Mitä puuhaatte päivisin??
Mitä puuhailette päivisin vauvojenne kanssa? Minulla on nyt 11kk vanha vauva, ja tuntuu että päivät toistavat itseään, ja minua alkaa jo tympiä tämä seinien katselu. Tietty leikitään, siivoan ja laitan ruokaa, käyn puistossa, mutta silti tuntuu välillä että päivät ovat todella pitkiä ja niihin väkisinkin alkaa tympääntyä.
Kertokaa kivoja juttuja millä voisi päviä vähän piristää.
Kommentit (7)
Aluksi päivät meni tietenki ihan kotona vauvan kans eikä sitä silloin vielä voinut paljo missään käydä. Nyt kun tyttö on isompi niin oon nauttinu ku ei tarvi olla vielä töissä (vuorotyö) ja ollaan vauvan kaa paljo käyty vanhemmilla, mummolas, kavereilla ja muutenki oon koittanu saaha vaihtelua päiviin. Pitempää matkaa ei viitti yhen yön takia ajaa joten usein ollaan useampiki yö. (Kaikki tapahtuu tietenki vauvan ehdoilla). Oon niin kyllästyny olemaan pitkiä päiviä kotona ku mies töissä..Vaikka kyllähän sitä kotonakin ollaan, mutta kun vähä reissailee niin on kiva olla taas kotona.
Minulla on 9 kk -poika ja nyt syksyllä haen piristystä päivään vauvaharrastuksista. Olen jo ilmoittautunut vauvajumppaan ja muskariin. Lisäksi lähiseuduilla on äiti-lapsi -kerho. Uskon että ne mukavasti katkaisevat rutiineja. :-)
Joskus aiemmin printtasin netistä Babyidean sivuilta jumppavinkkejä ja jumppasin vauvan kanssa (noh, aika harvoin, mutta kokeilin kuitenkin..). Lisäksi kokeilin vauvahierontaa kotona.
Kreatiivi
Syksyn tullen löytyy paljon kivoja vauvaharrastuksia:
- Musiikkiopiston vauvamuskari
- Kansalaisopiston vauvjooga ja Äiti-vauva rentoutusjumppa
- kaupungin ylläpitämä ilmainen avoin päiväkoti
- vauvauinti
Lisäksi on seurakunnan perhekerhoja ja MLL:n perhekahviloita. Kannattaa surffailla oman kaupungin, MLL:n, kansalaisopiston jne. nettisivuilla sekä lukea kannesta kanteen paikalliset lehdet. Niistä löytyy yleensä tekemistä vauvan kanssa
t. Jerryn 4kk äiti
Oon luonteeltani menevä kovin menevä enkä suostu jäämeään tuijottamaan niitä seiniä vauvan tultua.
Mä opiskelen kotoa käsin (teen opinnäytetyötä ja rästejä), käyn koululla syömässä ja kirjastossa ja tapaamassa koulukavereita, käydään perhekehossa kerran viikossa, lenkillä melkeen joka päivä, uimassa sillon kun isä on kotona tai sitten mennään kaikki uimahalliin niin että toinen ui ja toinen on vauvan kanssa, mummolassa käydään ja mun kavereilla, nyt kesällä mökkeilty paljon, tänään menen kuuntelemaan Jari Sinkkosen luentoa illalla kirkolle, lisäksi kun kotihommat hoitaa ja seurustelee vauvan kanssa niin ei puutu päivistä tekemistä.
Aattelin alkaa hiomaan kielitaitoani ja muutenkin ihanaa kun kerrankin on aikaa tutustua oman alan kirjallisuuteen ja muiden opinnäytetöihin, sivistää itseään... Aattelin myös katella tulevia kursseja läpi, lukea tenttikirjoja ja suunnitella tehtäviä. Mulla siis puoli vuotta vielä koulua kun sinne palaan.
Tällästä meillä....
Soffu ja poika 2kk
Itselläni on tyttö 1v 2kk ja kyllähän ne päivät tietysti aikalailla toistuvat samanlaisina mutta useimmiten se ei ahdista minua, tykkään arjesta. Aamupäivisin ulkoilemme noin puolitoista tuntia, teen tunnin lenkin, tyttö istuu rattaissa ja lopuksi käymme puistossa.
Sitten kotiin syömään ja tyttö päiväunille. Päikkärien aikana teen vähän kotitöitä ja vaikkapa surffailen netissä ;-)
Tytön herättyä välipala, vähän leikkiä ja ulos. Nyt kun tyttö on jo isompi, olemme pyöräilleet paljon ja se on mukavaa vaihtelua. Käymme välillä pyörällä jossakin esim kaupungilla, kirjastossa tms.
Kerran viikossa käymme muskarissa ja se on mukavaa vaihtelua. Lähistöllä on myös erilaisia perhekahviloita ja äiti-lapsikerhoja, joihin voi mennä, jos alkaa ahdistaa. Vähintään kerran viikossa ulkoilemme yhdessä jonkun tuttavaäidin ja lapsen kanssa. Joskus vain lähdemme maleksimaan kauppoihin.
Kotona saatan tylsyyden yllättäessä tanssia pikkuneidin kanssa, peuhata tai maalata (sotata vielä tässä vaiheessa) sormiväreillä.
Yritän kuitenkin pitää ainakin yhden tai kaksi arkipäivää viikossa sellaisina " peruspäivinä" , jolloin ei ole kummempia menoja sillä ainakin meillä huomaan tytön jollain tavalla " stressaantuvan" , jos on hirmuisan aktiivista elämää koko ajan. Sillä oikeastihan pieni lapsi ei kaipaa muuta kuin omat vanhemmta, läheisyyttä, rutiinit ja leikkiä. Mutta tottakai täytyy huolehtia myös omasta jaksamisesta ja siksi on mielestäni tärkeää yrittää välillä olla aktiivinen ja tehdä jotain piristävää.
Olenpa huono niitä antamaan, meilläkin päivät toistaa itseään, rutiinia rutiinin perään... Piristeitä on kun mies tulee töistä kotiin, ja saa olla yhdessä. Mielellään kävisin itse jossain jumpassa, yksin tai vauvan kanssa, mutta aloitan työt reilu kuukauden päästä (vuorotyö), niin sitten en taas kuitenkaa pääsisi jatkamaan harrastusta. Perhekahvilassa kävin viime viikolla, oli mukava piristys normaaliin arkeen.