Lue keskustelun säännöt.
Alkoholistien lapset
10.04.2015 |
Tunnetteko, tai oletteko aikuisena tunnistaneet tunteita, jotka luultavasti johtuvat alkoholisti vanhemman aiheuttamasta turvattomuuden tunteesta? Sellaisia joita ei ensin ehkä edes osannut yhdistää lapsuuteen?
Miten olette käsitelleet tunnetta ja oletteko saaneet sen hallintaan?
Minä sain aikoinani paniikkikohtauksen kaltaisia tuntemuksia aina kun mieheni lähti viettämään iltaa poikien kanssa. Tunne oli aivan käsittämätön, järki sanoi ettei ole mitään hätää, mutta pyörin sängyssä sydän pampaten ja henki salpautuen. Sittemmin oireet ovat helpottaneet, mutta edelleen tunnen itseni aivan voimattomaksi ja avuttomaksi humalaisen mieheni kanssa. Kyse ei ole siitä, että hän voisi usein tai käyttäytyisi huonosti. Pelkkä humalatila saa minulle tämän tunteen ja uskon sen tulevan lapsuudesta. Isäni oli alkoholisti, meni ja tuli miten halusi ja lopulta lähti kokonaan.
Kommentit (11)
Kyllä olen kokenut täysin samoja tunteita. Molemmat vanhemmat olleet/ovat alkoholisteja. Turvattomuuden tunteita on usein, onneksi mieheni on ihminen jolle voin näistä puhua ja hän minua tukee parhaansa mukaan. (Toki ihminen joka ei ole samoja juttuja kokenut, ei voi ymmärtää samalla tavalla) Tuota vertaistukiryhmää olen itsekin miettinyt... Olen tässä aikuistumisen kynnyksellä (olen 21) tajunnut että nämä tuntemukset tulevat juuri lapsuudesta ja olenkin hakeutunut terapiaan juuri siksi koska haluan nämä asiat käsitellä.
Tsemppiä sinne sinullekin ja kaikille muillekin samojen tunteiden kanssa kamppaileville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samat tunteet kuin ap:lla. Äiti joi. Muutenkin elämässäni on helkkarin paljon suoraan sanoen paskaa siitä johtuen. Siis elämässäni on asiat hyvin ja olen äärettömän kiitollinen nykytilanteesta, mutta "normaalia" elämää minä en varmaan koskaan kykene täysillä elämään.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:22"]
Ootko tutustunut aal:n (alkoholistien aikuiset lapset) ryhmiin? Vertaistuki on mieletöntä ♡
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko näissä ryhmissä täysipäisiä ihmisiä, vai näkyykö se alkoholistin lapsena kasvaminen kovinkin selvästi? Itseä alkkiksen lapsena tällainen ryhmä voisi kiinnostaakin, mutta minua ei kuitenkaan huvittaisi mennä mihinkään epävakaiden kokoontumisajoihin. Ikävä kyllä olen havainnut, että kohtalotoverit tuppaavat liian usein olemaan moniongelmaista ja kouluttamatonta porukkaa, mikä on sääli. Itse etsisin enemmän analyyttistä ja fiksua vertaistukea, mutta tietysti sellaisen löytäminen on saattaa olla hankalaa.
[/quote]
On ja ei. Osa valitettavasti katsoo alkoholismin keskellä kasvamisen tekosyyksi kaikelle mahdolliselle ja ryhmän tuki tukee myös tätä. " juu me ymmärretään, ettet voi käydä töissä ja ymmärretään, että roikut läheisriippuvuus-suhteissa onnettomana vuosikaudet" . Ymmärrys alussa toipumisen tukena on ok, mutta yksilöllä on kyllä se päävastuu. Moni jää ryhmään, koska ei edes halua kasvuprosessia vaan roikkua kokemissaan.
Itse löysin fiksun psykoterapeutin, jonka avulla opin itse käymään läpi menneet ja päästämään irti. En enää koe olevani alkoholistin lapsi, vaan ihan minä omine heikkous/vahvuuksineni. Yhtään päätöstä tai tekoani en pistä lapsuuteni piikkiin.
Täällä myös yksi, etävanhempi (äiti) oli alkoholisti ja aikalailla ryyppäsi kaikki vkloput kun olin hänen luonaan. Muistan lapsena valvoneeni öitä kuunnellen hänen hengitystä ettei vain kuole. Tätä edelsi tietenkin valvominen 04 saakka että tulee baarista kotiin. Kai tällaiset pelkotilat jättävät vähintäänkin ahdistusta jälkeensä.
Tunnistin kirjoituksessasi itseäni, mieheni humalatila kotona saa minut ärsyyntymään aivan tolkuttomasti varsinkin jos itse olen selvinpäin. Vatsani myös menee sekaisin kun lähtevät oikein porukalla joskus harvoin ulos.
Itse juon todella harvoin, en ole koskaan oikein osannut sellaista "otampa yhden näin illan ratoksi/rentoutumiseen" joten juon oikeastaan vain isommissa juhlissa tai muissa vastaavissa.
Pitkäaikaiset traumat noista kokemuksista jää. Itsellä molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja, erittäin hankalat kasvuolosuhteet ja lastenkotiinkin olin joksikin aikaa em. syystä sijoitettu. Nyt ikää jo yli 40 v ja asioiden käsittely on paremmalla tolalla, mutta ei se tie helppo ole ollut. Ap:n kuvaamat "oireet" ovat ihan loogisia, ilmeisesti kyseessä on vielä nuori ihminen, joka ei välttämättä vielä osaa/tunnista syitä ja kykene niitä hallitsemaan. Itsellä aikanaan esimerkiksi kovaääniset karjahtelut laukaisivat ahdistusreaktioita, samoin humalaisten ihmisten seura, vaikka se ei sinällään olisi ollut mitenkään aggressiivista tms. Mutta ehdollistuminen pelkoon ja ahdistukseen oli todella syvällä, joten näiden hallintaan saaminen otti aikansa (ja pitkän terapian).
Mitä nuorempana näihin asioihin tarttuu ja hakee apua, sen parempi. Käsittelemättömät traumat nimittäin vain kasvavat ajan mittaan ja saattavat myöhemmin käydä todella hankaliksi käsitellä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:08"]
Terapiasta oli minulle hyötyä.
[/quote]
Terapia on erittäin hyödyllistä. Kannattaa ehdottomasti mennä, jos siihen on mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:22"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:08"]
Terapiasta oli minulle hyötyä.
[/quote]
Terapia on erittäin hyödyllistä. Kannattaa ehdottomasti mennä, jos siihen on mahdollisuus.
[/quote]
Pääseekö tällasista asioista puhumaan julkisella puolella? Oon aikoinani käynyt muutaman kerran YTHS:llä masennuksen takia, mutta ei sillon ehditty kuin raapaista pintaa... Haluaisin saada käsitellä näitä juttuja, nyt kun on omia lapsiakin, enkä haluaisi jakaa omia ongelmiani eteenpäin...
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:22"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:08"] Terapiasta oli minulle hyötyä. [/quote] Terapia on erittäin hyödyllistä. Kannattaa ehdottomasti mennä, jos siihen on mahdollisuus. [/quote] Pääseekö tällasista asioista puhumaan julkisella puolella? Oon aikoinani käynyt muutaman kerran YTHS:llä masennuksen takia, mutta ei sillon ehditty kuin raapaista pintaa... Haluaisin saada käsitellä näitä juttuja, nyt kun on omia lapsiakin, enkä haluaisi jakaa omia ongelmiani eteenpäin...
[/quote]
Kannattaa hakeutua nimenomaan psykoterapiaan. Intensiivistä ja rankkaa, mutta palkitsevaa - tämä oma kokemukseni. Googlesta löytyy runsaasti tietoa psykoterapiasta, sen sisällöstä ja muutenkin ohjeita miten terapiaan hakeutua. Kelan sivuilta voit katsoa, miten terapiaan on mahdollista päästä Kelan-tukemana ja mitä sinun tulee tehdä. Siitä alkuun. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko tutustunut aal:n (alkoholistien aikuiset lapset) ryhmiin?
Vertaistuki on mieletöntä ♡
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:22"]
Ootko tutustunut aal:n (alkoholistien aikuiset lapset) ryhmiin? Vertaistuki on mieletöntä ♡
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko näissä ryhmissä täysipäisiä ihmisiä, vai näkyykö se alkoholistin lapsena kasvaminen kovinkin selvästi? Itseä alkkiksen lapsena tällainen ryhmä voisi kiinnostaakin, mutta minua ei kuitenkaan huvittaisi mennä mihinkään epävakaiden kokoontumisajoihin. Ikävä kyllä olen havainnut, että kohtalotoverit tuppaavat liian usein olemaan moniongelmaista ja kouluttamatonta porukkaa, mikä on sääli. Itse etsisin enemmän analyyttistä ja fiksua vertaistukea, mutta tietysti sellaisen löytäminen on saattaa olla hankalaa.