Lue keskustelun säännöt.
Kaunako teillä on kestänyt parantuminen masennuksesta?
16.06.2012 |
Itselläni on nyt kohta viisi vuotta kun alkoi todenteolla ja edelleen huomaan paranevani pikkuhiljaa. En kuitenkaan koe oloani vieläkään terveeksi, vaan erinäisiä pelkokohtauksia iskee toisinaan, koko ajan kuitenkin harvemmin ja kestävät entistä lyhyemmän ajan.
Riittäisiköhän siis kuusi vuott akohdallani?
Mutta siis miten muilla on selviydytty tilanteesta.
Olen syönyt pari vuotta masennuslääkettä (kiva, en edes enää muista minkä nimistä ;))ja Opamoxia kuluu edelleen toisinaan hieman.
Kuluvina viime kuukausina tuntuu jotenkin, että olisin hetkittäin tuntenut elämän iloa taas ihan tosissaan. Tuntuu hyvältä, TOSI HYVÄLTÄ (vaikkakin vain hetkittäin).
Kommentit (4)
mulla kesti vain noin vuoden. Iski 25-vuotiaana ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman mitään ulkoista syytä erittäin syvä ahdistunaisuus ja masennus. 3 kk:ssa paheni sellaiseksi että jouduin sairaalahoitoon koska masennukseni takia en ollut syönyt enkä juonut -tarkoitus oli kuolla yksin kämppääni- ja olin fyysisesti niin huonossa hapessa jo. Masennuslääkkeitä kokeilin mutta minulle niistä tuli vain sivuvaikutuksia, ei apua. Joten heitin ne roskiin ja jäin kotiin kärsimään masennustani ilman hoitoa.
Siitä se vähitellen oikeastaan jo pari kk tuon pohjan jälkeen alkoi helpottaa. Ensimmäinen merkki oli se, että eräänä päivänä huomasin, että oli ollut yksi hetki jolloin en tuntenut ahdistusta enkä tuskaa. Vähitellen niitä hetkiä alkoi tulla lisää, vaikka suurin osa ajasta olikin vielä synkkyyttä ja ahdistusta. Yllättävän äkkiä se siitä sitten paranikin niin että puolen vuoden päästä ei ollut jälkeäkään siitä että mitään masenusta olisi koskaan ollutkaan. Eikä se ole uusinutkaan tuon jälkeen koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venlafaksiinilääkitys purettiin puoli vuotta terapian loppumisen jälkeen.
Voiko tästä paska taudista oikeasti parantua? Siis oikeasti? Viimeiset 10 vuotta mennyt sumussa, että en juuri mitään niistä muista. Kolme masennusta tänä aikana, ja tuskin koskaan ole aidosti parantunut. Tämä on tosiaan kolmas kerta ja nyt näen vaan niin mustaa, ja en jaksa enää. Olen lääkehoidossa ja käyn lääkärille, mutta ei nekään taida tiedä, kuinka heikossa hapessa olen. Tuntuu niin toivottomalta, että tekisi mieli luovuttaa, kun ei jaksa enää... :(
Cymbaltaahan se oli, jota tuli pupellettua se pari vuotta.