Osaako teidän 4-6v lapset leikkiä?

Huimia mielikuvitusleikkejä on 6-, 4-, ja 2 -vuotiailla lapsillani. Tai käytännössä 6- ja 4-vuotiaat keksivät leikin ja 2-vuotias saa jonkin pienen roolin esim. saa olla koira tai vauva niin kauan kun jaksaa kiinnostua touhusta. Meillä tytöt leikkivät barbeilla, nukkekodilla, nukkevauvoilla...he leikkivät kotia, koulua (hyvä kun kukaan ei oikeasti tiedä mitä koulu on), maatilaa, eläintarhaa jne jne.



Onhan teillä lapsilla mahdollisuus leikkiä? Siis tilaa ja joitain leluja. Eikä kukaan ole nipottamassa siitä, jos leikki leviää ympäriinsä? Itse olen kyllä aika tarkka siisteydestä ts. puhtaudesta, mutta en rajoita lasten leikkiä vaan meillä saa ihan vapaasti leikkiä ja annan takkeja yms. ulkovaatteita kun koululaisten täytyy päästä välitunnille tai äitien vaunulenkille.

Voisiko kyse olla myös jonkin verran lapsen luonteesta? Meillä kaksi lasta, jotka kaiken järjen mukaan kasvatettu samalla tavalla. Pienempi (3v) leikkii paljon enemmän mielikuvitusleikkejä, esim. hoitaa nukkeja ja keksii niille sanoja suuhun. Toisaalta tekee myös paljon palapelejä. Isompi (5v) puolestaan mielummin piirtelee, askartelee tai leikkii "juoksuleikkejä" ja laulaa.

Yhteisiä leikkejä alkanut myös löytyä esim. lautapelit ja jonkinverran myös mielikuvitusleikkejä esim. pehmoleluilla ym. Mutta isompi tosiaan enemmän menossa, liikkuu koko ajan.

Television katselu pyritään pitämään jonkinmoisissa rajoissa, aamulla hetki lastenohjelmia+pikku kakkonen illalla. Useampana päivänä viikossa leikkivät myös tietokoneella (isompaa kiinnostaa enemmän), mutta max.1h/pv.

Ulkoilua ja vanhemmat eivät jatkuvasti keksi tekemistä/ohjaa tekemisiä, niin kyllä uskon, että jokaiselta lapselta löytyy luonnostaan mielikuvitusta keksiä leikkejä. Kunhan siihen vain annetaan mahdollisuus.

Lapset tykkäävät leluistaan ja haluavat että niitä on. Olen nimittäin uhannut ne antaa lapsille jotka tykkäävät leikkiä. Meillä katsotaan aamun piirrettyjä ja pikkukakkosta, joskus päivällä katsovat jotain junior-kanavalta. 6v poika pelais vaan pleikkaa tai jotain vastaavia elektroniikkapelejä. Se on toki rajoitettu tuntiin päivässä, eikä edes saa päivittäin niitä pelata.

ja haluaisivat vain katsoa videoita tai pelata jotain tv-peliä, mutta minä en anna ja kummastihan se leikki aina syntyy, kun tv/peli-aika on ohi, vaikka rutisevatkin ensin. Piirtävät ja "lukevat" myös.

Mulle luettiin pienenä tosi paljon ja telkkarista ei piirrettyä tullut katsottua. Silti en ikinä ymmärtänyt mitä hauskaa on mielikuvitusleikeissä. Siis mielikuvitusleikit tuntuivat tyhmältä jopa niin, että nalle mikä mulla oli, oli vain nalle. En tajunnut miksi lelulle pitäisi antaa nimikin, kun kysessä nyt on vain pehmolelu.



Tykkäävätkö lapsesi enemmän toiminnasta? Itse olin innoissani pienenä rakentelupalikoista, lukemisesta, shakista, puutöistä, pihaleikeistä, kiipeilystä. Kaikesta missä sai itse tehdä ilman, että joutui "keksimään tarinaa". Se on kyllä luonnekysymys eikä kasvatuksesta kiinni.

Tuolla 8v alkaa olla jo se kausi päällä jolloin leikkiminen lapsellista :) Hänet saa leikkimään sillä varjolla että pikkusisko tarvitsee opastusta ja äiti apua. Tällä hetkellä mielileikki on Pokemon-roolileikki.



Pienempi, tosi suupaltti tytttö hoitaa nukkejaan, leikkii koulua ja sairaalaa, vie autoa korjaamolle jne. Kamala pölötys käy koko ajan! Itse asiassa se on tekijä johon isoveli väsyy. Korvat kuulema soi tuntitolkulla pikkusiskon leikkien jälkeen.



Meillä vietetään säännöllisesti iltoja ilman televisiota.

mietin korreloiko tuo leikkien luonne myöhempienkin taipumusten kanssa. Ovatko esim. mielikuvitusleikkien leikkijät parempia aineenkirjoittajia koulussa ja

ehkä aikuisenakin kirjallisesti luovempia.

Tuli vaan mieleen omat kouluajat. Ne pari kaveria, jotka halusivat leikkiä vain liikunnallisia leikkejä, eikä nukkeleikit tai muut "tarinanrakentelut" innostaneet, olivat myös vähän heikompia äidinkielen ainekirjoituksessa (muuten kyllä olivat ihan hyviä koulussa).Kun taas ne ystäväni, joiden kanssa rakenneltiin vaikka mitä roolileikkejä ja seikkailutarinoita, olivat myös luovia kirjoittajia.

Meillä 2 lasta, poika esikoinen ja tyttö kuopus. Ikäeroa paljon.



Poika on kaivannut aina leikkiin kaveria (lue äitiä tai isää). Aikuisen on pitänyt OPETTAA leikkimään. Ihan opettamalla opetin mielikuvisleikkejä legoilla yms. leluilla. Milloin "vietiin" legoukko kauppaan, pilkille, mustikkaan, uimaan rannalle yms.



Tyttö seuraa leikkivää isoveljeään ja oppii sieltä leikkejä + on aivan erilainen ollut vauvasta lähtien. Viihtynyt yksin, lueskelee yksin pitkät tovit kirjoja, maalaa, piirtää, tekee palapelejä, kun taas isoveljeä eivät moiset puuhat ole kiinnostaneet IKINÄ. Vaikka kuinka olen yrittänyt tätäkin puolta hänelle tarjoa, niin ei kiinnosta, ei.



Mutta siis esikonen PITI OPETTAA LEIKKIMÄÄN.

Hänen omat leikit olivat vain riehumista ja olisi vain mieluiten katsonut piirrettyjä tai hänelle olisi pitänyt lukea kirjaa.



Joten ap reippaasti vain lattialle lasten kanssa konttaamaan, majoja rakentamaan, kauppaleikkiä leikkimään, rakentamaan legoista jne.

Täytyy rajoittaa piirrettyjäkin ja alkaa opettaa lapsia leikkimään...

mielikuvitusta! En annan lasten katsoa TV:a joka ilta enkä koskaan aamuisin. Jos katsovat aamulla, niin eivät enää osaa leikkiä kun TV on suljettu.

mietin korreloiko tuo leikkien luonne myöhempienkin taipumusten kanssa. Ovatko esim. mielikuvitusleikkien leikkijät parempia aineenkirjoittajia koulussa ja

ehkä aikuisenakin kirjallisesti luovempia.

Tuli vaan mieleen omat kouluajat. Ne pari kaveria, jotka halusivat leikkiä vain liikunnallisia leikkejä, eikä nukkeleikit tai muut "tarinanrakentelut" innostaneet, olivat myös vähän heikompia äidinkielen ainekirjoituksessa (muuten kyllä olivat ihan hyviä koulussa).Kun taas ne ystäväni, joiden kanssa rakenneltiin vaikka mitä roolileikkejä ja seikkailutarinoita, olivat myös luovia kirjoittajia.

Minä en välittänyt rooli- enkä nukkeleikeistä lapsena, leikin liikunnallisia juttuja, lautapelejä, ulkoleikkejä. Luin tosin paljon. Ainekirjoituksessa olin hyvä ja ammatikseni kirjoitan mainostekstejä, harrastuksekseni novelleja ja yhden romaaninkin.

mä elin täysin mielikuvituksessa ja silti en saa tekstiä paperille. Musta tuli tällainen suomalainen perusinsinööri joka ei osaa ilmaista itseään.

Isompi tarvitsi hyvin pitkään leikkiinsä aikuisen mukaan, eikä ole oikein innostunut ikinä roolileikeistä. Nyt 5-vuotiaana hän mielellään järjestää ja ohjaa leikkejä pikkusiskolle: tänään esim. keksi tehdä aarteenetsinnän, kirjoitti vihjeet paperille, ensimmäisen lapun antoi meille, että lukisimme siskolle ja vihjeet johtivat sitten aina uusiin vihjeisiin, lopussa löytyi aarre. Pikkusisko oli innoissaan, vanhempien osallistumista kyllä tarvittiin, koska pienempi ei osaa lukea.



Pikkusisko puolestaan ohjaa kaikki roolileikit. Hän jakaa roolit koko perheelle, kertoo, mistä tapahtumat käynnistyvät, ohjaa niiden kulkua. Leikkii hyvin kahdestaan veljen kanssa, leikkii mainiosti myös yksin.



Meillä lapsille luetaan paljon, piirrettyjä katsotaan harvoin ja hyvin valikoidusti. Mutta enemmän taitaa olla luonteesta ja ehkä perheen yhteisistä tavoista kiinni?

Itse muistan leikkineeni 25v sitten barbeilla tehden heille koteja, ja keksittiin mitä ne vois tehdä ja mitä ne sanoo siihen ja siihen jne. Mun lapset joskus liuttaa autoja parkkitalosta, harjaa barbin hiuksia tms.



Mitä on meillä kasvatuksessa pieleen? Onko mitään enää tehtävissä? Piirrettyjä meillä katotaan aika paljon, voisko siinä olla syy?

Mukana usein myös 10- ja 12-vuotiaat isommat sisarukset. Tytöillä näyttää sujuvan nämä mielikuvitus- ja roolileikit (pyssysankareita lukuunottamatta) paremmin. Meidän esikoinen, 12-v. tyttö, leikittää usein pikkusiskoja ja kehittää hienoja puitteita leikeille. 10-v. poika puolestaan leikkii vähemmän, paitsi poikien kanssa ulkona sotaleikkejä, muuten hänelle riittää urheilu ja pleikkarilla pelaaminen ja lukeminen tekemisiksi.



Sitten nämä pienemmät; pian 5 v täyttävä tyttö leikkii 3-vuotiaan pikkusiskonsa kanssa toisinaan tosi hienoja mielikuvitusleikkejä, toisinaan rakentelee yksin pitkiä aikoja pikkulegoilla, sitten taas piirtää ja värittää tuntikausia. 3-vuotias tyttö leikkii kaikista parhaiten yksin; nukke- ja pehmoeläinleikit ja kotileikki sujuvat yksin erinomaisesti, mutta myös sisarusten kanssa.



Niin, kyllä meilläkin lapset katsovat välillä paljonkin piirrettyjä. Siitä huolimatta aikaa riittää leikkimiseen. Ja siihen ei onneksi kaivata vanhempia mukaan!