Muita nelivuotiaita, jotka eivät viitsisi tehdä mitään itse? Jatkuvasti pitäisi syöttää, pukea, kuljettaa rattaissa jne.

Eikä kaikkia edes tarvitse tunkea samaan muottiin. Meillä on neljä lasta, joista kolme on enimmäkseen syönyt yksivuotiaana ja pukenut kaksivuotiaana itse. No yksi siellä välissä sitten on ja oli sellainen joka ei haluaisi tehdä mitään itse. Viisivuotiaaksi syötin ja puin häntä. sen jälkeen kaksi vuotta nuorempi pikkuveli rupesi voitelemaan hänelle voileivät yms. Nykyään hän on 10-vuotias ja vieläkin hän on lapsistani se, jolla ruoka täytyy laittaa valmiiksi eteen jos haluaa että hän syö. Hän kerta kaikkiaan vaan istuu muistamatta/haluamatta syödä mitään. Hän on laiha kuin tikku, huomattavasti pikkuveljeänsä kevyempi (poika siis hänkin). Hänen on erittäin vaikea kestää mitään siirtymiä ja muutoksia. Hän protestoi aina jos kutsutaan syömään, lähetetään nukkumaan, ollaan menossa jonnekin, huutaen vihaavansa meitä kun kiusaamme häntä sellaisilla. Joka jumalan aamu hän muistaa julistaa vihaavansa intohimoisesti koulua. Ja kuitenkin hän pärjää siellä hyvin, osaa kaiken, on kiltti ja kuuliainen. Hän on ollut motorisesti kömpelömpi kuin sisaruksensa, mutta olemme " kuntouttaneet" häntä viulunsoitolla ja taitoluistelulla ja hän on oppinut hallitsemaan kehoansa. Hän jaksaa keskittyä " omiin juttuihinsa" pitkään, hän esim. leikkii itsekseen paljon erilaisia taisteluleikkejä Bionicleillä yms, mitä minusta enemmän vähän nuoremmat pojat harrastavat. Kavereita on useita, mutta ainakin meillä kotona hän usein " väsähtää" heidän kanssaan olemiseen ja saattaa keskittyä vaikka Aku Ankkaan ja jättää heidät kokonaan huomiotta.

HÄn ei ehdottomasti ole " tavallinen" , mutta ei toisaalta mikään diagnoosintarpeinenkaan. Hän vain kehittyy omaa latuansa ja omaa, vähän hitaampaa tahtiansa. MInusta tässä maailmassa täytyy löytyä tilaa erilaisille persoonille, antaa jokaisen kasvaa sellaiseksi kuin hänet on tarkoitettu!

Meillä kanssa pilalle lellitty 4,5 v poika, jota edelleen syötetään välillä.



Ihan on laiskuuttamme, joo. Siis ihan oikeasti nolottaa välillä ,mutta sitten taas unohtuu ja etenkin mies on kova syöttämään ollu...



Tausta on sellainen, että lapsella on rakenteellisen vian (joka jo kunnossa!) takia ollut pahoja syömisongelmia, eikä edelleenkään tykkää syödä. Kovin on pieni, vaikka nykyään ihan normaaliruoalla (ennen myös energialisää siis). Siitä on siis jäänny itsellekin tottumus, että ohimennen työntää ruokapöydässä lusikkaa suuhun, kun poika unohtuu... menee huomaamatta ruokaa. En tiedä onko sekään nyt sitten niin huono juttu, kun poika kuitenkin osaa syödä itsekin.



On myös pilallelellitty pukemisessa, kun miehestä (vie lapsen aamulla hoitoon) on paljon nopeampi pukea itse kuin odotella...



Eipä olla parhaalla tavalla tässä onnistuttu, mutta eiköhän aika auta. Koetan kuitenkin olla syyllistämättä itseäni/miestäni, ei kai niin vakavaa kuitenkaan...



Kävellä saa kyllä ihan itte! Kolmevuotiaana oli joskus vielä vaunuissa, kun nukkui päikkäreitä ja mä halusin lenkkeillä. Hereillä ei.

Meidän poika on myös aina ollut vähän laiskanpuoleinen, mutta kolmevuotiaana sai pyörän ja sillä tykkää ihan hirveästi mennä.



Syöttämisistä en osaa sanoa, koska meillä ei ole kenenkään lapsen kanssa niissä ollut ongelmia, mutta auttaisko jos vaikka sovitte alkuun että kun lapsi on syönyt itse ensin 5 haarukallista niin sitten syötätte. Ehkä siitä innostuisi lopulta syömään kaiken itse.



Meidän poika on 3,5 v ja välillä haluaa että puen, enkä ole nähnyt tätä minään ongelmana, koska usein haluaa myös itse pukea. Auttaisko tässäkin tilanteessa joku, että sovitte, että lapsi pukee osan ite ja sitten autatte.



Onko nämä syömättömät ja pukemattomat kotihoidossa? Meillä poika ainakin rupesi hirveästi tekemään kotonakin itse kun alotti päiväkodissa. En nyt tarkota, että pitäis sen takia laittaa johonkin kokopäivähoitoon, mutta vaikka osaaikanen hoito taas voisi olla hyväksi. Jos lapsi taas on päiväkodissa ja siellä selviää itse kaikesta niin sillon musta on ihan ok vähän lellitellä kotona. Aika pieniähän nuo vielä ovat.

saattaa lähteä liikkeelle kiltisti, mutta päättääkin yhtäkkiä, että hän ei tätä pyörää enää aja/taluta tai että käveleminen loppui just tähän, kanna mua. Jää makailemaan maahan tms. Varmaan ihan hiton väärin kasvatettu, mutta tulos on tämä. :-(

sanoit että sujuu, jos on aikaa. Olisiko teillä sitten mahdollista " järkätä" sitä aikaa, eli että heräätte aikasemmin jne. Ymmärrän kyllä että jos pitää lähteä klo 07 niin ei huvita viideltä herätä. Tuossa tapauksessa on musta sitten vaan ns. kärsittävä lapsen avuttomuudesta, tiedät kutienkin että hän osaa. Enkä usko että tuo kesken matkan väsyminen on mikään kasvatuskysymys, varmaan menee ajan kanssa ohi. Jos voitte kuitenkin jatkossakin harjotella vaikka noita lyhyitä matkoja niin että poika itse kävelee tai pyöräilee niin ehkä sitten sujuu vähän pitemmätkin matkat.



Ja täytyy muistaa, että päiväkotiympäristö ja se, että siellä pitää olla aika itsenäinen, on rasittavaa lapselle. Ehkä hän todella tarvii sitten vähän hellittelyä kotona.

kannattaa lähteä selvittämään onko lapsessa jotain erityistä. esim. lievää autismia, asperger tai jotain muuta. kielen kehitys ongelmissa yleensä siirtymät vaikeita. käsittääkseni normaali lapsi ei kärsi siirtymä tilanteista. lapsellasi vielä tua sosiaalinen puoli ei taida toimia.

4v. pitäisi jo pystyä tai haluta leikkiä muiden lasten kanssa.

oma poikani on 5v. ja hänellä ollut siirtymä tilanteet pienenä todella vaikeita. nyt helpottanut. poika nyt 5v. ja saanut kehitysvamma diaknoosin. meillä nua siirtymätilanteet liitty puheen ymmärtämisen heikkouteen.

kannattaa kuitenkin kysellä vähän asiaa neuvolasta, vaikka lapsi olisikin normaali, sillä varhais kuntoutus on tärkeää. nuorimmaisella lapsellani on puheenkehityksen viive ja on osaaikaisesti päikkärissä. ollaan huomattu, että myös pojan viiveinen puheenkehitys vaikuttaa sosiaaliseen kanssa käymiseen. lääkäri aina sanoi, että sillä ei ole merkitystä onko lapsi normaali vai erityinen. tuetaan niitä osaalueita jotka tarvitsevat tukea. kyse ei ole siitä, että lapsi olisi erityinen.

Etenkin jos on kiire jonnekin (aamulla päiväkotiin yleensä), niin pukemisessa on autettava, välillä kerta kaikkiaan otettava syliin ja puettava, tai muuten ei päästäisi ikinä lähtemään. Ihan sama kuinka aikaisin aloittaa pukemisesta hoputtamisen, aina toinen haluaa " vielä viis minuuttia leikin ja sitten puen" . Syöminenkin on välillä ihan pelleilyä, joten jos vähän auttaa, niin tietää että edes jotain ruokaa menee suuhun. Väkisin ei tietenkään syötetä, mutta yleensä kun työntää haarukkaa suuhun niin suu aukeaa, sitten kun ei enää aukea niin ei tuputeta.



Meidän lapsella tosin on ihan asiantuntijoiden toteamia ongelmia juuri siirtymätilanteissa. Joskus niistä on aikaa keskustella ja maanitella, joskus taas on pakko ottaa ohjat omiin käsiin ja pukea, syöttää tai kantaa lapsi tai viedä rattailla.



Mutta niinhän se on, että teet niin tai näin, niin aina jonkun mielestä väärin, sekä av:llä että tosielämässä. Jos annat lapsesi vaan venkuroida aina syömisen ja pukemisen ja lähtemisten kanssa, niin et osaa kasvattaa ja ties mitä. Jos taas puututu asiaan auttamalla, niin sitten näköjään lellit ja ylihuolehdit. Se on kuulkaa vaikeaa olla erinomainen ja miellyttää aina muita, tärkeintä on yrittää omassa arjessaan selvitä haasteellisissakin tilanteissa hermojaan menettämättä ja nähdä että pikkuhiljaa kehitystä tapahtuu, vaikka ehkä eri aikataulussa kuin muilla.



Voimia ap:lle, eiköhän teilläkin taas vähän ajan kuluttua helpota, kesällä ainakin pukemiset helpottuu ja ensi syksynä lapsikin on jo taas kasvanut!

Aamuisin pakko auttaa pukemisessa kun muuten menisi 3 h lähtöön. Sitten kun tullaan kotiin niin haluaisi kyllä palvelua, mutta en ole huomaavinaan, kyllä se haalari ja kengät siitä aikanaan aina lähtee.



Syömisessä autan joskus pari perunaa tai lusikallista, en halua kohta olla antamassa jotain jogurttia. Jos ei enempää syö niin seuraavalla aterialla syö sitten senkin edestä. Kermavaahtolinjalle ei ole lähdetty, leipää käteen jos nälkä on. Herkkuja menisi rajattomasti.



Kaikki siirtymät on vaikeita, syömään, ulos, sisään, nukkumaan. Leikkii mielellään vielä itsekseen. Ei ole tullut mieleen että olisi erityinen, vain ehkä omanlainen.

Äiti kokkaa, pyykkää, hoitaa raha-asiat - nostaa jopa käyttörahat pankkiautomaatilta pojalle.

*huoh*

Siirtymätilanteiden vaikeus joku aiemmin kertoi - viekää lapsi neurologisiin tutkimuksiin kaikki ei ole kunnossa.

Minä siis se, jolla ei lasten syömisasioissa koskaan ole ollut ongelmaa.



Poikani on kuitenkin siis laiskanpuoleinen. Mulla on ollut se käytäntö, että kun esim haen tarhasta niin laitan suosiolla hänelle vaatteet päälle koska on selvästi väsynyt. Aamulla katson tilanteen, jos hän on virkeenä ja rupeaa itse laittamaan päälle niin en tietenkään puutu, mutta jos pyytää pukemaan, puen. Poika melkeen aina pyöräilee tarhaan mutta joskus kun haen, pyytää että kannan. Ja kyllä mä kannan, musta on ihana hellitellä.



Oliko se 34, olen aivan samaa mieltä, että AINA sitä tekee jonkun mielestä väärin! Mä viis veisaan jos joku katselee kun kannan pitkää pojan rötikkää. Tiedän, että hän osaa kävellä ja pyöräillä ja liikkuu muutenkin tarpeeksi.

Hyvin vieraalta tuntuu ainakin näillä pojilla moinen passuuttaminen.

myöhemmin näistä tulee vaimon=varaäidin pikku mussukoita

Vierailija:

Äiti kokkaa, pyykkää, hoitaa raha-asiat - nostaa jopa käyttörahat pankkiautomaatilta pojalle.

*huoh*

Jos nyt joudut auttamaan neljävuotiasta, niin saat hoitaa sitten kaksikymppisenäkin.

Onko siis niin, että kaikki mitä yleensä elämisentaidoista opitaan, on hankittava mitä se nyt oli, 2,5 vuotiaana, jos et sen ikäisenä itse pärjää niin sitten et koskaan?

Haloo, koittakaa nyt edes joskus nähdä asioissa erilaisia vaihtoehtoja ja sävyjä. Tämäkin keskustelu alkoi kohtalotoverien kyselemisestä, mutta eikös vain muuttunut kaikkitietävien äitien omien mallilastensa kehumiseksi. Että muidenkin pitäisi tehdä kuten he, niin hyvä tulee.

Pls, löytyisikö ketään hyvää esimerkkitapausta meille nyt neljävuotiaiden autettavien kanssa tuskasteleville äideille, kertomusta siitä kuinka lapsi oppii kyllä vähän myöhemminkin?

" mä näin tänään äidin joka jätti 4-vuotiaan yksin huutamaan kun tää ei halunnut kävellä. Varmaan pahoipitelee lapsiaan ja miks on tehnyt lapsia jos ei jaksa niitä hoitaa"



Järki käteen kaikki: tuon ikästä lasta saa ja pitääkin sillon tällön _passata_ eli helliä ja antaa olla pieni. Huolestuttava asia on sillon, jos lapsi ei edes osaa itse pukea tai syödä, tai ei koskaan tee näin, tai jos häntä _aina_ pitää työntää rattaissa pienetkin matkat.

Vierailija:

myöhemmin näistä tulee vaimon=varaäidin pikku mussukoita

tuo yhden useamman lapsen äidin kirjoitus, jossa hän kertoo, että samasta kasvatuksesta huolimatta heillekin on joukkoon " eksynyt" yksi passattavampi tapaus? Muistan oman serkkuni olleen järkyttävä passuuttaja lapsena, muuttui siitä oikein miellyttäväksi lapseksi, nuoreksi mieheksi ja aikuiseksi. Vaikea uskoa, että passuuttaisi enää kellään itseään.

Muakin on huvittanut täällä niin usein, kun tuntuu että 2-vuotiaan pitää osata käyttäytyä ja toimia kuin aikuisen tai muuten hänen loppuelämänsä on tuhoon tuomittu!



Omasta kokemuksestani voin kertoa, että kausia tulee ja menee koko ajan. Vaikka minuun 1-vuotiaani on innokkaasti siivoamassa niin kas kumaa, murrosikänen ei olekaan enää. Vaikka 2-vuotiaana sujui kävely ja rattaat oli ihan kauhea kapistus niin 7-vuotiaana mullla onkin koululainen joka ei jaksais kävellä 100 metriä kauppaan.



Jos lapsi on perusterve, osaa tehdä vähän sitä ja tätä niin on aivan yksi haile, jos sitä nyt jonkun kerran pukee vaikka vielä 6-vuotiaana.

Meillä 2,5v. joka ei anna enää syöttää, pukea tai kuljettaa rattaissa ;-D Kannusta lasta omatoimisuuteen. Palkitse vaikka jokaisesta itse tehdystä asiasta esim. tarralla ja sitten myöhemmin kun kerännyt vaikkapa 20 tarraa on luvassa " reippauspalkinto" .

Olet paaponut pentuasi liikaa ja nyt se kostautuu. Tunnen myös yhden 3-vuotiaan pojan joka on kuin vauva, kaikki pitäisi tehdä sen puolesta. Tosi ällöttävä näky kun veltto 4-5-vuotias velttoilee rattaissa ja äiti työntää hiki päässä. Kyllä tuon ikäisen pitäis jo itsekin vähän osata!

Hetkittäinen vauvan leikkiminen vielä menee, mutta ei tuo.