Opi tuntemaan vauvasi!

vaikka ekaa lukuunottamatta hoitelin muita lapsia, kävin kaupalla, ulkoilutin isompia ja hain heitä milloin kerhosta, milloin eskarista ja vauva mukana. Ihania, helppoja, rakkaita vauvoja siinä kasvaa. Se johon eniten pystyin panostamaan ja eniten ihan läsnäolemaan, oli hankalin. Silloin ei ollut vielä sisaruksia, että ei aika jakaantunut edes heihin.



Vauvat ovat omia persooniaan jo pienestä. Äidit samoin. Elämäntilanteet ja kokemukset omasta hoivasta omassa lapsuudessaan kullakin omansa.

Samaa mieltä, nimittäin siinä että on tärkeää olla lähes koko ajan vauvan lähellä, samoin uskon että perhepeti on useimmiten hyväksi, jos äiti pystyy nukkumaan vauvan vieressä, imetys tukee vauvan ja äidin suhdetta, on tärkeää vastata pikimmiten vauvan itkuun ja lohduttaa.

Mutta.....vauvat on myös erilaisia temperamentiltaan, toiset on luonnostaan "helpompia" kuin toiset. Mulla on kaksi helppoa lasta, enkä voi kokonaan ottaa kunniaa heidän luonteestaan. Puolet geeneistä on isiltä! Meillä ainoastaan ekat kolme kuukautta oli hieman itkuisia, vatsavaivoja siis, mutta sen jälkeen ihanan leppoisia lapsia.

nyt on ja koska silloin vaikeana aikana opin tuntemaan vauvan pienimmätkin vihjeet, niin nyt meillä synkkaa ku unelma. Voi toki olla luonnekysymyksiäkin, mut mulla on olo, et jos ois ollu lenseä vauva, niin ei ois käyttäny niin paljo energiaa ja aikaa vauvan tulkitsemiseen. Voin olla väärässäkin, turhan ylimielisesti kirjoitin aikaisemmin, mut nyt on voittajafiilis!! Ap

Voin olla väärässäkin, turhan ylimielisesti kirjoitin aikaisemmin, mut nyt on voittajafiilis!! Ap

Ajattelepa vaikka kaikkia niitä äitejä, joilla on muitakin lapsia: ei onnistu pelkkä vauvan kanssa fiilistely kotona.

Mäkin oon ollut lähinnä kotona nyt jo 1-vuotiaani kanssa, mutta en nyt menisi sillä henkseleitä paukuttelemaan.