Näytetäänkö abortoitu sikiö?

että jotkut meistä ovat kuolleena syntyneiden lasten vanhempia? Minusta tämä on surullista, ei huvittavaa.



Reaktiosi vaikuttaa samaan sarjaan kuuluvalta kuin joskus peruskoululuokassa teinien/varhaisteinien suhtautuminen asioihin, jotka ovat heille liian vaikeita käsitellä. Silloin asia saatetaan lyödä refleksinomaisesti leikiksi. Aikuisen kyllä toivoisi jo osaavan kohdata niitä elämän vaikeampiakin asioita hieman vähemmän defensiivisesti.



(Anteeksi, jos satut olemaan vielä oikeastikin teini. Siinä tapauksessa ymmärrän reaktiosi.)

abortoida lapsensa. Se selviää, jos luet koko ketjun alusta asti. On eria kuoleeko lapsi vai aiheutetaanko sen kuolema.

abortoida lapsensa. Se selviää, jos luet koko ketjun alusta asti. On eria kuoleeko lapsi vai aiheutetaanko sen kuolema.

Eikö abortoidulla lapsella ole vanhemmat ihan samalla tavalla kuin itsestään kuolleella? Mikä se ero oikein on, joka tekee ensin mainitusta tapauksesta huvittavan ja jälkimmäisestä ei? Minusta sellaisen ihmisen kohtalo, joka joutuu itse päättämään oman lapsensa abortoimisesta, on vielä selvästi traagisempi kuin sen, jonka lapsi kuolee muuten vain.

Jos nyt ei nimenomaan ole äidin hengestä kyse ja nämä tapaukset ovat todella harvinaisia. Jos päätyy aborttiin pelkästään lapsen downin takia, niin onhan se melkoista teeskentelyä surra ja nyyhkiä enkeleistä.

Jos nyt ei nimenomaan ole äidin hengestä kyse ja nämä tapaukset ovat todella harvinaisia. Jos päätyy aborttiin pelkästään lapsen downin takia, niin onhan se melkoista teeskentelyä surra ja nyyhkiä enkeleistä.

Mikä noista olisi omasta mielestäsi armeliaampi vaihtoehto kuin abortti? Olisiko sinun itsesi niin helppoa tehdä valinta tuollaisessa tilanteessa, että oikein huvittavaksi kokisit tilanteen (olettaen, että olet tuo aiempi naureskelija tai vastaavasti ajatteleva)?

Suurin osa aborteista tehdään siksi, että halutaan välttää vielä abortin tekemistäkin vaikeampi tilanne tulevaisuudessa. Ja osa down-raskauksista kuuluu myös tähän joukkoon, eli tuo "pelkästään down" kertoo omasta tietämättömyydestäsi (tiesitkö, että harvalla downilla on pelkästään se down?). Tämä ei tarkoita, että abortin tekeminen olisi tekijälle henkisesti yhtään helpompaa kuin niillekään vanhemmille, joiden on henkensä uhalla pakko abortoida. Usein se on aivan yhtä vaikeaa, mutta koska ne muut vaihtoehdot ovat _vielä_ _vaikeampia_, aborttiin päädytään.

Ihmettelen, miten joku voi tulla edes ajatelleeksi, että tällaiseen tilanteeseen joutuneen ihmisen suru olisi teeskentelyä. Eikö ole ihan päivän selvää, että se on yksi pahimmista ja kipeimmistä mahdollisista surun lajeista, mitä ihminen voi elämässään kohdata? Jos et ole ihan tunnevammainen, osaat varmaan omalle kohdallesi kuvitella vastaavan tilanteen. Vai etkö uskalla mennä edes niin pitkälle, että hetken tunnustelisit itsessäsi, miltä se tuntuu? Jos noin heikko raukka olet, suosittelen pitämään sitä arvostelevaa suuta hieman pienemmällä.

Jos taas olet vaikeavammaisen downin äiti/isä, ja pärjäät lapsen kanssa paremmin kuin ne kohtalotoverisi, jotka päätyvät lopulta epätoivoisiin, aborttia paljon pahempiin tekoihin, niin lämpimät onnitteluni (oikeasti, kaikesta sydämestäni). Kaikki vain eivät kestä samaa tilannetta samalla tavalla. Eikä aborttien paheksuminen sitä ikävä kyllä muuta miksikään.

Se ei ole mikää syy abortille. Ja jos nyt siihen kuitenkin ryhtyy, nyt ei pitäisi tulla hymistelemään ja suremaan asiaa julkisesti. Suu suppuun ja häpeämään.

Kyllä minä downista tiedän luultavasti enemmän kuin sinä. Se ei ole mikää syy abortille. Ja jos nyt siihen kuitenkin ryhtyy, nyt ei pitäisi tulla hymistelemään ja suremaan asiaa julkisesti. Suu suppuun ja häpeämään.

Ihmiset, jotka oikeasti tietävät, eivät suhtaudu asiaan noin yksioikoisesti. Ihan vain siksi, että se ei ole yksioikoinen asia.

Rovaniemellä kävi hiljattain niin, että down-lasten äidiltä loppui ensin jaksaminen, eli mielenterveys järkkyi siinä määrin ettei hän kyennyt enää vanhemmaksi. Tämän jälkeen loppui isänkin jaksaminen, jolloin hän surmasi lapsensa, vaimonsa ja itsensä. Ilmeisesti tämäkin on kuitenkin sinun mielestäsi aborttia parempi vaihtoehto.

Pahoitteluni, mutta tuolla tavalla ajatteleva ihminen ei pysty käskemällä saamaan minua hiljaiseksi, eikä myöskään tuntemaan häpeää.

t. 30

Vai sekoitanko nyt tapaukset? Joka tapauksessa, aikuisia lapsia ei tarvitse enää vanhempien hoitaa. Harvinaisia tällaiset tapaukset ovat lopultakin ja eiköhän silloinkin ole kyseessä vakavampi vamma kuin down. Sinulaistasi ihmistä ei varmaan hiljaiseksi saa. Täytyy vaan ihmetellä.

Vai sekoitanko nyt tapaukset? Joka tapauksessa, aikuisia lapsia ei tarvitse enää vanhempien hoitaa.

Uskomattoman urpo ihmiseksi!

ihmisellä on oikeus omaan kotiin. Oli sitten koti laitoksessa tai asuntolassa. Olen nähnyt näitä iäkkäitä vanhempia, jotka eivät millään halua luopua vammaisista lapsistaan. Sitten, kun viimein saadaan lapselle oma koti, ovat vanhemmat siellä koko ajan hästäämässä. Tämä on tavallisempi ilmiö kuin se, että vanhemmat eivät saisi lapselleen hoitopaikkaa.

Vai sekoitanko nyt tapaukset? Joka tapauksessa, aikuisia lapsia ei tarvitse enää vanhempien hoitaa. Harvinaisia tällaiset tapaukset ovat lopultakin ja eiköhän silloinkin ole kyseessä vakavampi vamma kuin down. Sinulaistasi ihmistä ei varmaan hiljaiseksi saa. Täytyy vaan ihmetellä.

Paras mahdollinen tilanne on sellainen, jossa lievästi kehitysvammainen aikuinen jopa pystyy asumaan omassa kodissa, mutta siinäkin tarvitaan tukitoimia, että onnistuu. Pahimmissa tapauksissa henkilö puolestaan ei osaa puhua eikä kävellä, ei viisivuotiaana eikä 50-vuotiaana. Jonkun häntä siis tarvitsee hoitaa kuin vauvaa koko elämän ajan. Ja kuten jo todettu, niin down voi tosiaan olla myös tällainen "vakavampi vamma". Kaikki downit eivät ole lieviä.

Miksi edes haluaisit saada minut hiljaiseksi? Etkö kestä kuulla totuutta tästä asiasta? Onko sinusta tosiaan jotenkin mukavampaa ajatella, että abortin tehneet vain ovat julmia rodunjalostusintoilijoita, jotka eivät siedä ajatusta täysin terveestä, iloisesta ja aurinkoisesta lapsesta, joka on vain älyltään ja ulkonäöltään hieman erilainen kuin muut? Voin kertoa, että itsekin luulin joskus kaikkien downien olevan tuollaisia, ja ihmettelin miksi down-raskauksia kuitenkin usein keskeytetään. Mysteeri selvisi sitten, kun lääkäri lateli faktat pöytään. Olisi ollut liian suuri riski, että olisi jouduttu vielä keskeytystäkin kauheampaan tilanteeseen. Ja lieväasteisen downin syntyminen ei todella ole se, mitä tarkoitan puhuessani kauheasta.

Varmaan on (harvoja) sellaisiakin ihmisiä, jotka keskeyttäisivät raskauden pienimmänkin mahdollisen poikkeaman vuoksi, jos suinkin mahdollista. Mutta tuskin sellaiset ihmiset avoimesti surevat menetettyä lastaan. Keskeytykseen tuollaisessa tilanteessa pystyy varmasti vain sellainen henkilö, joka ei syystä tai toisesta koe menetystä kovin surullisena. Mitä enemmän keskeyttäminen ja lapsen menettäminen ahdistaa, sitä painavammat syyt keskeytyksen takana on oltava, jotta sen kuitenkin tekee. Tämänhän pitäisi olla selvää jo ihan maalaisjärkeä käyttämällä.

Turhaan siis vaivaat mieltäsi näiden ihmisten "teeskennellyllä" surulla. Ei se ole teeskentelyä, vaan harvinaisen totta.

t. 30

oli juuri sellainen että tytöt oli pääsääntöisesti laitoksessa ja vain viikonloppulomilla kotonaan.



Jos tämä nyt oli se rollo-tapaus?

suurin osa downeista ei ole vaikeasti vammaisia. Olen itsekin nähnyt noita listoja erilaisista Downien vaivoista. Ihmisille vaan ei kerrota, että kaikille ei suinkaan tule kaikkia eikä kaikille välttämättä mitään niistä listoilla mainituista. Kenellä tahansa muullakin kuin downilla voi olla myös niitä listoissa mainittuja vaivoja ja sairauksia. Downeilla on lisääntynyt riski useisiin sairauksiin, mutta useimmiten vain lievästi lisääntynyt riski. Valtaosa downeista elää ihan hyvää elämää.Down raskauksia keskeytetään sen takia niin paljon, että ihmiset eivät oikeasti tiedä mistä on kyse. Kerron mielelläni enemmän, jos joku haluaa tietää.

Varmaan on (harvoja) sellaisiakin ihmisiä, jotka keskeyttäisivät raskauden pienimmänkin mahdollisen poikkeaman vuoksi, jos suinkin mahdollista.

En kylläkään oikein keksi tilannetta, jossa tämä olisi käytännössä mahdollista. Suomessahan ei edes saa tehdä keskeytystä 11. raskausviikon jälkeen, jos sikiöllä ei ole luotettavasti todettua vaikeaa poikkeamaa. Mitä vähäpätöisempi poikkeama, sitä myöhemmin sen pystyy havaitsemaan - näin ainakin olettaisin. Jos siis joku haluaisikin jonkin vähäpätöisen seikan vuoksi lapsensa abortoida, niin ei sellainen meillä taida onnistua.

Vai olisiko niin, että yksityisellä puolella voisi todeta jotain juttuja jo varhaisessa vaiheessa, ja jotkut sitten abortoivat näiden perusteella ennen 12. viikkoa? En tiedä kun en ole aiheeseen perehtynyt.

t. 30

Tiesin, että meillä ei ole mahdollisuutta ottaa sitä riskiä että tulisi se vaikeavammainen.

suurin osa downeista ei ole vaikeasti vammaisia. Olen itsekin nähnyt noita listoja erilaisista Downien vaivoista. Ihmisille vaan ei kerrota, että kaikille ei suinkaan tule kaikkia eikä kaikille välttämättä mitään niistä listoilla mainituista. Kenellä tahansa muullakin kuin downilla voi olla myös niitä listoissa mainittuja vaivoja ja sairauksia. Downeilla on lisääntynyt riski useisiin sairauksiin, mutta useimmiten vain lievästi lisääntynyt riski.

Kyllä minulle näytettiin nimenomaan tilastotiedot kunkin sairauden jne. esiintyvyydestä. Mm. joko leukemian tai sydänvian riski näkemässäni taulukossa oli 50% (en enää muista kumpi se oli).

Meillä oli lisäksi kaikki löydökset huomioiden tavallista suurempi riski, että down ei olisi lieväasteinen. Varmaksi ei voitu sanoa, vaan tähän oli siis olemassa todellinen riski, jonka ottamista oli vakavasti harkittava. On jokaisen yksilöllisestä tapauksesta kiinni, kuinka suureksi tuo riski arvioidaan (kovin tarkkoja tapoja määrittää näitä ei valitettavasti ole, mutta ainakin meidän tapauksessamme kuitenkin jotain voitiin sanoa). Siksi ei pitäisi koskaan sanoa "vain down" tai "pelkkä down", kun se voi eri tapauksissa tarkoittaa erilaisia asioita, eikä suinkaan aina sitä lievintä mahdollista vaihtoehtoa.

Vai tarkoititko sinä, että aborttia ei tulisi tehdä, jos on pienikin mahdollisuus että lapsi olisi muuten täysin terve ja vammaisuuden astekin olisi vain lievä? Itse en voinut ottaa sitä riskiä, että käykin toisin, varsinkaan kun se riski ei kohdallani ollut mikään minimaalisen pieni.

Valtaosa downeista elää ihan hyvää elämää.

Tämän voin uskoa, ja asiaan vaikuttaa sekin, että valtaosa elävistä downeista on niitä yllätysdowneja, jotka ovat tilastollisesti lievempiasteisia ja muutenkin terveempiä kuin aikaisin havaitut. Jos yhtäkään downia ei olisi koskaan abortoitu, tuo väittämäsi ei välttämättä pitäisi paikkaansa.

Down raskauksia keskeytetään sen takia niin paljon, että ihmiset eivät oikeasti tiedä mistä on kyse. Kerron mielelläni enemmän, jos joku haluaa tietää.

Varmaan osalla ihmisistä on myös paikkansapitämättömiä ennakkoluuloja. Kun sain sen opaskirjasen käteeni, jossa kerrottiin niitä onnellisempia down-tarinoita, ilahduin että sellainen on tehty. Siinä oli kyllä varsin seikkaperäisesti käyty asioita läpi, sekä lääketieteellisestä näkökulmasta että down-perheiden henkilökohtaisia kokemuksia. Myös down-ihmisten tasaveroinen kohtelu yhteiskunnassa (esim. mahdollisuus asua ja työskennellä itsenäisesti, ja vaikkapa mahdollisuus työllistyä näyttelijänä/muusikkona ja olla sitä kautta julkisuudessa) varmasti edistää ennakkoluulojen lievenemistä. Mutta ennakkoluulojen täydellinen poistaminenkaan ei valitettavasti poistaisi sitä tosiasiaa, että kaikki downit eivät synny terveinä ja lieväasteisina.

t. 30

Suomessa saa tehdä abortin 20 raskausviikkoon mennessä, mutta 12. jälkeen lupa haetaan valviralta.



Itse abortoin hiljattain pikkuiseni, raskaus tuli yllätyksenä mutta olin onnellinen. Miehen kanssa oltiin aiemmin puhuttu jos 'vahinko' sattuisi, ei haittaa. Mieli muuttui raskauden myötä ja alkoi pahoinpitelemiset ja tappouhkaukset, olisi kuulemma myös tahtonut lapseni tappaa silmieni edessä jotta tietäisin olevani huono äiti kun en voi häntä suojella. Potkun vatsaan saatuani ja käsivarret mustana päätin etten pysty tähän ja lapselleni ei ole tiedossa hyvä elämä. En voi sanoa että olisin tyytyväinen päätökseeni, mutta olen sinut asian kanssa ja tunnen sisälläni rauhallisen tunteen.

Oli jouduttu abortoimaan vaikeiden kromosomivikojen takia, ei siis Downin syndrooma vaan joku toinen trisomia, en muista mikä, aiheuttaa varman kuoleman ekoina kuukausina. Hän oli halunnut nähdä pojat.

t: se ketjuun jo vastannut, downinsa abortoinut vkolla 18

Raskaus oli keskeytynyt rv 12 maissa,lääkkeillä käynnistettiin,kun km ei itse käynnistynyt.



Sellaseen peltipönttöön se piti osaston vessassa "synnytttää" jotta lääkäri näki että kaikki tuli ulos.

Minulla se sikiö jäi vielä roikkumaan napanuoran varassa,kun ei istukka irronnut samalla supparilla,itse piti vetästä siitä napanuorasta,jotta sain sen katkaistua ja ettei se sikiö jääny roikkumaan ulkopuolelle.

epämielyttävä kokemus,mutta ei jääny traumoja.Hetken katselin sikiötä,ennekuin menin kertomaan,että kaikki on ilmisesti tullut ulos.