Luitteko Hesarista jutun sormiruokailusta.
Mistä näitä vanhempia sikiää, jotka haluavat päteä näillä sekoideologioillaan? Mitäköhän seuraavaksi saamme lukea? Heittäkäähän villejä veikkauksia.
Kommentit (66)
Kai mä olen sitten seko, mutta asiasta mitään tietämättä juuri sen artikkelin kuvaamalla tavalla olisin nimenomaan lähtenyt tutustuttamaan lasta ruokaan. Siis aivan päivänselvästi oikea tapa on antaa pienen pistellä mitä pistelee suuhunsa ruoka-aikana. Samoin on päivänselvää, että lapsi on pöydässä ruoka-aikaan silloin kuin vanhemmatkin ja ruokaa annetaan eteen. D'oh.
ap on vissiin sitä mieltä, että lapsi syötetään 3-vuotiaaksi kunnes osaa käyttää veistä ja haarukkaa ;)
Koko UNICEF on sitten varmaan seko.
Se, että neuvola neuvoo muusaamaan lapsen ruoan ja lappamaan sen lusikalla lapsen suuhun, ei ole ainoa oikea tapa elää. Tehokastahan tuo lusikointi tietysti on, saa lapsen tankattua vikkelästi, mutta onko se lapselle luontainen tapa syödä?
Mä kyllä syötän tätäkin lasta ihan lusikalla ja soseita (11kk) samoin kuin vanhempia lapsiani aikoinaan syötin, mutta ohessa saavat tietty myös sormiruokaa ja sehän on ihan luonnollista. Vauva haluaa tutkia kaikkea käsillään ja suullaan, hyvä tutustua myös ruokiin. Ihan täyteen sormiruokailuun meillä ei oo koskaan menty, koska mun hermot ei vaan kestä sitä sotkua. Mutta ei tuossa mitään sekoilua sentään ole!
Mutta kyseisessä tapuksessa tarjottiin vain sormiruokaa. Soseet ovat siis pannassa. Eli lihakin tarjotaan isona klönttinä lapsen käteen, jota vauva siis syö jos itse haluaa. Jutun mukaan lapsi siis saa itse valita mitä syö ja vauva luonnostaan syö monipuolisesti kaikkea.
Tosin itse olen vainoharhainen tukehtumisen suhteen ja ensimmäinen lapsi olikin oikea sihtikurkku. Kaikki piti soseuttaa jos meinasi saada syömään. Pienimmistäkin muruista oksensi!
Mutta tuossahan korostettiin rintaruokinnan merkitystä, perheen yhteistä ruokahetkeä ja sitä että vauva tunnistaa itse ruuan tarpeensa ja syö sopivasti. Vaatii vanhemmilta viitseliäisyyttä tuohon ruveta, mutta kuulostaa oikein fiksulta minusta.
tämä todellakin muotia, kun av:kaan ei ole tästä kertonut! Av:lla on ollut sormiruoasta, mutta että ei soseita sen ohella ,on minulle uutta.
Omat lapseni ovat kasvaneet runsaalla rintamaidolla, joten tuo sormiruokailu olisi saattanut onnistua. Soseita ovat huolineet hyvin vähän alle 1 v iässä. Minua vain pelottaa, että kurkkuun jää jotain jumiin ja siksi täytyy aina olla hyvin tarkkana sormiruoan kanssa.
Tuttipullot, nokkamukit, pinnasängyt ovat jo osoittautuneet meillä turhiksi ja normaaliin elämään (lue isompien lasten) siirtymistä vaikeuttaviksi. Ehkä myös vaipat ja soseet ovat turhia? Ainakin nyt tuntuu jopa siltä, kun kokemusta äitiydestä on karttunut. Seuraavien lasten kanssa ei tarvitse toistaa samaa monimutkaista kaavaa...
Meilä on 3 lasta ja jokaiselle on lykätty sormiruokaa eteen heti kun ovat saaneet istua syöttötuoliin. Lusikalla ovat osanneet syödä jo hieman yli vuoden iästä ja tavallisesta mukista juominenkin on onnistunut jo 1-vuotiaana.
Lisäksi perheellä on aina ollut yhteiset ruoka-ajat ja lapsia on totutettu niihinkin jo alusta asti.
Nämä on mielestäni ihan perusasioita ruokailutapojen opettamisessa, mutta tuota en kyllä oikein ymmärrä, että lapsi ei saa koskaan mitään soseita?!
Millä tavalla vanhemmat huolehtivat, että lapsi saa tarpeeksi tuossakin artikkelissa mainittuja rautaa, proteiinia yms? Vai luottavatko siihen, että lapsi osaa itse valikoida sormiruuistaan monipuolisen ja ravitsevasti kattavan kombinaation?
että vanhemmat luottavat siihen, että lapsi luonnostaan osaa itse valikoida tarvitsemansa ruoka-aineet. Soseita ei siis anneta vaan kaikki tarjoillaan isoina paloina (myös liha), jota lapsi voi järsiä.
lusikalla 1v 3kk ikäisenä. Sitä paitsi pureskelu kehittää suun motoriikkaa ja edesauttaa puheen oppimista. Syöttäkää vaan niitä mössöjä kakaroillenne, niin ne eivät osaa vielä 3-vuotiaankaan syödä itse tai puhua kunnolla.
Millä tavalla vanhemmat huolehtivat, että lapsi saa tarpeeksi tuossakin artikkelissa mainittuja rautaa, proteiinia yms? Vai luottavatko siihen, että lapsi osaa itse valikoida sormiruuistaan monipuolisen ja ravitsevasti kattavan kombinaation?
Eikös tuossakin jutussa sanottu, että vanhemmat päättävät, mitä syödään ja milloin syödään.
Jos tuntuu, että lapselle maistuisi vain se porkkana eikä esim. liha lainkaan, niin sitten ei laiteta joka aterialla lapsen lautaselle suurta porkkanakekoa. Jos ja kun sen yhden porkkanan jälkeen jää nälkä, niin sitten lapsi pakostakin siirtyy siihen lihakimpaleeseen. Sikäli kun vauva lihaa niin hirveästi yleensä tarvitsee.
Meille ei ko. lehteä tule, mutta juttu kiinnostaa ja voisin hakea lehden käsiin kirjastossa.
vaikka on soseita saanut. Meillä myös kolme jo kouluikäistä, joista kaikki syövät todella monipuolisesti ja nauttivat ruoasta, vaikka soseita ovat joutuneet vauvoina syömään. Toki meilläkin on soseiden lisäksi saanut sormiruokaa.
että lapsi osaa itse luontaisesti valita tarvitsemansa ruoka-aineet. Ei muuta kuin avaattevaan jääkaapin oven,kyllä vauva osaa sieltä itse valita syötävänsä.Ei saa tukhduttaa vauvan luonnollisia ja synnynnäisiä kykyjä. Vauvathan eivät tietenkään ole persoja makealle,eihän?
[
[/quote]
Eikös tuossakin jutussa sanottu, että vanhemmat päättävät, mitä syödään ja milloin syödään.
Jos tuntuu, että lapselle maistuisi vain se porkkana eikä esim. liha lainkaan, niin sitten ei laiteta joka aterialla lapsen lautaselle suurta porkkanakekoa. Jos ja kun sen yhden porkkanan jälkeen jää nälkä, niin sitten lapsi pakostakin siirtyy siihen lihakimpaleeseen. Sikäli kun vauva lihaa niin hirveästi yleensä tarvitsee.
[/quote]
kohta jossa todettiin lapsen kasvukäyrästä, oliko se nyt hyvä vai huono jos kasvu pysähtyy nolla käyrälle.
kihomatojen lisääntymiseen!
Joku raja sentään, ei ihminen mikään apina oo!
lusikalla 1v 3kk ikäisenä. Sitä paitsi pureskelu kehittää suun motoriikkaa ja edesauttaa puheen oppimista. Syöttäkää vaan niitä mössöjä kakaroillenne, niin ne eivät osaa vielä 3-vuotiaankaan syödä itse tai puhua kunnolla.
Meillä on syöty varmaan ns. normaalisti, olen antanut suurimman osan ruuasta soseena, ja pinsettiotteen tarkentuessa lapsi on saanut napostella lautaselta itse esim. maissinjyviä tai herneitä. Samoin lusikka on annettu käteen, kun se on siinä pysynyt. Suurimman osan vauvavuotta lapsi enimmäkseen sotkee ja leikkii ruuallaan, mutta meillä on heti vuoden jälkeen tullut minä ite -vaihe, jolloin äiti ei ole edes saanut auttaa. Ihan litkukeittoja lukuunottamatta lapset on syöneet itse alta puolentoista vuoden. Ja ovat kaikkiruokaisia. Sekä oppivat puhumaan keskimääräistä nuorempina. :)
Musta on aika hölmöä lähteä tuollaisia ehdottomia linjoja vetämään. Vanhemmuus on kuitenkin sellaista luovimista ja menemistä tilanteen ja lapsen tahdissa. Miksi lasta pitäisi kasvattaa jonkun ehdottoman ideologian mukaan?
lusikalla 1v 3kk ikäisenä. Sitä paitsi pureskelu kehittää suun motoriikkaa ja edesauttaa puheen oppimista. Syöttäkää vaan niitä mössöjä kakaroillenne, niin ne eivät osaa vielä 3-vuotiaankaan syödä itse tai puhua kunnolla.
Meillä on lapset saaneet soseita, ovat olleet oikeita kultakurkkuja ja kakoneet karkeamman, toki saaneet esim. leivänkannikkaa imeskeltäväksi ja kurkkutikkuja. Mutta pääasiassa soseita, vellejä ja rintamaitoo. Aikaseen ovat ruvenneet puhumaan ilman mitään r- ja s-vikoja tms. Ja sanavarasto ollut sangen laaja, joten tuskin nyt ihan korreloi ton syömisen kanssa... ja itse halunneet syödä sieltä 1v. iästä ja lasista juoda...sehän on kiinni miten totuttaa lasta asioihin...ei sormiruoasta.
Hienoa, jos joku jaksaa lähteä tuohon täyteen sormiruokailuun : D Jokaisella tyylinsä!
Meillä lapsi ei valitettavasti itse tunnista ravintoaineiden tarvettaan.
"Joku raja sentään, ei ihminen mikään apina oo!"
Ihminen kyllä on eläin ja aika lähellä apinaa :)
Valitettavaa jos sä olet ajautunut noin kauas elämän tosi asioista.
Kuka estää käsien pesemisen ennen ruokailua?
Mä kyllä syötän tätäkin lasta ihan lusikalla ja soseita (11kk) samoin kuin vanhempia lapsiani aikoinaan syötin, mutta ohessa saavat tietty myös sormiruokaa ja sehän on ihan luonnollista. Vauva haluaa tutkia kaikkea käsillään ja suullaan, hyvä tutustua myös ruokiin. Ihan täyteen sormiruokailuun meillä ei oo koskaan menty, koska mun hermot ei vaan kestä sitä sotkua. Mutta ei tuossa mitään sekoilua sentään ole!