 24/7 , samalla peläten koko ajan yt tä, potkuja, henkinen stressihän on ihan äärimmäunen kun otan kaikki mieleeni ja alan pelkäämään, alan pelätä venäjän hyökkäystä , maailmansotaa , kaikkea!! Ja miten nainen pystyy luoda uraa kun miehet porskuttavat töissä

[/quote]

Kenenkään ei tarvitse olla tavoitettavissa 24/7.

Mieti, miksi pelkäät potkuja. Olisiko se taloudellinen katastrofi vai henkinen katastrofi? Etkö luota, että löytäisit siinä tilanteessa jonkun toisen työpaikan? Jos et, mitä voisit nyt jo tehdä, jotta siinä tilanteessa työllistymismahdollisuutesi olisivat paremmat? Onko nykyisessä työssäsi mahdollisuus oppia uutta ja ylläpitää osaamista ja päivittää sitä maailman muuttuessa? Jos ei, pitäisikö jo nyt etsiä uutta työtä eikä vasta sitten, kun on ihan pakko? Voisitko ajatella, että tilanteessa, jossa nykyiselle alallesi et enää työllisty, opiskelisit kokonaan uuden ammatin?

Kaikissa elämän stressitilanteissa henkisesti vahvemmilla ovat ne, jotka ovat joskus miettineet asiaa ja ymmärtäneet, että näin voi käydä minunkin kohdalla.

Tietty epävarmuus ja tietyt riskit on aina olemassa, kukaan ei voi täysin sulkea pois sitä, että jotain ikävää tapahtuisi. Pitää vain luottaa, että siinä tilanteessa pärjätään ja toimitaan sitten niin kuin parasta on.

Kyllä varmasti löytäisin töitä kun sellaisen koulutuksen olen hankkinut, jossa ei niin suurta työttömyytta ole, mutta on tullut turhauttavaksi miettiä, juuri nuo kaikki, miten voin itse hyvin, kun työ kuormittaa, miten on aikaa parisuhteelle, kun tuntuu että sitä ei olekaan viikolla ja entä jos saisin lapsia, olisinko ihan ahdungossa kun haluaisi olla lasten kanssa kotona varmaankin ja työelämä vaatisi takaisin ettei kadota osaamistaan

Miksi pelätä etukäteen yhtään mitään? Aivan järjetöntä. Toki voi varautua mutta pelko lamaannuttaa ja elämä jää elämättä. Älä pelkää, luota elämään ja toimi sitten kun se iskee kohdalle. Muuten hengitä rauhassa ja elä onnellisena.

kiitos kannustuksista, yritän !

Ihmiset ei varmaan voikaan nykyään erityisen hyvin.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 08:17"]

Miten ihminen voi voida hyvin, luoda uraa, olla tavoitettavissa 24/7 , samalla peläten koko ajan yt tä, potkuja, henkinen stressihän on ihan äärimmäunen kun otan kaikki mieleeni ja alan pelkäämään, alan pelätä venäjän hyökkäystä , maailmansotaa , kaikkea!! Ja miten nainen pystyy luoda uraa kun miehet porskuttavat töissä

[/quote]

Ihan samalla tavalla. Ura tai koulutus ei ole sukupuolielimestä kiinni,

vaikka feministit ovatkin iskostaneet päähäsi nainen on aina uhri-ajattelun.

Itselläni ei ole ollenkaan tuollaisia ongelmia. Olen it-alalla, ja potkujen mahdollisuus on ihan todellinen, koska meilläkin on parina viime vuonna ollut isot YT-neuvottelut. En kuitenkaan potkuja etukäteen murehdi, elän tässä hetkessä ja nautin tilipussistani niin kauan kuin se kuukausittain juoksee. Jos joskus hommat loppuu, opettelen sitten elämään korvauksilla. '

En todellakaan ole tavoitettavissa 24/7, enkä edes tee ikinä yhtään ylitöitä. Työtä teen työaikana ja lomilla ja viikonloppuna en edes katso työsähköposteja. Sukupuoleni ei ole mielestäni haitannut työssäni yhtään, vaikka ala onkin erittäin miesvaltainen ja me naiskoodarit melko harvinaisia. Toisaalta en minä mitään isoa uraa halua luodakaan, tehdä tätä koodausta eläkeikään asti vaan, jos mahdollista.

Tuollaisia mahdollisia tulevia sotia, ympäristökatastrofeja tms en mieti ollenkaan, mitä se minun murehtimiseni auttaisi. Mietin niitä vasta sitten jos jotain sellaista oikeasti tulee.