81-synt. nainen kuollut ilm. synnytysessä- missäköhän sairaalassa?

Täällä on niin monta raskaana olevaa. Eikä se tieto paljoa helpota, että kuoleminen synnytyksessä on erittäin, erittäin, erittäin harvinaista.



Kun minä olin raskaana, niin minun ikäiseni nainen kuoli. Itkin sitä varmaan puoli vuotta....

Kirjottelette tänne harvinaisia synnytyskuolema ja joku raukka luettuaan pelkää koko raskausajan..on todennäköisempää kuolla kolarissa....

riskisynnyttäjiä joka tapauksessa. Yleensä heillä on jokin vakava perussairaus. Tällä asialla ei todella pitäisi pelotella.

ja tää on vapaa palsta, jonne saa kirjoittaa mitä haluaa (melkein ainakin)

eli aika pieni riski. Isompi riski joutua auto-onnettomuuteen

Realistinen pelko= osaa itse miettiä kuinka todennäköistä jokin on.

Vierailija:

riskisynnyttäjiä joka tapauksessa. Yleensä heillä on jokin vakava perussairaus. Tällä asialla ei todella pitäisi pelotella.

VAAN että JOS sattuu kuolemaan synnytykseen niin YLEENSÄ ei ole ollut " normaali" vaan esim. jonkun perussairauden omaava henkilö.....



VOI JESTAS TÄSSÄ EI PUHUTTU ETTÄ KAIKKI PERUSSAIRAUDEN OMAAVAT OLIS RISKIRYHMÄSSÄ !!!

Mullakin alkoi loppuvaiheessa olla r-myrk.oireita ja sain lähetteen käynnistykseen.

Ja itse uskon aivan täysillä sen, etteivät kaikki lääkärit ymmärrä olla huolissaan tai ainakaan tee mitään asian suhteen.



Tunnen henkilön, jolla eräs tietty perussairaus ja lapsi kuoli viimeisillä raskausviikoilla kohtuun " selittämättömästi" . Seuraava lapsi syntyi elottomana myös ilman erityisempää syytä, mutta saatiin sentään elvytettyä. Odottajaa kuitenkin tarkkailtiin tuon perussairauden vuoksi erittäin tiiviisti raskausaikana, mutta ihmettelen, ettei aiemmasta kokemuksesta tehty mitään varotoimia. Olen melkein varma, että nuo liittyivät hänen perussairauteensa ja luulen, että hoitohenkilökuntakin oli samaa mieltä.

Vierailija:

Ja itse uskon aivan täysillä sen, etteivät kaikki lääkärit ymmärrä olla huolissaan tai ainakaan tee mitään asian suhteen.

Suomessa kuolee vuosittain n.5 naista synnytykseen

eli aika pieni riski. Isompi riski joutua auto-onnettomuuteen







Juuri näin! Suomessa on tiettävästi pienin äiti-lapsi kuolleisuus koko maailmassa...

Naurettavaa leikitellä että se ei koskettaisi meitä. Vielä naurettavampaa on vaatia, ettei näistä asioista puhuttaisi? Kuolemasta?

Kukaan ei voi ennalta tietää mikä päivä on viimeinen = fakta.

Jokaikiseen asiaan liittyy riski jos niin ajatellaan. Mutta eihän kukaan jaksa sitä koko ajan tiedosta tai pidä mielessä, mutta se että synnytykseen VOI kuolla on vaan tosiasia joka ei hyssyttelyllä hälvene.



Ennen kuolema oli luonnollisempaa. En nimittäin tiedä ketään kuka ei olisi kuollut viimeistään saavutettuaan tietyn iän

artikkeli jostain maasta, jossa nainen meni yksin parin neliömetrin koppiin synnyttämään ja viipyi siellä pari viikkoa. Johonkin ovelle tuotiin silloin tällöin jotain ruokaa, mutta nainen ja lapsi ei tavannut ketään siis pariin viikkoon. Siinä maassa synnytyskuolleisuus niin äidin kuin lapsenkin osalta oli erittäin korkea.

Jonkun kylän naiset sitten olivat päättäneet, etteivät halua enää synnyttää yksin ja sinne oli koulutettu kätilöitä.



Olin itse juuri synnyttänyt kun luin tuon jutun ja vieläkin kauhistuttaa. Että joutuisi synnyttämään yksin jossain kopissa ja olemaan siellä sitten itsekseen.

ja vähän hirvittää lukea/kuulla näistä synnytyksessä kuolleista =( Mutta se on kyllä totta, että esim. liikenneonnettomuuksissa ja monissa muissakin onnettomuuksissa on todella paljon korkeampi riski kuolla kuin synnytyksessä. Silti aina kiinnostaa, että mihin kaikkeen synnytyksessä voi kuollakaan. Eli tämä äiti kuoli siis raskausmyrkytykseen, vai oliko se vaan joku heitto? Luojan kiitos, että lapsi selviytyi ja miehelle jäi edes jotain!

Välillä tuntuu, et olis ottanut minutkin.

toista vuotta sitten ja ei ollut mitään perussairautta alla. kuolemia sattuu enmmän kuin se 5 kpl vuodessa,ainakin 7-10,sanovat lääkärit..

Miksi tänne ei saisi ikävistä asioista kirjoittaa kun ne olennaisena osana elämään kuitenkin kuuluu?

ja pahimmillaan ajattelin myös, kumpa olisin itsekin kuollut samantien.

Aika parantaa ja elämän halu palaa ajan kanssa.



Suru on niin syvää, koskettavaa...aina kun lapsen menettää.

Saati sitten tämä äiti joka menetti kaksi poikaansa virtaan nyt hiljan. Luoja siunatkoon, että hän selviää.

kun istukka repeää tai kohtuun tulee iso haava, joka ei tyrehdykään. ystävälläni oli tällainen tilanne pari kk sitten, menetti paljon verta ja joutui hätäsektioon. onneksi selvisi. oli ollut vielä ruuhkaa, niin että onhan se karmaisevaa jos tuollaista ei vaikka kiireen vuoksi ehditä välittömästi huomata.



eihän se oma kuolema mitään, vaan ne läheisten (varsinkin jäljelle jäävien lasten) kärsimykset... kun ei kukaan kuitenkaan rakasta yhtä lujasti kuin biologinen äitu. tai pidä samalla lailla huolta.