***SyysSissien loppuviikko to-su vko 5***

Joopa joo. Eilen olo oli ihan hirveä ja iltaa kohti vain paheni. No menitiin potsun kans nukkuun puol 9 ja eka herätys oli vasta 01.17!!! Mä olin ihan onneissani tästä. No sit seuraava herätys oli ennen neljää ja sit neljän pintaan poik alkokin höpötteleen innoissaan ja päätti et nyt noustaan ylös. Mä yritin tehä kaikkeni et nukahtas uudestaan, mut varttia vaille 5 luovutin. Argh!!! Joten ei auttanu ku nousta. Toivottavasti tällaset aamut ei toistu.Ja saa nähä kuinka muuten päivän rutiinit menee. Meillä kun on ollu selvät päikkäri ym ajat tähän saakka.



Colatoffeelle kiitokset kuula neuvoista. Täytyy käydä tänään paikallisessa pornokaupassa kattomassa valikoima. Jos ei tartteis tilata. Niin ja meillä on sama homma et Vesli haluaa monasti ohjata ite lusikkaa suuhunsa. Ja kun joskus saan syötettyä pulloa, tahtoo pitää käsiään pullossa, mut yleeensä sit niin et pullo ei pysy suussa. Ja toinen mihin kädet täytyy tunkea aina on pippeli. Nimittäin aina kun vaipan ottaa pois, hakeutuu käsi automaattisesti sinne. Ja sit venytetään ja vatvotaan oikein olan takaa. Ja silloinhan se vasta ihanaa on kun tullu satsi vaippaa. Sit ollaan käsiä myöten tavarassa!



Mutta nyt kattoon mitä poitsu huutelee. Oottelen tässä milloin pääsen takasin sänkyyn paranteleen itteeni.

Ja TAAS on mennyt viikko niin, ettei edes ole huomannut. Eli loppuviikkoa taas eletään. Pihalla pakkasta -8 ja aurinko paistaa. Ihana ilma, ainakin ikkunasta katottuna. Kävin kyllä auton laittamassa johtoon, niin ei ollut edes kylmän tuntusta. Kauppareisun jälkeen siis voisi vaikka jäädä tekemään neidin kanssa lumihommia, kun eilen illalla satoi lunta.



Kenelläs se poika oli löytänyt veikan...pippelin. Meillä ei ole vielä löytynyt, mutta ei kuitenkaan hukassakaan ole ;D On se vaan aikas hassua. :D Mun siskonpoika kans tykkäsi leikkiä veikallaan ja olihan se aika raakan näköstä, kun jätkä venutti ja paukutti. Joskus sitä kyllä mietti, että sattuuko ollenkaan, kun noin paukuttaa... ;D



Eetu nukkui taas sen 21.30-7.00 sit tissiä ja vaatteiden vaihto. Nyt sitten kellii unten mailla. Voi, kun voisin itsekkin. Neiti herätti mut ennen 7, että hän menee kakkalle. Sen jälkeen sitten mietin pikkusen työasioita, kun soittelin eilen työkaverille ja tuntuu, että hommat vaan menee alaspäin kun meidän pojan pituuskäyrä :D No, sielä ne hommat odottaa, kun Eetu on vuoden. Sillon siis tarkotus mennä takasin. Kotona olisin kyllä kauemminkin, mutta rahallisesti ei ole mahdollista.



Neiti halusi, että tänään tehdään lohikeittoa, niin nyt on sitten mentävä hakemaan kaupasta kalaa. Eli menempä tästä katsomaan neidille vaatteita ja sitten kun auto olisi ollut tarpeeksi kauan johdossa, niin suunta kohti kauppaa.



Te jotka olette jo antaneet lihaa, ainakin yksi oli joukossa. Mitä lihaa annat? Jauhelihaa vai keitätkö ihan palan ja sitten siitä mössöksi. Ajattelin, että ostasin tänään lihaa kaupasta ja laittasin pakastimeen valmiiksi, Esikoisella taisin ostaa suikaleita ja ne keittää. Kypsyi nopeammin. Niin taidan tehdä nytkin.



Mutta nyt sitä vaatetusta katsomaan...



vm78 ja Eetu 0809

Ai kun mua nauratti nuo Uman ja Vm:n kuvaukset poikavauvojen " veikan" löytämisen iloista. Pojat on poikia heti alusta asti :) näköjään...



Kävimme 5kk neuvolassa tänään ja Olivia neito menee edelleen tasaisesti 0-käyrällä, paino 7380g, pituus 66.2cm ja py 42.2. Päänympärys oli kasvanut sentillä, viimeksihän se oli pienempi kuin edellis kerralla mitattu tulos (todennäköinen mittavirhe). Heti näin aamusta kun oli neuvola, niin tyttöhän oli taas oikea auringonpaiste, pirteä, hymyilevä ja aktiivinen kaikella tapaa. Voi että kun sydän meinasi taas kerran pakahtua :). Rokotteen sai myös, mutta siitä aiheutuvasta mielipahasta selvittiin aikas nopsaan. Toivotaan, että ei tällä kertaa tulisi mitään reaktioita myöhemmin.



Nyt neito on päikkäreillä ja tämä mamma siirtyy nauttimaan aamupalaa.



Haikarapolska ja Olivia

oona nukkuu kantokassissa käsipuolessa täysissä toppavaatteissa...



jellonamamille iso hali. menepä tosiaan juttelemaan jonkun kanssa, yleensä puhumalla solmut alkavat aueta ja oma mielikin kirkastuu. toivotaan, että saat miehesi kanssa hyvän keskusteluyhteyden. tämä vauva-aika on muutenkin rankkaa, jos yhtään on huono nukkuja pieni, niin siihen lisänä sitten parisuhdeongelmat on rankka paketti. voimia sulle ja pura tuntojasi ystävillesi ja tietty meille täällä netissä!



kävin eilen kampaajalla ja hoksattiin mullakin tuota hiustenlähtöä. ostin sellaisen paketin shampoo-hoitoaine-hiusvesi, joka vahvistaa niitä kasvavia uusi hiuksia. katsotaan kuin käy...



mutta nyt siirryn kotihommiin neiti käsipuolessa. isommat koulussa ja mummolassa, mutta tässä nukuttamiseen se mun vapaapäivä taas menee...



apinaemo ja huono nukkuja oona 0709

Ihgu ilma,vantaalla aurinkoa ja -2c.

Uma kyseli geishakuulista,Mä sain synttärilahjaksi Treenikuulat jotka ovat geishakuulia painavamat ja taitavat olla pienemmätkin.Mietin eka että kestääkö itsetunto jos " asennan" paikoilleni ja putoavatkin heti pois,kun ovat niin painavan tuntuiset:)Näin ei kuitenkaan onneksi ole käynyt vaan olen liikuskellut kuulien kanssa täällä kotona.Ohjeissa sanotaan että treenata niillä voi voimaharjoitusta 5-10krt n.10-20 sek ja max5krt/viikko.Mä oon muutaman kerran käyttänyt pitäs käyttää useammin kun kerran tuollaiset on.Kannattaa muuten kiinnittää huomiota kun kuulia ostat sillä niitä on erimateriaalia,mulle mies osti sellaiset nikkelivapaat josta ei tule mitään sivuvaikutuksia.



Mun on taas mentävä,joten palailen myöhemmin uudestaan.



Jellonamami:olet ajatuksissani.

kyseli lihasta; ma eilen laitoin Allille ihan naudan jauhelihaa... taalla kun sen kayn suoraan lihakaupasta ostamassa, niin ei laittanu siihen mitaan ylimaarastakaan joukkoon, vaikkei siina silleen mitaan valia ole. Alli on jo syony pidemman aikaa kaikkia vihanneksia, mutta eiliseen ' uuteen' kokeiluun palasin takaisin porkkana-perunamossoon ja siihen sellanen lihapullan kokoinen lihamoykky keitettaessa noita vihanneksia. sitten vaan survimella muussiks ja aikun oli hyvaa...

En ees korviketta laittanu joukkoon, ihan vesitilkkapohjalla.



Tanaan sitten maistetaan nalle 4 viljan puuroa lusikallinen -nain paatin. Aletaankin pikkuhiljaa maistella ihan kaikkea, vaikka se puol lusikallista paivassa...kun muistaisin vaan olla laittamatta suolaa meidan ruokaan ennenkuin otan sen pikkulusikallisen likalle erikseen...

Ei kai silti pikkusen suolaa ruuassa kuolemaksi ole?! Ainakin 4 edellista voivat hyvin, heh.





Flunssan pahin selka on sitten voitettu, hiukan aamusta nokka on tukossa, ja se suolatipoilla putsataan ja yskakin vaivaa kun oikein raakyy, mutta muuten ok. Iloinen vauveli tuli takaisin!



Mutta voikaahan hyvin ja nauttikaa mukavista lumimaisemista! Meilla ruohokin jo vihertaa...



- levinia ja Alli 10pv vajaa 5kk -

Ei sitä vaan näiden kahden pienen kanssa äiti ehdi koneella istuskella. Myönnettävä on, vaikka kuinka yritän aina varastaa pienen hetken omaa aikaa. Lähinnä onnistuu silloin kun esikoinen katsoo lounaan jälkeen dvd:tä vähän aikaa kun ei päikkäreille suostu, tämäkin oma hetki on sillä varauksella, että pienempi jatkaa vielä uniaan..



Meidän pikkuinen tuli tällä viikolla jo 5kk ja tuntuu, että vastahan tuo syntyi, ihan hurjaa vauhtia menee aika. Meillä ihan sama homma syödessä, että lusikkaan on ihan pakko tarttua molemmilla käsillä ja työnnettävä väkisin lusikkaa tosi syvälle kurkkuun niin, että melkein tulee ruuat ylös. Ja kun ne pienet kädet vispaa joka suuntaan niin on siinä sotkua kerrakseen. Sitterin saisi pestä joka päivä jos oikein tarkaksi rupeaisi. Mä ostin muksun 5-6 kuisille tarkoitettua riisipuurojauhetta ja ollaan nyt kahtena iltana kokeiltu sitä. Ekana iltana ei uponnut ollenkaan ilman hedelmäsosetta, soseen kanssa joten kuten. Eilen illalla tuli jo itku kun puuro loppui, eli hyvin maistuu. Lihoja pitäisi varmaan myöskin aloitella pikkuhiljaa. Äidin laiskuutta kun en ole vielä ostanut ja tehnyt satsia pakkaseen.



Pienempi ei vielä ole pippeliään löytänyt, mutta isompi 2v8kk nauratti isiä juuri eilen illalla kun olivat iltapesulla venyttelemällä omaansa ja sanomalla oikein tomerana, että onpa iso pippeli. Isi ei voinut olla nauramatta ja poika jatkoi totisena, että on on ;)



Isompi menee tänään iltapäivällä mummille ja on siellä sitten huomiseen asti yökylässä. Eipä ole ollutkaan sitten pikkuveikan syntymän jälkeen, joten saapi nähdä miten yö sujuu, varmaa on, että mummi ei nuku, mutta toivottavasti poika sentään. Tähän saakka kun on nukkunut matkasängyssä, mutta nyt alkaa olla jo liian iso siihen, joten patjalla lattialla ilmeisesti nukkuvat molemmat.



Mä poden vähän huonoa omaatuntoa siitä, että kun harvoin käyn täällä kirjoittelemassa enkä aina ehdi kaikkia teidän juttuja lukea niin kommentoidakaan en oikein osaa. Vaikka jutut jäisi mieleen niin en vaan tällä lahopäällä muista kuka kirjoitti mitäkin, pahoitteluni siitä!! Ei ole tarkoitus olla mitenkään omanapainen!!



Nyt pakko vähän kotihommiakin ehtiä tehdä..

Piti minun muutakin kirjoittaa kuin otsikko. Onko Alli jo syönyt nimipäiväkakkunsa?



Vedettiin eilen liukkailla nurin. Minä liukastuin ja sain vaunut vauvoineen kaatumaan. Kävelimme tai juoksimme alamäkeä ja notkossa on vielä puro. Minä vissiin liukastuin tai muuten vaunut lähetivät kaartamaan puroa kohti. Ei auttanut muu kuin kaataa vaunut. Muuten olisimme olleet purossa tai ainaki kamalan jyrkällä puron rannalla. Sieltä sitten vaunujan alta kaivoin poikasen esiin ja hän heräsi vasta kun nostin hänet. Itki ilmeisesti sitä kun herätettiin kesken unien. Hän oli onneksi kantokopassa, makuupussisa ja muissa tamineissaan. Minun toppahousujen polvet menivät rikki ja polvissa komeat mustelmat. Tärkein onneksi säilyi vaurioitta. Huh huh, kuinka säikäytti. Olin aivan velton väsynyt koko iltapäivän.



nyt poika nousi syliin. jatkan joskus.

jellonamamille jaksuja.

terv peikkoäet

Täälläkin tyttö on käsipuolessa ja potkii vommatusti näppäintasoa- riittäis kai jo.

Kerran päivässä syödään perunaa ja mukavasti uppoaa. Liiku ei mihinkään, makaa kuin lahna. Mikäs siinä kun palvelu pelaa, sisko viihdyttää.

On kyllä niin paksukin ettei varmaan pääsekään mihinkään, siskonsa kyllä jo meni vilkkaasti tämän ikäisenä. Perun pian puheeni kävelemisestä kesällä :) Sitteristä punkeaa pystyyn ja muutenkin halaisi vaan istua eik maata.

Vanhempani olivat eilen ja käytiin Ikeassa, ostin joulukoristeita. Ens jouluna mulla on tilaa kuuselle. Muuttaminen mukavaa kun haalin vaan lisää rojua-kääk!

Tekemättömät työt stressaa, kunto on huono kun ei viitsi edes ulos lenkille lähteä. Yöt saa kyllä nukkua, Hilja vetää unta kellon ympäri parilla tissikerralla. Hiukset lähtee täälläkin, viimeksi ihan hermostuin kun luulin että lähtevät kaikki. Nyt sentään jäi hormoninypyt naamaan tulematta eikä kuukautisetkaan ole alkaneet, viimeksi nekin tuli 2 kk jälkeen. Hyvä yöimetys, pysyköötkin vielä poissa.

Oho, nyt likka nukahti syliin- laitoin sänkyynsä.

Rattaissa ei enää ole pariin päivään halunnut nukkua, heti kun saan parvekkeelle niin muutaman minuutin päästä huutelee jo hakemaan. Nukkukoot sitten sisällä.

Sälekaihdintarjouksia ja päivähoitohakemuksen täyttöä, näin nämä koulutyöt etenee:( Pian on TAAS paniikki niiden kanssa. Helmikuu alkaa jo huomenna- kääk! Mistähän sitä saisi virtaa, ehdotuksia??

Nyt kauppalapun tekemiseen, mies tahtoo erilaista ruokaa- aina ilmeisesti jotain samaa perunaa ja soosia, hih! Saakoot sitten soppaa uuden Ruoka-lehden ohjeesta. Chiliä perään jos vaikka räjäyttäisi meikäläisenkin tajunnan.

Loppuviikkoa

t: Typykkä ja istuva lahna, huomenna taas anoppilaan kun lauantaina pitää käydä vielä asuntoon liittyviä papereita allekirjoittamassa mutta sitten se onneksi loppuu.

Kävin vasta nyt lukemassa nuo eiliset viestit ja pakko siis tulla kommentoimaan.



Jellonamamille myös minulta voimahalit! rankalta kuulostaa, mutta hyvä kun sinulla mielessä ratkaisukeinoja tilanteeseen. hyvä on ottaa asiat avoimesti puheeksi miehen kanssa ja saada myös sitä elintärkeää omaa aikaa. Tuosta pulloon opettelemisesta sen verran, että meillä on nyt muutaman kerran Olivia suostunut ottamaan isältään pullosta maitoa, kun on ollut niin nälkä ettei muuta mahdollisuutta ole ollut. Viimeksi eilen, kun olin spinningissä tyttö heräsi päikkäreiltään ennen kuin tulin kotiin ja oli niin nälkäinen, että pienen taistelun ja pullon hylkimisen jälkeen oli antanut periksi ja imenyt sitten vauhdilla 100ml äidinmaidonkorviketta. Mies sanoi, että sen jälkeen oli tosi tyytyväinen. Kun tulin kotiin imasi tissistä vielä hyvällä ruokahalulla jälkkärit. Meillä meni aika pitkään tässä opettelussa, alkuun ei todellakaan suostunut ollenkaan pullosta ottamaan, huusi ja raivosi vaan, kun yritettiin. Nyt tilanne tämä, tarkoitus on yrittää pitää yllä tuota " taitoa" . En oikein muuta osaa sanoa, kun että olkaa sinnikkäitä ja odottakaa nälkää. Liian nälkäiseksi ei kannata antaa kuitenkaan vauvan tulla, vaikutus voi olla ihan päinvastainen...



Allille nimpparionnittelut!



Nyt taas mentävä...

Onks siella Allin paiva tanaan? Mulla ei olekaan Suomi-kalenteria itellani, joten kiitos muistamisesta! Mummiltakaan ei oo tullu viestia, tai tieda vaikka olisikin ,hih, en juurikaan ole sita tanaan katsonu?!



Noh, eihan tuo Alli ihan oikea nimi ole, siis vaan pelkka lyhennos, mutta tuolla siis kutsutaan likkaa kotonakin.



Hyva mieli tuli, kiitos! -levinia-

Hui, Peikkoäet. Onneksi ei sattunut mitään pahempaa. Varmasti ihan kamala tilanne, kun huomaa, että nyt mennään ja pahasti " metsään" (puroon) eikä muuta mahdollisuutta ollut kuin kaataa vaunut. Pelottavaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja pienillä naarmuilla sitten selvisitte, luojan kiitos. Taas oli enkeleitä matkassa.



Typykkä, on pitänyt sinua onnitella jo monta kertaa uuden kodin löytämisestä. Hieno homma! Pakkausintoa :)!



Nyt heipat!

Varmasti olit sydän sykkyrällä.



Meillä ei mitään uutta...ulkoiltu ollaan tänään kunnolla ja innostuin lapioimaan pihankin eilisen " lumimyräkän" jäljiltä.

ja mistäpä muustakaan aiheesta kuin poikalasten pippeleistä! :D

Meidänkin uroot niitä kiskoo ja ihmettelee ja ihastelee. Varsinkin tuo 1v7kk poitsu näyttää olevan aivan äimänä joskus että mikäs se tämä on, onpa hieno. Ja Onni kiskoo myös tosi usein pippeliään, todellakin hirvittää välillä että eikö se satu. Mutta siis miksi piti tähän aiheeseen nyt tulla kommentoimaan, niin siksi, että se venyttely on vissiin vain terveellistä! Häviä ne kiinnikkeet sieltä esinahan alta luonnollisesti. Näin luin jostain lääkäripalstalta.

Tästä on ollut puhetta. Muistan aivan kamalana ne kyselyt esikoisen kanssa, että riittääkö rintamaito. Mistä ihmeestä minä tiesin että riittääkö vai ei!! Minä kun silloin vielä luulin että on tooodella harvinaista, että rintamaito riittäisi. No, sitten alkuvaikeuksien jälkeen imetin esikosta runsaasti yli 9 kk ja noin 11 kuukautisena sitten lopetin kokonaan. Kakkosen kohdalla ei enää ihmetelty eikä varsinkaan tämä poikasen. Minä nimittäin imetin kakkostani yli kaksi vuotiaaksi ja nyt kukaan ei kysele miten lastani ruokin. Siis ainakaan kukaan tutuista. Ovat vissiin uskoneet että teen just niinkuin itseäni miellyttää. Mutta perustella olen tätä linjaani saanut ja olen sitä vielä tälläkin viikolla saanut kertoa. Tämä kysyjä on itsekin kiinnostunut imettämään omaa taaperoaan ja tietenkin kerron mielelläni sen mikä on ollut minun kokemukseni asiasta. Nyt imeväiseni taas tarvii äitiä.

Tänään kirjoitetaan näköjään pienissä pätkissä.



Jellonamami sait näköjään hyviä vastauksia paljon. Mutta mistähän sinulle saataisiin säteilytettyä vähän voimia!!!

terv peikkoäet ja APJ huomenna neljä kk.

Pikaisesti täällä vielä kun esikoinen malttaa leikkiä ja pienempi nukkumassa.



Hui kun tuo peikkoäetin kaatuminen kuulosti hurjalta, onneksi ei sitten käynyt pahemmin.



Jellonamamille paljon voimia ja jaksamista!



Allille täältäkin nimpparionnittelut ;)



Mua huvitti tuo Typykän lahna vertaus, meilläkin nimittäin tyttö aika laiska liikkumaan. Muutaman kerran kääntynyt selältä vatsalleen, mutta pääosin ei niin hirveän kiinnostunut liikkumisesta. Meilläkin isoveli viihdyttää ympärillä, joten mihinkäs sitä kiire ;)



Meillä olisi huomenna 4kk neuvola, joten mielenkiinnolla mennään taas kuulemaan mittoja. Imetyksellä vielä täysin mennään, yöt on ollut hyviä, paitsi yksi yö tässä välissä kun tuntui, että nenä ihan tukossa, mutta onneksi sekin nyt helpottamassa. Päivisin kyllä sitten tankkaillaan yönkin puolesta.



Joku, kyseli pieniksi jääneiden vaatteiden säilyttämisestä. Itse olen ajatellut säästää muistoksi jonkin pienen laatikollisen kummallekin lapselle ja lähinnä noita pienimpiä vaatteita ja sitten mummojen ym. itse tekemiä neuleita, muuten tarkoitus olisi laittaa myyntiin kirpparille pieneksi jääneet, kun tuntuu, että kaapit alkaa pursuta tavaroista. Tänään kyllä sorruin itsekin ostamaan eräältä tutulta vaatteita, tarkoitus oli ostaa vain keväthaalari, mutta kappas kun kotiin pääsin niin mukana olikin iso laatikollinen söpöjä vaatteita neidille ;)



Töistäkin viikolla soittelivat ja kyselivät jo paluun ajankohtaa, lupasin miettiä ja palailla. On kyllä aika ristiriitainen olo, koska sitä palaisi.



No niin nyt esikoinen on sitä mieltä, että äidin täytyy tulla..

Unikko

Meillä tuo 2,5-vuotias neitokainen on kova tyttö kehittämään kikkelin vaikka mistä. Välillä se on keppi pihalla, välillä jokin lelu sisällä, joka laitetaan jalkoväliin ja toitotetaan isoon ääneen, kato, mulla on kikkeli. Ja kun aiemmin ei tuo k-kirjain meinannut tulla kunnolla, tässä sanassa se kyllä tuli!



Voikaa hyvin!



apinaemo ja oona rennosti sohvalla molemmat...



ps. Vähän tuntuvat nuo kiinteät meillä aiheuttavan vaivaa, ähinän kanssa pitää kakkailla... Auttaiskohan jos ottais luumut kehiin? Onko vinkkejä?

Päivä mennyt hulinalla. Kävin hampulekurissa. Lääkäri päätti poistaa viisaudenhampaan siltä seisomalta pois häiritsemässä. Nyt siis " aukko" suussa.. Onneksi näin, en niinkään pidä hammmaslääkri käynneistä ja olisin varmasti menettänyt yöuneni, jos etukäteen olisin asiasta tietänyt. Nyt siis kolme poistettu, yksi sitten kesän kynnyksellä saa lähdön..

Mies jäi iltapäiväksi kotiin Mikoa hoitamaan, jos tuo olisi kipuillut, mutta eipä juurikaan ole mitään tullut.. Varuiksi otin kyllä särkylääkkeen.



Pikku-Veikka löytynyt myös täällä. =) Miko on keksinyt, että jotain siellä hänen jalkojen välissä on.. =)



Lihamössöä olemme myös täällä maistelleet. Ihan viime päivinä ollaan laajennettu muutenkin tuota Mikon ruokalistaa, kun allergioita ei ole mistään ilmennyt. Kauan meni peruna, maissi, päärynä, luumu linja.. Maitoa menee siltikin ihan hyvä määrä..



Peikkoäetillä oli ollut huima kävely reissu. Onneksi ei käynyt mitenkään pahemmin..



http://www.aijaa.com/v.php?i=1533083.jpg



http://www.aijaa.com/v.php?i=1533102.jpg



http://www.aijaa.com/v.php?i=1533115.jpg



Tuossapa muutamia kuvia.



Terveisin Piiu ja Miko (reilusti yli 5kk) =)

Heippa kaikille pitkästä, pitkästä aikaa! Mammavirtahepo + pikku-ukko 4.5 kk voidaan hyvin. Mulle on suotu nämä " helpot" lapset, kaksi kouluikäistä tyttöähän mulla on entisestä liitosta ja tämä " uusiopoju" menee joukonjatkeeksi yhtä helppona. Meillä on nukuttu kokonaisia öitä (klo 22-09) melkein alusta asti, syödään vellejä + soseita jo vaikka minkälaisia ja kaikki käy :) En tiedä kuka suuressa ihanuudessaan on mulle näin helppoja lapsia antanut, mutta voitte arvata, kuinka kiitollinen siitä olen.

Mun arkeni on täyttä touhua ja kiirettä. Monesti mietin, miten ihmeessä edin tehdä kaikki nämä kotihommat, kun olin töissä. Minä todella NAUTIN kotona olosta, vielä ei ole aika pitkäksi käynyt. Ehkä se on myös jollain tavalla iän tuomaa seesteisyyttä, kun ei tarvitse näyttää työelämässä eikä itselleen mitä osaa ja mihin pystyy. Tiedän, että hetkeni lasten kanssa on tässä ja nyt. Voi kuinka mun koululaiseni nauttivat siitä, että olen heitä kotona välipalan kanssa odottamassa, ei tarvitse tulla hiljaiseen ja tyhjään kotiin. On hyvä olla näin.

Jos ei niin suurta iloa, niin ei pientä murhetta. Meillä kun on uusioperhe ja miehen puolelta on yksi samanikäinen koululainen, kuin omatkin lapseni. Miten sitä onkaan NIIN iso syli omille lapsilleen, mutta välillä tunnen itseni niin huonoksi ihmiseksi siitä, etten osaa rakastaa tuota ei-omaa lasta kuin omiani. Kaikki kolme omaa, tuo pieni vauvakin, on far-far-away siitä rakkauden tunteesta, kuin mitä tunnen tuota yhtä kohtaan. Olen niin paljon miettinyt, mitä vikaa mussa on? Nuorempana kuvittelin, että voisin rakastaa yhtä päljon vaikka koko maailman lapsia, mutta ei. Ei se asia näin olekkaan. Valitettavasti. Tämä monimutkainen äitipuoli-lapsi suhde + kaikki sotkut ja asiat miehen exän, sukulaisten ja kaikkien sidosryhmien kanssa vie musta energiaa ihan valtavasti. Välillä tunnen olevani niin solmussa näiden asioiden kanssa, kun yritän ymmärtää kaikkia ja toisaalta taas pitää omista ja lapsieni oikeuksista kiinni leijonanemon tavoin, kynsin ja hampain. Oman exäni ( 2 lasten isä) kanssa " suhteemme" toimii ihan hyvin, onneksi. Mielelläni kuulisin muiden mielipiteitä/kokemuksia, jos teillä sellaisia sattuu olemaan...

Takaisin vauvoihin :) Ihana lukea, että kaikkilla suurinpiirten menee hyvin, vaikka kaikkia pöpöjä, ihmissuhdekiemuroita, hormooneja etc onkin. Ollaan me kuitenkin aika onnellisia sissejä, meillä on nämä ihanat syysvauvat. Ja kyllä edelleen, vauvat ovat ihania! Jo niin haikena muistelee vuoden takaisia fiiliksiä raskausuutisista, etovista oloista, ylä ja alamäistä. Vuoden 2008 syyssisseiksi ei enää ehditä, mutta kokeillaanko vuotta 2009? Mä ilmoittaudun mukaan! :)))

Paljon haleja kaikille, voikaa hyvin ja hankkikaa punaiset posket sunnuntain laskiaismäessä!

Lihasta: ostin kanafileeta, keittin pehmeaksi, sauvamikserilla pieneksi ja jaapalarasiaan. Olen kayttanyt yhden per paiva.

Hedelmasoseista taalla vaan jokuinen paaryna, todella loysa ja mun mielesta pahan makuinen. Annan pullosta kun ei pysy lusikalla. Ei oikein keksi mista itse tekis, satsumia ja apelsineja kyllin maarin, mutta eivat ne kelpaa. Marjoja ei ole ollenkaan, omenatkin hassun makuiset, huhhh. Kuivatuista luumuista tein itse soseen, on aika tyolas. Luumut kaikki kiveineen, niiden irrottaminen vaikea. Mutta pakko keksia jotain, kakka aika tiukalla ukolla.

Olenko ainut kuka syotta istuen, lapsi sylissa? Meilla sitteri ihan turha esine, ei tykannyt esikoinen, ei tamakaan suostu istumaan. Kerran kun yritin syotta sitterista, oli ukko niin yllattynyt etta ei mennyt yhtakaan lusikallista alas:)

Pippelia ei ole loytayt, on aika laski/laiska meidan ukko.

Masennusta pukka taalla. Esikoiselle tullut joku pelko, nukahta vaan kun olen sen vieressa. Yollakin heraa pari-kolme kertaa, lisaksi ukko viela useita kertoja. Tuntuu etta ei saanut tanan nukuttua ollenkaan. Meis hermostu ja huuta vaan, ihan kun se auttais. Parisuhde on kylla olematon ja epailen etta se kaikkea tata kesta. Tuntuu etta lapset tulevat korvista, ei ole ollut kaksi viikkoa missaan ilman heita (anteeksi vaan valitus)ja olen aika karttyinen itsekin. Ei kylla tieda mihin menisin jos paasis johonkin. Nyte huuto ylty...