Jos nyt palaisit ajassa taaksepäin ja siihen päivään jolloin aloit seurustella nykyisen miehesi

Enkä edelleenkään voi käsittää, että olin niin onnellinen että löysin näin ihanan miehen.



Yhdessä 16v ja neljä lasta

Toisaalta kun nyt olen valinnut näin kuten olen valinnut niin tyydyn kyllä tähän ja teen kaikkeni jotta suhteemme pelittäisi. En petä jne. Nautin niistä hyvistä hetkistä joita meillä on ja yritän oppia vaikeista ajoista.

Nykyinen mieheni on IHANA! Ainoa minkä muuttaisin on yhteisen lapsen hankinnan jättäminen niin myöhään - saimme kuopuksen kun olin 42 v neljän vuoden yrittämisen jälkeen eikä enää kannattanut/jaksanut ajatella sisarusta.

Enkä peruisi mitään yhteistä.

3 ihanaa lasta, hyvä mies... Ymmärtää minua ja sielunelämääni ja minä tajuan häntä.. Jotenkin sanaton viestintä toimii hyvin... :)

Parempaa ei olisi voinut minulle löytyäkään. Ja maailman ihanimmat lapsetkin olemme saaneet :)



Monia muita asioita ennen mieheni tapaamista voisin pyyhkiä kokonaan elämästäni pois :)

Alkuvaikeudet kuitenkin voisin ohittaa,toimia itse fiksummin.. mutta onneksi kaikesta huolimatta HÄN huoli minut :):) vaikka MINÄ mokailinkin ja rankasti.

Peruuttaisin suhteen ja ottaisin ehdottomasti toisenlaisen miehen, mutta ilman tätä suhdetta mulla ei olisi näitä lapsia. Miehen kanssa on ollut niin vaikeita aikoja, että en edes tajua, miten olen häntä jaksanut.

Koskaan ei ole tullut ero mieleen. Olemme onnellisia ja kuulumme toisillemme. En oikeasti pysty kuvittelemaan elämää ilman häntä.

2 pientä lasta, kovat univelat ja viimeksi tänään päivällä ajattelin että vihaan tuota miestä. Mutten vihaa kuitenkaan.

niin paljon paskaa on tullut ja selvinnyt vuosien varrella, josta myös lapset joutuvat kärsimään... =(

mutta niin varmasti olisi muidenkin kanssa ollut. Hyvä mies mulla on.

Onneksi tapasin silloin yli kymmenen vuotta sitten hänet; nyt olisi ehkä vaikeampaa törmätä sattumalta samaan paikkaan mieheni kanssa; minusta, nuoresta hipahtavasta valtsikalaisesta on meinaan tullut rahoitusalan ihminen...

Ja kyllä, edelleen tekisin saman valinnan. Välillä toki tökkii, mutta eipä elämän kaiketi pelkkää ruusuilla tanssimista kuulu ollakaan. Meillä on hyvä elämä yhdessä. Upeat lapset, kiva koti ja samankaltaiset haaveet ja odotukset tulevaisuudelle. Ja sitä paitsi, luulenpa että aika harvassa ovat ne hyvät miehet, jotka minua kaikkine neurooseineni ja kiukunpuuskineni jaksaisivat kovin pitkään katsella...

haluaisi muuttaa mennyttä. Se, mitä tuleman pitää on sitten eri juttu. Välillä on vaikeaa, mutta meillä on myös ollut niin paljon hienoja asioita, etten niitä haluaisi koskaan pois antaa.

Lapsi nyt ensin, mutta muutenkin. Miksi haluaisin pyyhkiä sen pois? Tulevaisuudessa saattaa olla, et eroamme tai sitten kärsimme yhdessä elämämme loppuun saakka enemmän tai vähemmän onnellisina.



Jos siis mieheni sattuisi sanomaan, että haluaisi avioeron, voisin häntä lohduttaa: "elä hättäile, vaikeeta se on ollut minullakin, mutta kärsitään yhdessä"