Anteeksi " ystäväni" , aion viedä perheesi.

tai voisit sinä sille miehelle vinkata, että hänen vaimonsa on väsynyt ja hän voisi vähän panostaa kotona olemiseen ja auttamiseen sen sijaan että on illat liesussa oltuaan sunnuntaipäivänkin töissä.

Vierailija:

...eikä äiti nyt enää halua edes tavata häntä. Jos ajatellaan vanhemmuuden eri osa-alueita niin en ole synnyttänyt häntä, mutta kaikilla muilla osa-alueilla voitan hänen äitinsä 6-0.

Mieheni ja hänen lapsi korostaa samaa, jos joku huomauttaa asiasta, ettei sillä ole väliä kuka on synnyttänyt vaan sillä kuka tykkää ja hoitaa :)

Mies on viikonloput töissä, sitten salilla, hän raataa lasten kanssa, ja sitten kun herra vihdoin suvaitsee saapua kotiin, sen sijaan että mies olisi lasten kanssa, hän häipyy tupakalle haukkumaan vaimoaan vaimon kurttunaamaisen " ystävättären" kanssa, joka luuhaa heillä kaiket illat eikä pysty peittelemään omaa mustasukkaisuuttaan miehestä.

Jokaikinen siitä perheestä tarvitsee minua, tavalla tai toisella.

Olen heille jokaiselle se, mitä hän tarvitsee: lapsille leikittäjä/ystävä/luottohenkilö.

Äidille jätesanko ja iänikuinen kuuntelija, ja miehelle nainen, joka ymmärtää ja tajuaa miehen ainutlaatuisuuden.



Minä en ymmärrä tätä bolemiikkia, mitä olen täällä saanut. Tokihan teistä jokainen havittelee sitä, mitä tarvitsee, varsinkin kun tietää, että niin sen kuuluukin olla?



T. ap

Vierailija:

Kävin töitteni jälkeen ystäväni kotona, ja sama kaaos siellä jatkuu ja jatkuu. Perheen äiti sai taas kerran raivarinsa sotkusta ja lasten huudosta (leikkivät kivoja leikkejä, tosin kovaäänisiä). Mies tuli kotiin töistä (oli käynyt myös salilla), ja myös siitä tuli sanomista.

Se mistä ilahduin, on kun mies kotiin tultuaan ja vaimonsa " kriisin" nähtyään, vinkkasi minut heti kanssaan tupakalle. Kertoi, miten tämä on aina sitä samaa. Ei tietenkään haukkunut vaimoaan, yritti jopa puolustella tyyliin, että onhan sillä Hannalla noissa (lapsissa) kestämistä, mutta samaan lauseeseen myös lisäsi, että myös hänellä on kestämistä vaimossaan.

Sovittiin sitten, että lähdetään jossain vaiheessa ulos syömään vain aikuisten kesken (siis minä, mies ja ystäväni).

Ja tosiaankin, leikin/olen lasten kanssa oikeastaan kaiken sen ajan, kun heillä vierailen. Toki juttelen siinä samalla myös ystäväni kanssa, autan kotitöissä jms. mutta huomaan ja uskon, että ystävänikin huomaa, ettei sitä jutunjuurta hirveästi ole. Jotenkin luulen, että hän tietää sen, miten huono äiti/vaimo hän on verrattuna minuun (siis jos minulla olisi perhe), ja yrittää vetää sitä hälläväliä roolia tyyliin " tätä se on lasten ja miehen kanssa aina, tulet sen huomaamaan"

Ja kun se pointti on juuri siinä, ettei tämä ystäväni ymmärrä, että mikään ei oikeasti ole vialla muualla kuin hänen päässään!!

Yritän saada teidät ymmärtämään, että minä en ole se hullu, enkä psykopaatti, enkä myöskään sosiopaatti (en myöskään provo!!). En myöskään koskaan tule tekemään tälle perheelle mitään muuta kuin hyvää.

Ja väkisin en ole tekemässä mitään, niinkuin jo aiemmin kerroinkin. Minä otan sen, mikä minulle tarjotaan, enkä yhtään enempää.

Minä en pakota ketään mihinkään enkä minnekään. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja päätöksensä, ja jokainen myös elää niiden kanssa.

T. ap joka piiitkän työpäivän jälkeen ei jaksaisi enää tätä lynkkausmielialaa....

Halu tunkenutua suunnitelmineen toisten perheeseen pelastamaan heitä toisiltaan kertoo vain ja ainostaan sun omasta mielisairaudestasi, oli perheessä millaisia ongelmia tahansa. Halu manipuloida ja hallita toisia on pahaa. Siis se mitä kuvittelet tekeväsi hyvää on pahuutta. Olisi todella hienoa että olisit pelkkä provo. Toivottavasti perhe saa asiansa kuntoon pahojen tekojesi jälkeen. Ja toivottavasti sinä saat ansiosi mukaan.

Vierailija:

Ystäväni sinä et edes ymmärrä, millaisen kultakaivoksen päällä istut. Sinä et ymmärrä lapsiasi, etkä ainakaan miestäsi. Minä olen se lapseton sinkku, joka ansaitsi tuon kaiken. Et sinä, joka et edes lapsista pidä.

Oletko huomannut, miten " ujuttuduin" teidän perheeseen? Ensin sinun ystävänäsi, sitten lastesi leikkitätinä.

Pikkuhiljaa (olet varmaan huomannutkin), olen päässyt miehesi kanssa naureskelemaan turhille hörhöilyillesi, siivoamisille yms..

Nykyään asetelma on minä, lapsesi ja miehesi vastaan sinä, kun se ennen oli ihan jotain muuta.

Tiedän, ettei sinulla ole aavistustakaan tästä, miehelläsi ehkä pikkuinen, mutta jo tässä vaiheessa haluan pyytää anteeksi aiheuttamaani, mutta koen, että se on meidän perheittemme kohtalo

Ensimmäinen naula on lyöty avioliittosi arkkuun. Monta niitä on jäljellä, mutta vasara on ihan tässä.

Anteeksi!!

T. AP

" miehen" kirjoittamaa viestiä (69..?). Onko kyseessä saman perheen isä?? Ei sillä, että tähän soopaan voisi hetkeäkään uskoa :) Hohhoijaa...

- viestissä 29 ap käyttää hienosti niinkin erikoista verbiä kuin kultinoitua.



Tää ketju on ihan huippu, parasta viihdettä pitkään aikaan av:lla.

Porvoosta päevää!!!

Mitäs sitten, kun sinä hoidat yksin lapset ja kotityöt? On ihan eri asia leikkiä lasten kanssa silloin, kun joku muu hoitaa kaiken muun. Tuo äiti hoitaa lapset ja kodin yhtä aikaa. Käsitin, että mies ei juuri osallistu.

Äidin väsymysongelma on ehkä sitä luokkaa, että siihen tarvitaan ammattiapua.



Voi olla provo tai tottakin, perhe-elämän arkea tajuamattomia sinkkuja kyllä riittää. On helppo naureskella siivoamiselle, jos se hoituu aina itsestään, eli joku muu tekee. Tietenkään tympeä nalkuttaminen ei ole perhe-elämän arkea, ei pitäisi olla, mutta ei se, ap, ihan noin auvoista taitaisi olla sinullakaan, kuin mitä nyt kuvittelet.

En ole tämän tyyppiseen jatkotarinaan täällä vielä törmännytkään. Aina niitä iänikuisia pettämisstooreja.



Hyvä provo, ap, ansaitset av:n " kuukauden viihdyttäjä" -tittelin!

Huomaa että kaikki ei olekkaan niin yksinkertaista.. Ruuanlaitto 5 henkilölle. Pyykkivuori viidestä henkilöstä.. kolmen lapsen lelut sikinsokin.. No tää on meidän elämää ja me rakastetaan sitä. Vaikka välillä minä ja mieheni ollaan väsyneitä yms. Esikoisella korvakierre jne. Kriisejä on ollut mutta kaikesta on selvitty ja aina kaikki tiet vie äidin luo. Kerran lähti viikonlopuksi ystävälleen n.3v sitten mutta niin vain tuli äitiä ikävä

Mutta siltä varalta, että jostain syystä joka elävä olento täällä taustalla olisi sanoisin:



Ap, hakeudu hoitoon! Ajatuksesi ovat sairaita!

Jos kerran on niin onneton, miksi ei ole ottanut jo aikoja sitten lapsia ja häipynyt heidän kanssaan? Ai niin tietenki, onhan se mukava kun joku pesee sukat ja tekee ruoat ja toimii muutenki kodinhoitajana. Ei tarvitse itsellä vaivautua.



Oletko nyt ap ihan varmasti ajatellut asian loppuun asti? Että ihan vapaaehtoisesti haluat tuollaisen ukon?

Kun pitävät sinusta nyt ja sitten vietkin heiltä kaikkein tärkeimmän, rikot heidän kodin ja perheen! Lapset toivovat aina että heidän vanhemmat ovat yhdessä. He eivät voi sietää sinua sen jälkeen! Usko vain!



Samoin käy miehen kanssa, joka nyt kokee sinut ehkä tukena ja ystävänä, hän näkeekin sinut selkään puukottajana! Usko vain.. Et sinä tässä jaloillesi putoa vaan perseellesi! Hahhaaaaahaaa!!!

Siitä on vielä pitkä matka parisuhteeseen. Taitaa käyttää vain samanlaisena " roskiksena" kuin vaimonsakin, siihen on helppo kaataa oma väsymys. Jos parilla ero tulisi, olisi Ap vain " laastari" .

Minulle tuli raskauden jälkeinen paha masennus ja olin hoidossa kuukausia. Samalla mies löysikin lähipiiristä uuden " äidin" . Ja jopa hoitava lääkärini antoi minun hoidon aikana allekirjoittaa eropaperit ja siirtää huoltajuuden miehelle.

En ole saanut lapsia vieläkään takaisin, ja en toisaalta halua hajoittaa heidän rytmiään enää näin monen vuoden jälkeen.

mutta ei haittaa että tuli lapsi mukana, meillä on ihanaa yhdessä näin ja minun lapseni sai sisaruksen samalla :)



Ja miksi halusin tuon miehen, no se vana oli just eikä melkein mulle tehty, onneksi hän tunsi samoin minusta :)