suku on pahin

Että VOI OTTAA päähän..en tiiä paiskoisinko tavaroita vai itkisinkö..vähän teen molempia...

Noh..laitoin poikamme 3v tarhaan alkuvuodesta, kun ajattelin että sosialistuu ja saa uusia kavereita yms yms siellä," nämä vakiojutut" . Tätä ennen oli käynyt kerhossa 2xvko ja paljon puistossa, muskarissa, jumpassa yms. Välillä mummi hoisi kun olin töissä, loppuvuoden olin vielä hoitovapaalla kun sai olla.

No, eipä meidän ylivilkas herkkä poika kuitenkaan viihtynyt tarhassa ollenkaan. Oli yhtä itkua päivät ja illat, öisinkin näki painajaisia, ei maittanut ruoka ym ym.

' Mietittiin että mitäs tehtäisiin..sain muutettua työvuorojani niin, että ma ja ti olisin pojan kanssa kotona päivät, illat töissä(mutta silloin kotona iskän kanssa)ja ihana mummi hoitaa ke-pe(mummi vielä hyvässä kunnossa oleva aktiivinen tapaus). Ja samat harrastukset ja kerhot jatkuvat.

Minulla on 2 siskoa joilla molemmilla jo isot lapset. Toisen siskon tyttö on poikamme kummi 19v neiti. Hän nosti kovan äläkän tästä mummin hoidosta!Lapsi kuulemma menee pilalle eikä siitä tule sosiaalista kun mummi hoitaa ym ym.hän ei ole koskaan itse kyllä ollut lasten kanssa tekemisissä..ei edes kummipoikansa..hoisin hänet kun hän oli pieni ja siskoni oli töissä..

samoin molemmat sisareni vaahtosivat päiväkodin pakollisuudesta..heidän lapsensa eivät ole päiväkodissa olleet...

kaiken huippu että olen itse lastentarhanope...vaikka nyt pari viimeistä vuotta olenkin työskennellyt vanhusten parissa.

Nyt on niin paha mieli vaikka ei kannattaisikaan. Mummikin pahoitti mielensä, kun muut syyllistävät häntä pojan hoidosta!

Itkua tuherran nytkin tätä kirjottaessani..ammatti-ihmisenä tiedän,ettei tarha sovi kaikille, se on totta. Mutta kun nuo armaat siskoni osaavat sitten olla niin viisaita kun heillä on jo ISOT lapset jotka ovat kasvattaneet aikuisiksi...

pidän kuitenkin mieheni kanssa siitä kiinni mikä on pojallemme parasta!!

kiitos kun jaksoitte lukea tämän..olen pojan kanssa kaksin kotona eikä ollut juuri nyt muutakaan jolle purkautua.....

paha mieli voi tulla loppujen lopuksi niin pienestä..ja hyvä mieli vielä pienemmästä..