Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa vastoinkäymisestä toiseen, katkeroitumatta ja masentumatta?
15.06.2012 |
Tuntuu että elämäni on pelkkää alamäkeä.. että nyt 35-vuotiaana elämäni on ohi, ei ole enää mitään odotettavaa, ei mitään iloista ja mukavaa asiaa tulevaisuudessa. Olen epäonninen kaikessa, työnhaussakin minulla kävi todella huono tuuri, aivan uskomatonta, itkettää ja masentaa niin kovasti sekin :´( Olen sairastellut pitkin talvea ja kevättä, ja kuunnellut läheisten ongelmia (ihan kuin niitä ei itselläni olisi).
Kuuntelisin mielelläni teidän toisten kokemuksia, miten olette selviytyneet kun tuntuu ettei elämällä ole enää mitään annettavaa eikä saa tehdä sitä, mitä oikeasti haluaisi ym vastoinkäymisten kanssa kamppaillessa.
Niin, osaan tietysti iloita hyvistä asioista, mitä elämässäni on, mutta liian paljon on mennyt pieleen, ihan liian paljon.
Kommentit (13)
Moni asia on aivan ihanasti, kunhan ne ihanat asiat huomaa. Ei kannata pistää energiaa vastoinkäymisten murehtimiseen, niitä tulee joka tapauksessa märehdittyä vahingossakin. Sen sijaan kannattaa huomata ne hyvät asiat ja keskittyä niihin.
T. se monivammaisen lapsen äiti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin jossain vaiheessa alkaa taas näyttämään valoisammalta. Eihän elämä aina yhtä auvoa ole, mutta pitää vain luottaa siihen, että kyllä se aurinko taas paistaa pilvisen päivän jälkeen.
Sä et tuossa nyt sanonut millä tavalla kaikki on mennyt pieleen. Mainitsit vain huonosti onnistuneen työnhaun. Se tuskin on vielä "ihan kaikki".
Tee myös mielessäsi listaa siitä mitkä asiat ovat mallillaan. Oletko saanut lapsia, ovatko he peräti suurin piirtein terveitä, mitä iloa he tuovat elämääsi, onko sinulla koti, viihdytkö kodissasi, mitkä ovat parhaat puolesi luonteessasi ja ulkonäössäsi, mitä sellaista omistat mistä iloitset, onko sinulla ystäviä, tapaatko sukulaisia, tuletko heidän kanssaan toimeen, onko sinulla taitoja mitä ei kaikilla ole, ja niin edelleen. Ajattele tietoisesti niitä hyviä asioita mitä elämässäsi on.
jos laittaa toivonsa ja odotuksensa vain tämän maallisen elämän varaan niin tuotahan se on. Terveys voi vaan mennä huonommaksi, läheisten ja omat ongelmat paheta jne..
Mutta kun löytää elämälleen syvemmän tarkoituksen ja merkityksen Jumalasta niin vastoinkäymisiin voi suhtautua eritavalla.
Ja kun tämä maallinen elämä on sitten eletty ja koettu kokonaisuudeessaan tietää, että nämä vaikeudet ovat takanapäin Taivas ja ikuisuus siellä odottaa.
Sama tunne suunnilleen sama ikä. Mä jaksa ainakaan hehkuttaa päivästä toiseen siitä että on ruokaa ja katto pään päällä. Joo ihmisillä sata kertaa vaikeampia elämäntarinoita jne. en mä silti jaksa pitää itseäni onnekkaana. Suurin syy on yksinäisyys joka tappaa. Elämä persaukisenakin jossain sademetsässäkin olisi mielekkäämpää jos on suku ja ystävät ympärillä.
Pettymykset ja vastoinkäymiset ovat oman mielen rakentaman ennakko-odotuksen romahduksia. Odotusten ei aina tarvitse olla mitään suurta jopa kauppareissu voi mennä eri tavalla kuin on suunnitellu, ruoka palaa pohjaan ja kahvista tulee kitkerää. Mitä suurempi tapahtuma ja mitä suuremmat ennakkokäsitykset siitä suurempi pettyminen. Joskun ei auta vaikka etsisi kaikki maailman faktatiedot jostain, joku on valehdellut, johtanut harjaan, maalaillut kauniita kuvia, usuttanut toiveisiin ja unelmiin. Mainonta on yksi harhakuvien litsoja, samoin häät, ihanat luksuskodit, rikkaat äidit, fiksut mihet/naiset, romanttiset rakkauskertomukset, ikiuskollliset puolisot, kiltit ja menstyvät lapset, hyvä yhteiskunta, ikkuinen nuoruus, hyvä terveys, paha fiilis, onneton sattuma, onnellinen ihminen jne. Kaikki ovat määritelimiä jotain vastaan ja jonkun puolesta. Joku joutuu tahtomattaan tilanteisiin jotka ovat vastakkaisia hänen persoonaallsuudelleen ja tulee onnettomaksi. Voi syntyä vääränlaiseen perheeseen, saada vääränlaisen puolison, vääränlaisa lapasia, väärän asuinpaikan, asua vääränlaisessa ilmastossa jne. Tunne itsesi niin tunnet maailmasi ja osaat hakea oikenlaisen paikan maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi..
Lapsia en voi saada, vaikka se olikin kovasti toiveena. Samaan kasaan todettiin etenevä sairaus, joka vie liikuntakykyä. Työt loppuivat terveyden petettyä ja pian tulot putosivat, nyt olen toimeentulotuen varassa. Tammikuussa pääsee onneksi työkokeiluun.
Ystävyyssuhteet menivät narsistin myötä, eli vasta muutaman vuoden olen koittanut saada elämääni kasaan parisuhteen jäljiltä.
Tässä sitä nyt ollaan, yksin ja varattomana, ilman työtä. Äiti sairastui kuukausi sitten vakavasti. Hänkin asuu 400km päässä. Sinne täytyy koittaa päästä käymään. Sisaruksia ei ole, sukuun en ole pitänyt yhteyttä 20 vuoteen. Asunto ja koira on. Kai se tästä. Tai sitten ei. En nyt osaa oikein enää ajatella. Elämästä tuli selviytymistaistelu.
Muutokset, uudet asiat, älä taivu ajattelemaan, että tämä oli tässä! Koe, näe, tee, elä, tutustu, mene ulos, tee päätöksiä, väärät ihmiset pois elämästä ketkä eivät sinne kuulu, älä taivu ajatukseen, että se oli tässä!!! ♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia kasille! Toivon ja uskon että elämääsi tulee hyvääkin. Kirjoitus kosketti, koska itselläni oli tosi lähellä, että menetin lastensaantikyvyn.
Nämä ajatukset on auttaneet mua jaksamaan läpi hirveiden asioiden
- kaikilla ihmisillä on suruja ja ongelmia, harva säästyy menetyksiltä
- elämä ei ole reilua, eikä sillä ole velvollisuutta olla reilu just mulle. joskus vaan sattuu kaikkea pahaa samalle ihmiselle paljon. ei voi tehdä valitusta, että tää ei nyt ollut sitä mitä tilasin. ei ole muuta mahdollisuutta kun ottaa se mikä on annettu, ja yrittää nauttia siitä parhaiten.
- jos mulle on sattunut pahoja asioita joihin itse en ole syyllinen, voi kai niskaani tipahtaa hyviäkin. vaikka huomenna, vaikka miten ihana
- elämä loppuu kuitenkin aika pian, eli sen kuinka tahansa. kannattaa iloita aina kun se on mahdollista. jos vituttaa niin vituttaa, mutta se turhautumisen pitkittäminen on pois itseltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai vaikeissa paikoissa auta kuin purra hammasta ja mennä eteenpäin. Minulla on ollut todella vaikea lapsuus ja nuoruus (en oikeastaan muista lapsuudesta kuin yhden mukavan asian), menetin vanhempani alle kolmekymppisenä, olen rikkonut sydämeni usein jne. Elämässäsi ei oikeastaan ole ollut hyvää ja seesteistä aikaa ollenkaan. Olen jotenkin täysin käsittämättömällä tavalla pidettyä pääni pinnan yläpuolella ja jaksanut tehdä aina töitä kehittyäkseni. Nyt, kolmekymppisenä olen viimein löytänyt itselleni tukevan ja minuun uskovan läheisen ja alkanut katsomaan täysillä eteenpäin. Tärkeintä on kai uskoa elämään ja jaksaa kaikesta huolimatta.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:15"]
Nämä ajatukset on auttaneet mua jaksamaan läpi hirveiden asioiden - kaikilla ihmisillä on suruja ja ongelmia, harva säästyy menetyksiltä - elämä ei ole reilua, eikä sillä ole velvollisuutta olla reilu just mulle. joskus vaan sattuu kaikkea pahaa samalle ihmiselle paljon. ei voi tehdä valitusta, että tää ei nyt ollut sitä mitä tilasin. ei ole muuta mahdollisuutta kun ottaa se mikä on annettu, ja yrittää nauttia siitä parhaiten. - jos mulle on sattunut pahoja asioita joihin itse en ole syyllinen, voi kai niskaani tipahtaa hyviäkin. vaikka huomenna, vaikka miten ihana - elämä loppuu kuitenkin aika pian, eli sen kuinka tahansa. kannattaa iloita aina kun se on mahdollista. jos vituttaa niin vituttaa, mutta se turhautumisen pitkittäminen on pois itseltä
[/quote]
Älä oo tommonen nyyhkys. Kuin leijailuilllas annat hyväksynnän jollekin, mitä sun omissa tunteissa ainaskin pitäis käsitelä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:15"]
Nämä ajatukset on auttaneet mua jaksamaan läpi hirveiden asioiden - kaikilla ihmisillä on suruja ja ongelmia, harva säästyy menetyksiltä - elämä ei ole reilua, eikä sillä ole velvollisuutta olla reilu just mulle. joskus vaan sattuu kaikkea pahaa samalle ihmiselle paljon. ei voi tehdä valitusta, että tää ei nyt ollut sitä mitä tilasin. ei ole muuta mahdollisuutta kun ottaa se mikä on annettu, ja yrittää nauttia siitä parhaiten. - jos mulle on sattunut pahoja asioita joihin itse en ole syyllinen, voi kai niskaani tipahtaa hyviäkin. vaikka huomenna, vaikka miten ihana - elämä loppuu kuitenkin aika pian, eli sen kuinka tahansa. kannattaa iloita aina kun se on mahdollista. jos vituttaa niin vituttaa, mutta se turhautumisen pitkittäminen on pois itseltä
[/quote]
Älä oo tommonen nyyhkys. Kuin leijailuilllas annat hyväksynnän jollekin, mitä sun omissa tunteissa ainaskin pitäis käsitelä.
[/quote]
Anteeksi, mutta tuosta lauseesta on täysin mahdotonta saada selvää.
Olisin jo seonnu, ja eronnu, ilman Jumalasuhdetta.
Nyt kuitenkin sairauksista ja vastoinkäymisistä huolimatta on toivo, on Pyhän Hengen voima, on suhde Elävään Jumalaan. Mullakin on ikää kohta 35v.
Mul on vaikea tilanne, kun varaa ei olis, eikä voimiakaan opiskella uutta alaa, mut nykyinen koulutus epäsopiva, työ raskasta sillekin, jolle se hyvin natsais.
Mut uskon et Jumala järkkää kaiken viel hyvin - niinku tähänkin asti auttanut.
Mitä muuta sanoisin? Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa voisi tehdä jotain mukavaa?