Mä ainakin väitän, että tunnistan lapsesta ja hänen kasvuolosuhteistaan helposti ne seikat,

käyttää tätä taitoa hyödyksesi. En nimittäin ole koskaan kuullut kenenkään ammatti-ihmisen olevan noin taitava, joten kyvystäsi olisi varmasti paljon apua - vai?

Minä taas pelkään koko ajan, että teen jotain väärin ja mietin mitä olen tehnyt jo tähän mennessä väärin. Ja olen tosi pahoillani ja ahdistunut ja epäonnistunut. Ja niin syyllinen ettei mitään rajaa.



Välillä mietin että olisiko parempi ettei niillä olisi äitiä ollenkaan kuin näin epätäydellinen äiti. Joo hoidon tarpeessa varmaan.



Mutta millainen on sellainen koti , joka on riittävän hyvä.



Niin tule meille ja kerro mistä kannattaisi aloittaa oikeanlainen äitiys. Ehkä sitten poismuutosta.

ja kerro, ovatko lapseni häiriintyneitä?

Minusta on hedelmätöntä ja kurjaa, kun päiväkodeissa puhutaan kahvin ja pullan ääressä peetä perheistä. Olisi fiksumpi puhua vanhempien kanssa jos on oikeasti asiaa tai sitten keksiä muuta jutun aihetta.