Teiniä ahdistaa tosi paljon esitelmä, onko pakko pitää?

Ota yhteyttä opettajaan ja keskustele asiasta. Toiset opettajat voivat hyvinkin joustaa tällaisessa tilanteessa.

Ei sitä kannata jättää välistä. Siitä saa luultavasti kuulla enemmän kuin siitä, että pitää mitäänsanomattoman, ujostelevan esitelmän. Olen punastellut ja vapissut vapisuni luokan edessä aikanaan, vaikka se oli kamalinta, mitä saatoin edes kuvitella. Minusta ei tullut Siwan kassaa, mutta tarkasti olen kyllä katsonut, että en joudu isommin töissäni esiintymäänkään. Silti tähänkin päästäkseni olen joutunut opinnoissa esiintymään, joten jo kasilla ei kannata antaa periksi.

Ööh jos joku saa luvan olla pitämättä esitystä niin se on TODELLA epäreilua muita kohtaan! Penskasi ei ole ainoa jota ahdistaa tuollainen

Laita lapsi harjoittelemaan, harjoittelemaan ja harjoittelemaan. Kun osaa asiansa, se antaa itsevarmuutta. Hyvät lunttikortit avuksi, joihin keskeiset avainsanat.

Ja tähän tapaukseen ei tietystikään enää auta, mutta suomalaisessa koulussa pitäisi satsata paljon enemmän ja aikaisemmassa vaiheessa esitysten pitämiseen. Show and tell päiväkodissa ja alakoulussa, siitä se lähtee.

Minä olin juuri tuo tyttö, jota ahdisti esitelmien pito aivan järkyttävän paljon nimenomaan yläasteella. Lukiossa pystyin jo pitämään esitelmiä. Tähän liittyi varmasti myös se, että luokassani oli poika, joka jaksoi nälviä kaikkia tekemisiäni ja oikein kaivoi virheitä toiminnastani. Edelleen muistan, miten äidinkielen tunnilla kerran sain varmaan paniikkikohtaus-tyyppisen kohtauksen esitelmää pitäessä. Meinasin pyörtyä kesken esitelmän, joka sitten keskeytettiin. Edelleen tuo tulee todella vahvana tunnemuistona esiin, jos esiintymistilanteessa on jotain tuota muistuttavaa (trauma-tyyppinen muisto).

Olin ysin oppilas koko kouluhistoriani ja tällä hetkellä työskentelen korkeakoulutustani vastaavassa työssä, jossa pidän ajoittain luentoja useammalle kymmenelle ihmiselle. Ei ahdista enää, mutta nuo yläasteen kokemukset eivät todellakaan auttaneet minua tähän tilanteeseen, päinvastoin.

Miettisin yksin ja yhdessä tytön kanssa tarkasti tilannetta ja kannattaako esitystä pitää. Toisilla tilanne voi olla tosiaan traumaattinen. Vuosi tai pari ja hieman mukavampi yleisö kuin parikymmentä nälvivää yläkoululaista, niin helpotti ainakin minulla :)

p.s. en ole koskaan työskennellyt Siwan kassalla.

Kyllä se kannattaa pitää. Ite pelkäsin kans ihan kamalasti, mutta joka kerta on helpompaa. Kun mulla oli eka esitelmä uudessa koulussani, menin luokan eteen ja sanoin ihan suoraan että kärsin tosi pahasta ramppikuumeesta ja että haittaako jos istun, koska jalat saattaa pettää muuten alta. Kaikki oli ok asian kanssa ja palaute oli hyvää. Nyt pidän esitelmäni jo melko rennosti eikä enää tartte istua :) Ja mä olen jo 26, luokkakaverit 16-27 vuotiaita..

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:39"]

Lääkäriltä voi saada esim. betasalpaajia helpottamaan fyysisiä jännitysoireita :)

[/quote]

Jep.

Sehän tosiaan kannattaakin hoitaa lääkkeillä normaaliin elämään kuuluvia asioita!

VITUN KUSIPÄÄT -noinko te muka ajattelette?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:02"]Siwan kassalla ei tarvitse pitää esitelmiä. Taitaa tulla amis.
[/quote]

Arvaa kuinka monta lukiolaista tiedän, jotka ovat pätyneet siwan kassalle?omasta tuttavapiiristäni ymi kymmenen. Amikset taas ovat useimmiten työllistyneet, että nyt meni heittos pieleen

Onneksi lapsesi käy koulua nyt eikä tulevan uuden ops:n aikana. Vastaisuudessa oppilaiden täytyy pitää vielä enemmän suullisia esitelmiä, sekä valmisteltuja että ex tempore.

Olen äidinkielen opettaja ja ymmärrän hyvin, että oppilaita jännittää. Minuakin jännitti kouluaikoina hirveästi esitelmän pitäminen. Esitelmä on kuitenkin pakollinen osa nykyistäkin opetussuunnitelmaa eikä sitä voi jättää pitämättä. Sellaisissa tapauksissa, jos on kiusattu oppilas tai muu erittäin painava syy (epänormaalin suuri esiintymisjännitys, paha puhevika ja kiusaamispelko tms.), esitelmän voi pitää suullisesti kahden kesken minulle etukäteen sopimalla. Sitä ei kuitenkaan voi jättää kokonaan pitämättä.

Esitelmiä pidetään monissa oppiaineissa, useimmissa pareittain. Minulla äidinkielessä pidetään ensin esitelmiä pareittain tai pienryhmissä jännittämisen vähentämiseksi ja vasta myöhemmin yksinään. On hyväksi opetella puhumaan yleisölle, koska aikuisena joutuu joka tapauksessa monta kertaa tilanteisiin, joissa joutuu puhumaan vieraille ihmisille. Mitä enemmän puhuu yleisölle, sitä enemmän saa esiintymisvarmuutta.

Pyydä opettajalta lupa pitää esitelmä yksin hänelle.

No minulle ei ainakaan väkisin esiintyminen (ja siinä totaalinen epäonnistuminen, useaan otteeseen) saanut muuta aikaan kuin lopullisen esiintymispelon. Nuorempana en jännittänyt esiintymistä ollenkaan, esitin jopa pääosia koulun näytelmissä, enkä älynnyt hävetä puhevikaani. Yläasteella vasta tajusin (kiitos luokan kovispoikien, joiden mielestä olin kaikin puolin pohjasakkaa), että minähän en osaa kunnolla puhua. Enkä osaa vieläkään, 15 vuotta myöhemmin.

Että silleen. Aina ei mene niin valoisasti, että nuori voittaa itsensä ja tajuaa, ettei mitään pelättävää ollutkaan. Joskus käy päinvastoin.

Suurinta osaa jännittää ja teini-ikäisiä juurikin ahdistaa luokan edessä panikointi. Esitelmästä voi kuitenkin selvitä ihan hienosti ja siihen on monta tapaa.

Voisiko hän vaikka sopia opettajan kanssa pitävänsä esitelmän ensimmäisten joukossa? Olisi äkkiä ohi. Esitelmän ei myöskään tarvitse olla hyvä eikä pitkä. Eli jos tytöllä on yhtään taipumusta perfektionismiin, niin nyt kannattaisi ainakin hetkeksi höllentää.

Meikillä voi peittää punastumista ja se oli minulle ratkaiseva asia. (Nykyään muuten mineraalimeikit on sopivia pojillekin, ei näy ollenkaan että on meikkiä, jos vaan on sopiva sävy ja osaava meikkaaja.)

Äänen värisemistä voi hallita hengittämällä rauhallisesti. Käsien tärinään minulla auttoi, kun puristin toisella kädellä toisen käden pikkurilliä ja nimetöntä. Muiden sormien jäädessä vapaiksi, se näyttää melkein rennolta. Tämä tosin ei toimi, jos tarvitsee pitää paperia.

Kovasti tsemppiä täältä yhdeltä jännittäjltä, joka ei enää anna jännityksen haitata liikaa.

Pystyn samaistumaan tuohon jännitykseen ja ahdistukseen! Peruskoulussa esitelmät jännitti kauheasti, lukiossakin aika paljon ja edelleen yliopistossa vähän jännittää. Peruskoulussa luin esitelmätekstin suoraan paperista (kirjakieltä) ja se oli kyllä todella kuumottava tilanne.

Kerran lukiossa tein kuitenkin niin, että kirjoitin paperille asian niin kuin sen normaalilla puhekielellä ("siis että", "niinku", "elikkä"...) kertoisin kaverille ja harjoittelin x10. Paperi oli minulla mukana, mutta aika vähän sitä tarvitsin, koska asiat tulivat aikalailla ulkomuistista. Se oli kuitenkin hyvä tuki, koska siitä pystyi vilkaisemaan mitä seuraavaksi piti sanoa. Esitelmä sujuikin todella hyvin ja kun pääsin kunnolla käyntiin, huomasin ettei minua enää jännitäkään. Luokkakaverit antoivat palautetta, että esiintyminen oli todella luonnollista. Paperista lukeminen ja se paperin piteleminen lukuetäisyydellä oli minulle kauhistus, joten tuollainen luonnollisempi puhe toimi minulla.

Nykyään yliopistossa pärjään hyvin niin, että olen aluksi kirjoittanut mitä aion sanoa. Sitten harjoittelen, harjoittelen ja harjoittelen. Kirjoitan tukisanalistan ja jälleen harjoitus. Esitelmää pitäessäni tunnen jo oikeasti aiheen ja puhe tulee kuin itsestään. Tukisanalista on aika lyhyt, mutta auttaa muistamaan mistä asiasta seuraavaksi pitikään puhua. Luonnollista puhekielistä puhetta on miellyttävä kuunnella ja ainakin itselleni ollut tärkeä oivallus jännityksen selätykseen. Tsemppiä!

Minä olin kasilla, kun minun olisi pitänyt pitää maantiedosta esitelmä luokan edessä. En yksinkertaisesti pystynyt siihen. Lopulta sanoin opettajalle, että mielummin viillän kurkkuni auki, kuin pidän esitelmän. 3h siitä olin ensiavussa äidin kanssa hakemassa minulle saikkua ja sitä ennen kuraattori oli hakenut minut pois luokasta. Sain 2vk saikkua ja 3vk tuosta esitelmäpäivästä asuin lastenkodissa, osaksi oman pyyntöni vuoksi. Ennen tuota päivää koulussa oli kuraattorin kanssa jo vähän puhuttu lastenkotiin muuttamisesta.

Koulua kävin jotenkuten ysiin asti, numerot olivat kasia ja ysiä, mutta ahdistus paheni, _paljon_.

Ysin talvella aloitettiin paniikkihäiriöön lääkitys ja siirryin sairaalakouluun.

Kesän jälkeen olin vuoden amiskan valmentavalla-, ja kuntouttavalla linjalla, se auttoi minua todella paljon.

V2014 elokuussa aloitin opiskelun alalla, jonne olin tahtonut jo vuosia. Valmentavalla käytin työssäoppimiset mitlälie kaupassa, missä asiakasmäärä oli päälle 20 000/vk. Omasta tahdostani.

Nyt tällä alalla olen ollut jo kahdesti edustamassa kouluani muutamassa isommassa jutussa ja pidän jopa vapaaehtoisesti esitelmiä.

Toivon, ettei ap:n lapsen kohdalla tapahdu asiat samallatapaa, mitä minun, mutta näinkin voi käydä. Suosittelen ahdistuksen ja jännityksen nopeaa hoitamista kuntoon. Itse syön vieläkin epäsäännöllisesti rauhoittavia, vaikken enää päivittäin.

N17

Kannattaa pitää. Nyt jos luovuttaa niin on kerta kerralta vaikeampaa jatkossa. Sano että lukee vaikka suoraan paperista.

Varmaan asiasta voi neuvotella opettajan kanssa niin, että tyttö voi pitää esitelmän vaan opettajalle.

Siwan kassalla ei tarvitse pitää esitelmiä. Taitaa tulla amis.

No eiköhän se ny kaikkia ekoja kertoja jännitä tai ahdista? Siitä kun selviää niin oppii ettei oo niin kamalaa. Ei saatana siitä mitään tuu että mitään ei tartte tehä mikä ahdistaa. Teet lapsellesi karhunpalveluksen.

Jaa, toisille ihmisille puhuminen on aika olennainen työelämän taito. Et kai halua lapsesi jäävän sitä vaille?

Jos on ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa, kuten meillä pari vuotta sitten, voi terkkarilta saada luvan jättää esitelmä kirjallisena. Arvosteluun se toki vaikuttaa. Tsemppiä.

Ei ole pakko esittää. Saattaa laskea numeroa, jos opettaja on ymmärtämätöntä sorttia. Itsellä ahdistus oli niin kovaa että oksensin ennen esitystä.