mies vähättelee kotiäitiyttä

. Sitä jaksaakin paremmin, kun saa työstään kiitosta.

Ja kun sitä kiitosta ei koskaan heru, kuin enintään pienen kerjäyksen jälkeen, niin se toimii päinvastoin, eli syö voimia. Vaikka koti olisi kuinka nättinä ja ruoka hyvää, niin mies pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Ei sitä kauan jaksa yrittää, kun paskaa saa niskaan.

Onneksi minä en olekaan ollut kotiäitityyppiä. Kyllähän tuollainen kommentti olisi muuten aiheuttanut aikamoisen perhekriisin.

Ei se ole niin paljon edes lasten iästä tai määrästä kiinni. Eniten vaikuttaa just toi, että jos työstään saa kiitosta, niin sitä jaksaa. Ja jos joutuu koko ajan perustelemaan tekemisensä merkitystä, niin se uuvuttaa.

Eli oon tän hyvän kirjoittajan kanssa aivan samaa mieltä.

Ehkä juuri siksi pidän kotiäitiyttä ihan helppona nakkina kun minun ei tarvitse perustella miehelleni työni kovuutta. Kun mies kehuu kuinka hyvin osaan organisoida kotityöt, kuinka hyvää ruoka on, kodin siisteyttä ja taitoani kasvattaa lapsia ja tehdä heidän kanssaan kaikkea "kehittävää" niin helppoahan minun on sanoa että "Eipä tässä mitään rankkaa ole. Kaikkihan nämä kotihommat osaisivat hoitaa ja minultakin ne menevät ihan vasemmalla kädellä." . Jos mieheni väittäisi minun olevan vain laiska pa**a, ruoka pahaa ja kakaratkin kurittomia niin eipä juuri tekisi mieli tehdä mitään extraa. Mies saisi varmasti etsiä ruoakseen mitä itse löytää ja silittää omat paitansa kun äippä lähtisi jumppaan. Tekisi mieli oikein todistaa miehelle kuinka paljon teen ja kuinka rankkaa on.

No, onneksi mies siis arvostaa kotiäidin työtä ja minä ja lapset saadaan nauttia helpoista vuosista.

Ja mitä ihmeen kotitöitä teillä on valtavat määrät? Meillä ei laiteta kuin ruokaa, siivota ja pestä pyykkiä. Pyykinpesukin täysin koneellista. .

Kyllä minä ainakin katson kotiäidin työnkuvaan kuuluvan lasten hoitaminen, opettaminen, kasvattaminen ja kehittäminen. Mietin miten opetan lapsille parhaalla tavalla ikäkauteen sopivia taitoja, opetan leikkimään yhdessä riitelemättä, kasvatan tavoille, jne. Ja sitten on vielä ne jutut, jotka teettävät tosissaan töitä. Meillä esimerkiksi toisen lapsen kanssa treenattiin nukkumaankäymistä tosissaan vuoden verran, ja siinä meni keskimäärin reilu tunti illassa, ja se oli todella uuvuttavaa taistoa, johon edes perheneuvolasta ei tullut mitään kikkaratkaisua.

Samaten pottaopettelu on yhdellä lapsella vaatinut totista työtä. Ja koliikkivauvan kantelu käy todellakin työstä.

Oot lasten kanssa kyllä päässyt ihmeen helpolla, jos ne ei oo sua työllistäneet lainkaan, vaan ainoastaan kodinhoito.

vahdinvaihto oli meille tosi hieno ratkaisu :) miehestä on tullut kotona paljon omatoimisempi ja hän tajuaa myös sen, että kotityöt on rankkoja.. toisaalta mä tajuan myös, ettei töissäkään ole mitään herkkua. nyt osataan oikeasti arvostaa toisiamme ja molemmat tietää, ettei kummallakaan elämä ole vaan laiskottelua :)

[/quote]

Ja sitten on vielä ne jutut, jotka teettävät tosissaan töitä. Meillä esimerkiksi toisen lapsen kanssa treenattiin nukkumaankäymistä tosissaan vuoden verran, ja siinä meni keskimäärin reilu tunti illassa, ja se oli todella uuvuttavaa taistoa, johon edes perheneuvolasta ei tullut mitään kikkaratkaisua.



.

[/quote]

Ja tyossakayvien aitienhan ei onneks naita juttuja tarvii tehda :-)



On paljon raskaampaa kayda toissa ja viela tehda kotihommat. Sama iltaruljanssi meilla oli myoskin vahan aika sitten. Mutta sitten kun lapset oli nukkumassa , sain viela aloittaa ruuanlaiton valmistelun seuraavalle paivalle, pyykinpesun jne...



Mutta ise olen "tieni valinnut" . valilla vasuttaa ja kadehdin teita kotiaiteja.. mutta uskon etta teillakin on raskasta- eritavalla vain kuin minulla...

Meinaan jos ihmiset eivät tätä ymmärrä, niin kyllä sitten päiväkotien henkilöstönkin voidaan katsoa lomailevan kaiken aikaa :)



En minä ainakaan kotiäitivuosina kokenut työntekona kokkausta ja siivousta, nehän olisi pitänyt hoitaa joka tapauksessa. Minä opetin lapsilleni kaiken, minkä olisivat päiväkotien tädit tehneet palkkaa vastaan. Kun lapset menivät eskariin ja kouluun, osasivat ne samat jutut kuin muutkin lapset. Itsekseenkö he ne asiat olivat tajunneet? Niin perinteiset taidot kuin ryhmä- ja sosiaaliset taidot??



Minä ainakin olen saanut sekä mieheltäni että lasten isovanhemmilta kiitosta kotiäitiajoistani. Ja kyllä täytyy myöntää, että ne kiitokset lämmittävät mieltä monin verroin enemmän kuin pomoni kiitokset!!

Tiskaus ja siivous lasten heiniä ja äidin vika, jolleivat osaa?

Kyllä nyt jumalauta miehellä on yhtäläinen velvollisuus osallistua kotihommiin ja opettaa lapsia niihin. Hyvä mammat, syyttäkää vaan toisianne. Syyllistäkää toisia äitejä lisää. Vähätelkää kotiäitiyttä. Sillä tavalla tätä tasa-arvoista maailmaa rakennetaan. Ja miettikääpä välillä sitä uhrausta, kun äijät puskee duunia ja kerää eläkettä, kotiäiti saa elää vanhuutensa köyhyydessä.

Tämä on naisten syy ja osoitus onnettomista kasvatus kyvyistä.

jos pleikariikäisten kanssa mies on kotona j atiskit on tiskaamatta jne, niin missä on äidin vastuu.

Äiti ei ole popettanut lapsille, että tiskit eivät tule itsesään tiskattua pyykit eivät pomppaa itsestään kaapien hyllyille jne.

Miejhen on mahdotonta parissa poäivässä tehdä sitä työtä lasten kasvattamiseksi, jota äiti on jättänyt kaikki ne vuodet tekemättä. Menkää hyvät äidit itseenne.

Jos kotityöt on tekemättä, niin osoittava sormi osoittaa äitiin. Lapsilla tulee olla myös vastuu ja ymmärrys kotitöistä.

ei miehen tehtävä ole kotona siivota ja tiskata, eikä muuten ole äidinkään. Sitä varten ovat lapset.

Ja tätä näkökulmaa, kun vielä hiukan laajentaa, niin päiväkotien tädithän oikeasti suorastaan lekottelevat verrattuna kotiäitiin :) Meinaan he saavat ruoan valmiiksi laitettuna itselleen ja lapsille (keittäjät pk:ssa tai ruoka tulee muualta) eikä heille isommat siivoushommatkaan päivän aikana kuulu (laitosapulaiset hoitavat hommat). Toki he sitten kotonaan joutuvat tekemään omille lapsilleen iltaruoan ja tekemään kotihommat mutta niinhän joutuu kotiäitikin.

.

Ja tyossakayvien aitienhan ei onneks naita juttuja tarvii tehda :-)

..

Jos haluat keskustella siitä onko kotiäitinä vai työäitinä rankempaa, niin aloita aiheesta oma ketju.

"On paljon raskaampaa kayda toissa ja viela tehda kotihommat"



Itse pääsin helpommalla kun oli töissä ja lapset hoidossa. Kotona vähemmän sotkua ja siivottavaa. Vähemmän ruoanlaittoa, itse kun pääsi ruokatunnilla rauhassa syömään valmista ruokaa, eikä kukaan kitissyt vieressä tai huutanut pyllyä pyyhkimään kesken ruokailun. Koti pysyi ihan siistinä, koska kotona oloaika oli niin lyhyt. (Tein 9-17 töitä, mies 7-16) Mutta kuitenkin olen taas tämän kaiken sotkun keskellä tyytyväisenä lasten kanssa ja vielä nautin siitä.



Ap:lle vaihda vaikka viikonlopuksi osia miehesi kanssa, lista vaan mitä tarvitsee tehdä, katsokoon sitten onko kotona olo laiskottelua.