Mitä sinä tekisit?

Työskentelin isossa sairaalassa sh:na 15 vuotta. Työ oli raskasta ja vaativaa, mutta osasin työni ja hallitsin sen.



Vuosi sitten omassa elämässäni tapahtui muutos, erosin 20 vuoden avioliitosta. Masennuin ja muutuin eläväksi haamuksi. Kaikki elämänhalu katosi ja hakeuduin mieleneterveystoimiston asiakkaaksi, jota kautta sain massiivisen masennuslääkityksen. Kaikista käyttämistäni lääkkeistä minulla oli reseptit.



Tässä vaiheessa työpaikallani huomattiin muuttunut käytökseni ja turvonnut ulkomuotoni. Olin usein puhuttelussa, koska olin poissaoleva ja osastonhoitaja vaati nähdä käyttämieni lääkkeiden reseptit ja minähän ne hänelle toimitin.



Tilanne vain kärjistyi, osastolta alkoi katomaaan rauhottavialääkkeitä, kipulääkkeitä jne. Minä olin syyllinen, koska olin jo kaikkien silmätikkuna. Tiedän jupakasta vain sen mitä toiset hoitajat puhuivat suunsa ohi.. lääkkeitä katosi jopa niinä päivinä paketillisia, kun olin sairauslomalla. Mutta tätä eivät esimiehet noteraanneet mitenkään. Koska minusta oli tehty syyllinen, minä myös sellaisena pysyin.



Tämän jälkeen kaikki mitä tein oli väärin, en osannut tehdä enää mitään oikein. Kaikesta vietiin viestiä esimiehille. Ja jokaisen kantelun jälkeen olin puhuttelussa. Minua ahdisti päivä päivältä enemmän ja enemmän. En voinut enää jatkaa tuolla, en voinut surra eroani, koska kaikki energia kului siihen, että töissä varoin jo omaa varjoani.



Irtisanoin itseni ennen loppuvuotta. Jäin ilman korvauksia, mistään ei tullut rahaa, velkaa vain kauheasti alla, luottotiedot meni ja ulosotossa kymmenientuhansien saatavat.



Olen yrittänyt tuon jälkeen saada töitä hoitoalalta.. johinkin pieniin terveyskeskuksiin olen päässyt sijaistamaan muutamaksi päiväksi, mutta ei sen pidempään. Muistan viime kesältä esimieheni sanoneen, että minun pitää irtisanoa itseni ja sen jälkeen hän pitää huolen siitä, etten koskaan tule saamaan mistään töitä. Onko tuo edes laillista??



Tiedän enstisellä työpaikallani hoitajien ottaneen omiin tarpeisiinsa uni- ja rauhoittavialääkkeitä. Itsekin ennen eroa otin muutaman nukahtamislääkkeen, mutta epäilyn lääkevarkausjupakan aikaan, en todellakaan koskenut lääkkeisiin.



Mutta mitä voin todistaa? En mitään. Töitä en saa hoitajana koskaan. Muistan ne muutamat päivät näissä keikkapaikoissa, kun muut hoitajat kuvittelivat minun iskevän kohta lääkekaapille. Miten nöyryttävää ja häpeällistä.



Eikä tässä vielä tarpeeksi; osa entisen paikan työntekijöistä on jopaex- miehelleni soittanut ja ihmeteleet sitä miten hän on voinut elää kaltaiseni ihmisen kanssa?



Olen aivan loppu, pala kurkussa herään joka aamu. Maineeni on mennyttä, töitä en tule saamaan koskaan. Tässä kävi vain niin, että monta ikävää asiaa sattui tapahtumaan samaan aikaan. En tiedä, oliko osastolla joku pidempään varastellut lääkkeitä vai huomasiko joku tilanteeni ja käytti sitä verhonaan.



Tämän kaiken keskellä pitäisi vain uskoa huomiseen ja jatkaa; en vain tiedä miten