mies vähättelee kotiäitiyttä

Omasta puolestani voin sanoa, että jopa kahden alle 2-vuotiaan kanssa kotona oleminen oli aikoinaan leppoisampaa kuin nykyinen arki vaativassa asiantuntijatyössä, jossa työt eivät tule ikinä valmiiksi + perheen arjen hoitaminen sitten töiden jälkeen.



Ja meillä tehdään nyt molempien töissäkäydessä tasan kotihommat. Alkaisin mielelläni kotiäidiksi, kyllä noina vuosina pääsin niin helpolla verrattuna nykyiseen :)

exäni piti ja onneks nykyisin siis exä!!Nykyinen mieheni ei pidä..

On monesti todennut, että itse ei jaksaisi, töissä pääsee helpommalla.

hänen lapsuuden perheessään ei arvostettu muuta kuin ihmistä, jolla oli aina kiire ja kävi töissä, vaikka kiire olisikin ollut huonoa organisointia ja palkka 8h työpäivästä 10€

oleilut esim vaipan vaihdot, muskarit yms...Kirjoita ihan kaikki ja joka päivä. Tee näin vaikka kaksi viikkoa. NÄytä sitten vihko miehellesi. Kysy onko hän valmis olemaan kotona ja tekemään kaikki 24/7 ilman vapaa-päiviä, ylityökorvauksia ja kesä/talvilomia.



Mä tein näin ja ehdotin miehelle, että minä menisin töihin ja hän jäisi kotiin lasten kanssa. Arvaa menikö mun ehdotus läpi? Muuttui ääni kellossa.



Tsemppiä!

kuin käydä töissä ja hoitaa silti samat hommat. Hyvä nro 3, ei muskarissa käynti ole mitään varsinaista työntekoa, jota kannattaa alkaa listaamaan, sehän on vapaa-ajan viettoa! Eli en yhtään ihmettele jos mies pitää hommaa vähäpätöisenä, jos täytyy alkaa joka tiski/pyykki/muskarikerralla pörhentelemään!



Mä kyllä handlaan nuokin hommat työelämän rinnalla, ilman omakehuja.

mies kotiin, sinä töihin.

Hänen mielestään kun laiskottelen kotona kaiket päivät niin saan myös illat hoita lapset.

Ei olisi meillä toiminut minä töihin ja ukko kotona koska sitten olisin yksin hoitanut lapset työn lisäksi toiseksi ei lapsia voinut jättää hänen huomaansa kun ei muuta tehnyt kuin pelasi tietokoneella eikä viis veisannut mitä muksut tekee.



Ei tarvitse ihmetellä miksi on ex-mies.

Vaan on alkanut mieli muuttua kun olen sen pakottanut ottamaan nykyisen vauvan kanssa yövalvomisia, vaipanvaihtoja, jne. Siis patistanut ottamaan vastuuta asioista, vaikka työelämässä käykin. Onhan sillä niitä vapaapäiviä. Mitä järkeä olikaan, että itse hoidin ihan kaiken ja mies kävi työssä ja vietti sitten vapaata kuten halusi "ne on mun vapaita" -tyyliin. Ei enää!

Mies lähti eilen päiväksi kaverinsa kanssa kelkka- ja pilkkireissulle. Kaveri istui meillä kahvilla ensin. Sanoin miehelle että vaihtaa kakkavaipan vauvalle ennen kuin lähtee rentoutumaan. Itse tein jotain muuta siinä. Mies alkoi kaverin kuullen valittaa ettei se mitään rentoutumista ole kuin täyttä työtä, kun pitää talvella kairata reikiä ja plaa, plaa. Kaveri kuunteli silmät selällään ja kysyi sitten mieheltäni, että et kai nyt tosissasi työhön vertaa ja alkoi nauraa. Ei tajunnut että mieheni oli ihan tosissaan, se on aina tuollainen saa väännettyä vaikka saunaillat työnteoksi. Sanoinkin tämän ääneen, vaikka aina sanotaan ettei puolisoa saa morkata toisten kuullen. Kaveri sitten alkoikin jutella kuinka tärkeää on jakaa vastuu kun lapset on pieniä, niin hekin on tehnyt ja on kannettu itkevää vauvaa vuoronperään yöllä ja päivällä. Oli siinä mieheni posket punoittavina, hah, hah.

Onko kenelläkään kokemusta siitä että mies pitää kotiäitinä olemista laiskotteluna eikä minkään arvoisena?

neuvoppa sitte muaki miten hitossa handaisin vielä duuninkin itelleni tässä sivussa 4laspen äippänä mitähän sitä keksis kautta kerkeis tekemään sen lisäks että pesee kauheeta pyykkivuorta ulkoiluttaa lapset tekee niille ruokaa sivoo kodin ja pitää huolen perheestään että kaikilla on hyvä olla..???supernaine

suurin osa ihmisistä tosiaan tekevät samat asia työpäivän jälkeen, kotiäidit ovat siis todellakin kotona lähes tyhjänpanttina, turhaa höpöilyä.



Kotiäiti on muutenkin vastuussa oikeastaa vain itselleen, toki lapsilleen ja miehelleen, mutta viimekädessä itselleen. Kyse vastuusta on siis siitä, miten haluaa kotinsa ja hoidettavan ja lapsensa kasvatettavan ja miten hoitaa partisuhdettaan. Hoidettava ne on oli töissä tai ei. Kotiäidillä pitäisi olla aikaa parisuhteella 5 tuntia joka ilta, miehen tultua kotiina ja aikaa hemmotella miestä.



Työelämässä, kun joutuu vastuuseen asiakkaille, pomolle työtoverreille jne, eli vastuu painaa ihan toisella tavalla ja aina vain vaaditaan työelämässä enemmän. kotiäitinä kun pärjää ihan niillä' avuilla jotka luoja on luonut, eli ei siinä joudu selkä seinää vasten suorittamaan kotiäitiyttä, eikä ole pelkoa perseen alla, että menee lapset alta tai että ne otetaan houstaan (työpaikan kun voi menettää koska vaan, jos työpanos ei ole joka päivä 110 %, mikään ei riitä).



Osittain tästä johtuen, varmasti monet naisvaltaiset alat ovat sellaisia "suojatuyöpaikkoja", koska naiset ovat kotiäiteinä oppineet siihen , että omasta työstä ei tarvitse olla vastuussa, kuten työelämässä ollaan. Kotiäitiys kun on varsin omaehtoista puuhaa. Sorry, mutta näin se on.

Yhden vapaapäiväni seurasin etäältä mieheni ja taaperon olemista, että mitä tapahtuu päivän aikana jos en puutu asioihin. Lapsi ilman ruokaa koko päivän ja pelaa pleikkarilla aamusta iltaan asti. Eivät käy pihallla, ei tee ruokaa, ei siivota ei mitään ja silti kun tulen töistä niin mies on aina niiiiiiiin väsynyt. Tottakai jos ei ole päivän aikana muuta kuin kahvia juonut ja istunut tietokoneella. Eilen sanoi itsekin, että pitäiskö laittaa lapsi hoitoon, että saisi edes ruokaa päivän aikana...

että jos nuorin lapsi on 1,5v tai yli niin kotona pääsee kyllä jo tosi helpolla.



Päivän aikana on löysäilyhetkiä itselle kun lapset leikkii yhdessä/itsekseen jne. Kotityöt tulee hoidettua siinä päivän mittaan, on aikaa lapsille ilman sitä työpäivien jälkeistä väsymystä.



Eli riippuu lasten iästä...

Itse en ainakaan ole koskaan kokenut niin helppoa työpäiävää, kuin silloin kun olen ollut lasten kanssa. Se on mukavaa ajankulua, kun näkee lasten kasvavan ja kykenee antamaan niille virikkeitä.



Naisilla on monesti tarve tehdä ongelmia asioista, jolloin ei mikän toimi, eikä mitään saada aikaiseksi.



Lasten kanssa on kivaa ja hauskaa ouuhastella, kunhan se saa tehdä omalla tavalla. Pahinta on niskaan hengittävä vaimo.



Itse nautin lasten kanssa ulkoilusta ja niiden kasvattamisesta.

ei ehdi koskaan tehdä mitään kotitöitä. Tiskit on hoitamatta, kämppä sikin sokin, hyvä jos lapsilla on vaatteet päällä, sänkyjä ei ole ikinä sijattu, pyykkeihin ei tietysti koske pitkällä tikullakaan, ruoan onneksi laittaa vaikka keittiö onkin sitten pommin jäljiltä, siis aivan älytön sotku kun tulen kotiin. Pitäisi joskus tehdä niin kuin mies ja kun hän tulee työstä kotiin, vastaava oliskin odottamassa. Eikä ruokaa pöydässä.



Ja jos illalla minulla on jotain puuhaa ja mies aikoo hoidella lapset. Siinä ne istuu pleikkarin äärellä ja riitelee kuka saa pelata ja mitä pelataan koko illan. Lapset ovat nukkumaanmenoaikaan aivan sekaisin ja kiukkuisia kun "isi ei antanut pelata".

Eihän niissä kukaan ilokseen käy vaan on ihan samanlaista pakkopullaa kuin rokottaminenkin ja muut toimet jolla halutaan lapselle jotain hyvää, vaikka itse siitä ei nauttisikaan.

kun töistä tuli. Sitten palasin töihin niin että tein iltoja ja joitakin päiviä kun mies vapaalla. Muutaman päivän jälkeen kysyi että miten ehdin tehdä kaiken lastenhoidon ohella. Muuttui asenne kertaheitolla. Joten neuvoksi voisin antaa että jättäkää ne lapset miehen kanssa silloin tällöin ja viettäkää vapaapäivä. Jos mies nikottelee niin voi vastata että eihän kotona olo lasten kanssa ole muuta kuin laiskottelua, joten selviät päivästä varmaan helpolla.

Olin 26v kun sain esikoisen. Nyt kolmas täyttää 3v ja minä 34v ja olen kokoajan ollut kotona. Mieheni haluaisi neljännen lapsen ja minun jäävän kotiin tai enintään tekevän työtä, jota voi tehdä kotona. Olenkin tehnyt piha- ja puutarhasuunnitelmia, mutta haluaisin tehdä välillä töitä niin, että minulla olisi työkavereita ja kodin ulkopúolista elämää.

"Lasten kanssa on kivaa ja hauskaa ouuhastella, kunhan se saa tehdä omalla tavalla. Pahinta on niskaan hengittävä vaimo"



Jos minäkin päivät puuhastelisin lasten kanssa mitä huvittaa niin jäisi kyllä ruoat tekemättä, pyykit pesemättä jne.

Palkkatyö on yleensä paljon stressaavampaa, väsyttävämpää, voimia vievempää ja samalla vähemmän tärkeää.