Lue keskustelun säännöt.
Miten niin nuori äiti (24v.) ?
02.03.2007 |
Olen 24-vuotias ja odotan ensimmäistä lastamme. Mies on 23-vuotias.
Kovin paljon on tullut kommentteja, että hyvä kun joku uskaltaa hankkia lapset nuorina. En kyllä pidä itseäni niin nuorena, että tässä iässä olisi jotenkin harvinaista saada lapsi.
Kommentit (22)
Eikä kukaan ole kyllä kauhistellut, ainakaan päin naamaa... Tiedä sitten mitä selän takana on puhuttu, mutta väliäkö sillä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoinen saadaa 30v niin olethan sinä nuori. Itse kyllä olen sitä mieltä,että 16-20v on nuori.
saamiselle keski-ikä on 28, niin olettehan te nuoria. Mutta ei tietysti sillä tavalla nuoria kuin alle 20-vuotiaat. kaikki on suhteellista.
että kyllähän tuo 24 v vaikuttaa tosi nuorelta. mietin itse aina välillä, että olisi ollut toisaalta hienoa saada lapset paljon nuorempana, vaikkapa tuossa iässä. nehän menis kohta kouluunkin!
Vai onko noin sanonut ne jotka tietävät ikäsi?
Hassua mun mielestä... Ootte ihan sopivan ikäisiä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 25v ja lapsia 2. Mies 2v vanhempi. Jokunen nuoruuskommentti mekin aluksi saatiin, nykyisin ei enää.
Olin vielä 22 kun sain lapseni, mies vuotta vanhempi. Kuitenkin naimisissa oltiin, yhteisiä vuosia takana 6, rivarikolmio maksettu samoin kuin kaksi autoa, miehellä vakityö, mulla tosin maisterin tutkinnosta vielä kursseja puuttui, eläkerahastot avattu ja niin pois päin...
Ja sitten saimme kuulla että kun me lapsiparat emme ymmärrä mitä se lapsen saaminen tarkoittaa... Eniten vaahtosi sukulaistädit, joilla omat 20-vee lapset asui vielä kotona ja mietti että mitäköhän sitä isona tekisi ja onkohan äiti jo pessyt pyykit ja laittanut ruokaa...
Mutta meitä on niin moneen junaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saatiin meidän esikoinen 22-vuotiaina. Kaikki neuvolan terkkaa myöten jaksoi mainita meidän iästä. Osa positiivisessa osa negatiivisessa mielessä. Minusta tuo on hyvä ikä saada lapsi. Ja kyllä se, että onko valmis äidiksi tai isäksi, on paljon muutakin kuin ikä. Ei kaikki 23-vuotiaat (tai 22-vuotiaat) miehet ole lapsia.
Miksi minä olisin tuhlannut elämästäni vuosikausia työhön tai opiskeluun, kun lapset ja perhe on mulle tärkeintä maailmassa.
Niin ja selvyyden vuoksi; en ole koskaan käynyt soskusta rahaa. Ihan omalla ja miehen työllä ollaan tää perhe elätetty. Ei leveesti, mutta onnellisesti.
parhaassa mahdollisessa iässä ja muutenkin mutta kuten vastauksistakin näkyy, varaudu siihen että teitä pidetään pari vuotta vielä ihan teini vanhempina, johtuen ihan siitä että kaikki MUUT tuntevat itsensä kovin vanhaksi rinnallanne. Ja jos synnyttäjien keski-ikä on 28v, joku väittää 24v olevan liian nuori niin silloin kyllä 32v ensisynnyttäjä on liian vanha....
Minä ja mieheni olimme 23v kun nyt ihana 4v lapsemme syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24 vuotias jolla on 3 tai 4 lasta on ollut nuori!
Olet mielestäni oikein sopivan ikäinen. Jos on vaan sopiva kumppani ja muuten elämä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sukulaiset ehdottivat että antaisin lapseni adoptoitavaks, ettei elämä menis pilalle (olin tuolloin ihan paskana). mutta onneks tein niinkun ite halusin. :)
ja teiniäidit sanovat että olet juri sopivan ikäinen. Itse en usko että on oikeaa ikää ollenkaan. Vain juuri omalle itselle sopiva aika ja päätös ottaako vahingosta vastuu vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...haukkuivat sinua liian nuoreksi ja miestäsi teiniksi...
Kertoo kyllä jotakin vastaajien omasta henkisestä iästä; heillä taitaa olla lapset tehty aivan liian nuorina. :( Olisivat saaneet vielä hieman kasvaa ja aikuistua.
Ikänä teidän iät eivät ole ollenkaan liian nuoria, päin vastoin; oikein parhaassa iässä! :)
Onhan noita vielä kolmekymppisinäkin, jotka taas ovat vielä liian nuoria vanhemmiksi. Sääli. Mutta minkäs teet.
Kyllä sen ihminen itse tietää, milloin on sopivan ikäinen perustamaan perheen. Kaikkea hyvää siis teille!
t: äiti, joka oli 23v esikoisen saadessaan, ja mies 22v --> ja on ollut muuten niin uskomattoman hyvä, rakastava ja huolehtiva isä, että toista saa etsiä (onneksi minun ei enää tavitse).
Eli kyllä ne " teini" isätkin voivat olla huomattavasti parempia isiä, kuin kymmenen vuotta vanhemmat.
Hyvin jaksoin yövalvomiset ja korvatulehdukset. 30v sain viidennen lapseni ja olipa rankkaa,väsyttävää.
olevani " nuori" odottaja ennen kuin vasta perhevalmennuksessa kun tapasin muut odottavat äidit. Kaikki yhtä paria lukuunottamatta olivat minua vanhempia.
Se, että on nuori ei tarkoita automaattisesti, että olisi hedelmällinen tms. Me yritimme lastamme 1,5 vuotta ja hoidoissakin olimme.
Ja olen nyt siis 25-vuotias, lapsi syntyy loppukesästä.
Ekan lapsen sain 19 vuotiaana ja toisen kun olin juuri täytänyt 21. Nyt ikää sitten 22.. ja voisinpa vaikka heti tehdä vielä yhden. Mies (joka muuten oli 28 esikoisen syntyessä) ei vaan ole ihan samaa mieltä lapsiluvusta kanssani. Ja kyllä, molemmat lapset ovat erittäin toivottuja. =)
Esikoisen sain 19-vuotiaana ja mies oli 21v. Toinen lapsi syntyi juuri kun ehdein täyttää 23 vuotta eli 3kk sitten =) Molemmat erittäin toivottuja, haaveilen viidestä lapsesta, jos vain meille niitä lisää suodaan.
Onhan se kiva ajatella, että kun on 30v, niin esikoinen on jo 11 ja nuorempikin jo 7v. Mutta voipi olla, että kolmekymppisenä työntelen edelleen vaunuja pitkin puistoja... =)
Ja sen vuoksi ihmettelevät että kuinka joku voi ryhtyä äideiksi ja isiksi paljon nuorempina, kuin itse olisivat kyenneet.
Jos miettii vaikka 23-ikäisiä nuoria, niin on sakkia laidasta laitaan. Toiset ovat täysin huollettavia, kotona asuvia lapsia. Toisilla oma itsenäinen elämä ja vastuuta itsensä lisäksi perheestä, työstä, työstä kodista.
Sain esikoisen 23v. iässä, mies oli 22v. Ei oltu mitään nuoria omasta mielestä, siis nuoria lasten hankkimiseen. Suunniteltuna vauva syntyi, toivottuna, avioliittoon, yhdessä oltiin oltu silloin 6 vuotta.
Nyt olen 26v. kahden lapsen äiti, mies siis 25v. Ihanaa elämää eletään. Molemmilla korkeakolututkinnot ja vakityöt (minä nyt mammalomalla). Ja lapset " tehtyinä" , nyt saadaan vain olla ja möllöttää =)