Miten suhtautua lyömiseen

1v11kk kiellän napakasti,jos vielä tekee varoitan jäähypenkillä (_uhkaan siis_) ja jos VIELÄ tekee, laitan hetkeksi jäähypenkille (pianotuoli jolta ei pääse pois kuin jonkun nostamana).



Tämä kyllä on toiminut meillä toistaiseksi.. kysyn aina hetken kuluttua että saako niin ja niin tehdä,ja kun " osoittaa katumusta" ja myöntää että ei saa (todellakin hän tietää esim. että lyödä,potkia,nipistellä,pomppia sohvalla,heitellä tavaroita yms. perusjutut ovat kiellettyjä) ja sitten aina muistutan MIKSI ei saa - lyöminen sattuu ja toiselle tulee pipi ja paha mieli ja itku - ..aika paljon itse jo tietää miksi ei saa jotain tehdä ja kyllä meillä jutellaan aina syyt ja seuraukset. Lopuksi sitten sovitaan ja halitaan.



Yleensä jos tekee tuhmia ja kiellän, hän lisää itse että " muuten joutuu jäähypenkille" . .. :).







Helmi

Yrittää lähinnä kumautella leluilla isompia sisaruksia päähän tai heittelee leluilla.



*Kielletään: Sanotaan ei saa lyödä ja että toista sattuu.

*Estetään toiminta ja sanotaan että leluilla leikitään: Eli annetaan oikea malli mitä tehdä. Tarvittaessa ehdotetaan että autoilla ajetaan näin ja näytetään. Tai kun lyö kärpäslätkällä siskoaan, niin kerrotaan mitä lätkällä voi lyödä ja annetaan vaikka pehmeä pallo mitä lämiä. Jos lyö toisia, sanotaan että silitä.

*Jos vielä toistaa, niin lelu otetaan jäähylle tai lapsi viedään pois toisen luota.



Jäähyä meillä käytetään vasta 3v eteenpäin, kun tuntuu että käsityskykykin on parempi. Yleensä näitä lyömisiä ja heittelyitä tuntuu olevan kun lapsi on turhautunut tai innostunut ja hakee huomiota. Tuntuu vaan tarvitsevan ohjausta miten noissa tilanteissa toimitaan.

Mäkin olen jäähyt jne ottanut käyttöön vasta lähemmäs 3-vuotiaalla.

Meillä on aika samanikäinen poika ja hänkin on viime aikoina alkanut läpsiä ja lyödä. Usein uhrina on isosiskonsa, 5v, joka kyllä älähtää aika nopeasti. Ensin kielletään ja jos se ei tehoa, viedään poika pois kiusaamasta. Jäähyä ei ole kokeiltu, koska meillä ei ole paikkaa mistä poika ei pääsisi pois, paitsi sänky, mutta sitä en halua käyttää ettei rupea vihaamaan sänkyä...



Sylissä pidän jonkun aikaa niin ettei pääse minuakaan muksimaan ja kun on rauhoittunut, päästän pois. Toistaiseksi tämä on paras keino, mutta ei todellakaan tepsi aina.

nollatoleranssi väkivaltaisuutta kohtaan. Ihan pienellekin olen sanonut tiukasti ei, kun joskus on lyönyt hermostuksissaan. isomman kanssa jo juttelen, kuten nyt meidän 1v 9kk, joka on alkanut repimään hiuksista.



Isommalla oli joskus uhmaiässä tapana ruveta lyömään, mutta kerran sitten mua ihan oikeesti saattui, kun lapsi osui kipeään käteeni, niin paljon että tuli kyyneleet silmiin. sen jälkeen ei koskaan enää lyönyt.



muuten tuossa edelleä jo hyviä neuvoja ja toimintamalleja on tullutkin...

eli ei kysymys ole samalla tavalla väkivaltaisuudesta - vaan enemmin kommunikoinnista ja huomion hakemisesta siinä vaiheessa kun sanallinen kommunikointi ei vielä ole kovin kehittynyttä. Totta kai pitää alkaa tuota tapaa heti poistamaan ja aina kieltää ja estää lyöminen, siirtää huomio muualle ja opettaa muita kommunikaatiokeinoja. Mutta kun kyse on tosiaan huomionhausta, saatta tietyissä tilanteissa tuo koko jutun ignorointi toimia, kun lapsi on tosiaan jo ihan oikeasti oppinut, että se on kiellettyä. Sama pätee esim pissa-kakka-juttuihin....

Tietty kun muita lapsia lyödään ei sitävoi täysin jättää huomiotta, mutta silloin voi miettiä miten puututaan. Laitetaanko pystyyn iso anteeksipyyntöteatteri,( kuten äideillä on tapaa ihan vaan näyttääkseen muille, että kyllä meillä kasvatetaan )sillä silloin lapsi saa rutkasti sitä toivomaansa huomiota. Ja paremmin saattaisi toimia vaan tuima katse, nimen sanonta ja vaikka siirto vähäeleisesti toiseen nurkkaan leikkimään.

Hei,



Meillä, poika 2v ei vielä ole esiintynyt lyömistä. Hermostuneena satuttaa lähinnä itseään, mutta ei muita. Ehkä sekin kausi koittaa..

Meidän poika on kyllä muiden lasten lyömisen kohteena.



Minä pidän jäähyä 2v:lle vielä liian aikaisena. Tai riippuu ehkä lapsesta.. Ennemminkin kieltäisin tosi tiukasti ja jos mahdollista pyrkisin vielä ennakoimaan, ettei lyömistä tapahtuisi ollenkaan. Ohjaisin myös näyttämään miten toisia saa koskettaa. Eli silittämistä jne. Joskus poika on minua lyönyt, ja silloin olen sanonut, " Ei saa lyödä, äitiä sattuu. Näin silitetään (pistän pojan käden pääni päälle), äiti tykkää kun äitiä silitetään" .



Pidän myöskin anteeksipyytämistä 2v vielä aika aikaisena, tai ehkä aikaisintaan 2v., mutta ei vielä 1v 9kk. Välillä juuri tuo edellisen kirjoittajan mainitsema " anteeksipyyntöteatteri" tuntuu kiusalliselta lyödyn lapsen äitinä.

Siinä kun tuntuu siltä, että lapseni joutuu vielä lyönnin lisäksi kestämään sen, kun toinen äiti kovaäänisesti vaatii (on pojastani pelottavaa) omaa lastaan anteeksipyytämään ja joskus vielä halaamaan. Noissa tilanteissa toivoisin, että lyöminen pyrittäisiin mahd hyvin estämään, ja jos ja kun lyö, niin tilanne hoidettaisiin mahd nopeasti. Viedään vaikka lyöjä hetkeksi pois, mutta ei aiheuteta lyödylle (jos myös vielä pieni lapsi) enempää " kärsimystä" .

Siksi se anteeksipyytämiseen pakottaminen on lyödyn lapsen kannalta ikävää, koska hän joutuu kuuntelemaan lyöjän ja tämän vanhemman taistelun ja kestämään sen, että toinen tulee halaamaan yms. Sellaisessa tilanteessa näyttää minusta siltä, että oma poikani ainakin haluaisi vain hetken olla rauhassa, ilman että joku tulee halaamaan tai muuta. Kaikki lapset kun eivät halua tulla kovasti kosketelluksi.



Lisää mielipiteitä tästä!

Jos omaa lasta on lyöty ja toinen lapsi tulee äidin pyynnöstä " pyytämään anteeksi" halaamalla, niin varmasti meillä lapsi kavahtaa. Tuo läheinen kontakti lyömisen yms:n päälle voi olla aika pelottava tilanne, jossa lapsi pelkää uutta lyömistä. Itse en kannata halaamalla anteeksi pyyntöä. Ja jos lapsi on vielä liian pieni anteeksipyynnölle, niin minä aikuisena pyydän anteeksi lapsen puolesta!



Sisarusten välinen suhde on sitten ihan eri asia. Meillä pieninkin on oppinut isompien lailla halaamaan, mutta tekee sen kehoittamatta. Ja sisarukset sanovat toisilleen, pieninkin osaa sano " äää-äää" , josseivat ole valmiita toisen halausyritykseen ja sitä sitten kunnioitetaan. Meillä sisarusten välinen suhde tuntuu kestävän halauksen anteeksipyyntönäkin ja toisen hyvin fyysisen läheisyyden, eikä toinen tunnu niin uhkaavalta ja halattu vaivautuneelta. Mutta toisten lapsia meillä ei halata anteeksipyytäessä, eikä myöskään tykätä noista halauksista. Toisaalta ei tuo halaaminen kuulu meillä aikuistenkaan kulttuuriin perheen ulkopuolella.



Meillä 1v9kk ikäisellä lyömistä esiintyy vain sisaruksille, ei muille lapsille. Joten vieraiden lasten kanssa tilanteita ollaan selvitetty lähinnä vain vastaanottavana osapuolena. Sama ollut isompien lasten kanssa.



Ennaltaehkäisy on kyllä yleensä hyvä keino. Lapsen elekielestä ja tietyistä tilanteiden etenemisestä voi yrittää ennakoida lyömiset ja silloin niihin ehtii puuttumaan jo ennen kuin mitään tapahtuu (esim. kun käsi on vasta yläasennossa lyömään lähdössä). Joskus homma menee kuitenkin yllättäen ja silloin voi puuttua vasta jälkikäteen. Turhalta tuntuu tosiaan hirveä asian selvittely/anteeksipyyntöshow joillakin aikuisilla, tuntuu että lapsi saa vain tarvitsemansa huomion. Mutta ei sekään kivalta tunnu jos lapsen lyömisiin yms. ei puututa, antaa sekin omanlaisensa välinpitämättömän viestin.

Eli halaamaan en laittaisi lastani kuin ihan tuttuja, koska omat lapseni eivät ainakaan pidä vieraiden halailuista, kaverit ja sisarukset on eri asia.



Ja parivuotiaan kanssa pyydän hänen puolestaan anteeksi ellei anteeksipyyntö sattuisi tulemaan ekalla pyynnöllä. Meidän pienin on nyt 1v9kk ja pyytelee kyllä kotona anteeksi harvasepäivä ties mitä, eli hänelle ei tuo anteeksi-sanan idea ihan tarkkaan ole vielä auennut. Sillon se mielestäni on myöskin vähän turhaa. Esikoinen pyytää itse anteeksi sillon kun todella tuntee katuvansa tai kun on ymmärtänyt että on tehnyt tyhmästi. Keskimmäisen kanssa on kiikun kaakun. Hän on 3v ja ymmärtää kyllä jo mitä anteeksi tarkoittaa ja miksi anteeksi pyydetään mutta ei vielä oma-alotteisesti osaa pyytää.