Isien elämä on paljon mukavampaa ja helpompaa kuin äitien

Ainakin mun lapsen isän elämä on helpompaa. Juoksee karkuun ku pupujussi ja jättää mut yksin vauvan kanssa.
Noh, palkkioksi näenkin kaikki lapseni hyvät hetket ja saan ehkä läheisemmät välit.

Niih... kai se on järjestelykysymys.

Tuon jutun perusteella naisen ihanne olisi olla lapseton ja käydä välillä katsomassa jotain lasta :D

Mun miehen pitäis lukea tämä. Sanoo mulle aina miten mulla on helppoa olla vaan kotona ja että hänen työpäivänsä ovat TOSI raskaita. Niin varmaan ovatkin, mutta tämä herra ei ole kertaakaan ollut kokonaista päivää kahdestaan meidän tyttären kanssa. Ensi kuussa tulee olemaan, mä lähden pienelle päivän lomareissulle, saapahan sitten miettiä kuinka "helppoa on olla vaan kotona."

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 07:42"]Tuon jutun perusteella naisen ihanne olisi olla lapseton ja käydä välillä katsomassa jotain lasta :D
[/quote]

Niin, tuo oli yhden ihmisen mielipide. Mun ihanne ei olisi viettää noin vähän aikaa lapsen kanssa. Kuolisin ikävään ja missaisin niin paljon ihania hetkiä. Mutta ei mun mieskään haluaisi tota, me ollaan molemmat lapsen kanssa paljon, ja silti omaakin aikaa on tarpeeksi kun kummatkin tekee osansa.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 07:46"]
Mun miehen pitäis lukea tämä. Sanoo mulle aina miten mulla on helppoa olla vaan kotona ja että hänen työpäivänsä ovat TOSI raskaita. Niin varmaan ovatkin, mutta tämä herra ei ole kertaakaan ollut kokonaista päivää kahdestaan meidän tyttären kanssa. Ensi kuussa tulee olemaan, mä lähden pienelle päivän lomareissulle, saapahan sitten miettiä kuinka "helppoa on olla vaan kotona."

[/quote]

Mun entinen mies vetosi siihen että mulla on omaa aikaa kun lasten kanssa tapaan kavereita (vein lapset leikkimään kaverin lapsen kanssa) ja kävin ulkona ja kaupungilla lasten kanssa, että siksi en tarvitse "omaa aikaa". Ei siinä, nautin lasten kanssa olemisesta, mutta hieman saattoi syödä naista ettei mies nähnyt eroa omien juoksujensa (pitkiä viikonloppuja ja iltamenoja) ja sen välillä että kävin lasten kanssa kaupassa. x) Kaikkea sitä on tullut katseltua. Mutta hänellä oli toki aina niin raskasta, raukka.

Ja toki, ehkä olin hänen mielestään vain perse homeessa makaava lusmu, mutta se söi uskottavuutta kun samat väitteet jatkui kun oltiin molemmat kokopäivätöissä. :P -7-

Totta, joka sana.

Kyllä moni isä viettäisi enemmän aikaa lasten kanssa kuin töissä, mutta useimmiten nainen vastustaa ajatusta.

No miksi ette äidit pistä sitä miestä ottamaan siitä lapsesta vastuuta, jos kerran ärsyttää että isä pääsee niin helpolla? Silloin ymmärrän, että jos äiti on kotona ja isä elättää perheen, niin äiti sitten hoitaa sitä kotia enemmän. Mutta tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat töissä.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:25"]

Kyllä moni isä viettäisi enemmän aikaa lasten kanssa kuin töissä, mutta useimmiten nainen vastustaa ajatusta.

[/quote]

Tästä tuossa jutussa on minustakin pohjimmiltaan kysymys. Äidit omii lapsia ja sitten "lohduttautuu sillä, että on lasten silmissä se ykkönen."

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:26"]No miksi ette äidit pistä sitä miestä ottamaan siitä lapsesta vastuuta, jos kerran ärsyttää että isä pääsee niin helpolla? Silloin ymmärrän, että jos äiti on kotona ja isä elättää perheen, niin äiti sitten hoitaa sitä kotia enemmän. Mutta tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat töissä.
[/quote]
Koska ne ei sitä suostu ottamaan.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:30"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:26"]No miksi ette äidit pistä sitä miestä ottamaan siitä lapsesta vastuuta, jos kerran ärsyttää että isä pääsee niin helpolla? Silloin ymmärrän, että jos äiti on kotona ja isä elättää perheen, niin äiti sitten hoitaa sitä kotia enemmän. Mutta tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat töissä. [/quote] Koska ne ei sitä suostu ottamaan.

:D:D Just joo! Mikä tossu oikein olet?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:30"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 08:26"]No miksi ette äidit pistä sitä miestä ottamaan siitä lapsesta vastuuta, jos kerran ärsyttää että isä pääsee niin helpolla? Silloin ymmärrän, että jos äiti on kotona ja isä elättää perheen, niin äiti sitten hoitaa sitä kotia enemmän. Mutta tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat töissä. [/quote] Koska ne ei sitä suostu ottamaan.

[/quote]

Mitkä hiton "ne". Puhu vaan omasta miehestäsi. T: 3 pojan Isi

En osannut raskausaikana odottaa, että tämä vauvanhoito jää 99% mun vastuulle. Mies valittaa että kun on raskasta töissä, joten tarvitsee sitten omaa aikaa ettei hajoa pää. Nojoo, ymmärtäisin vaikka 2-3 iltaa viikossa jotain harrastelua, mutta kun se on ollut jokapäiväistä. Mies olettaa että koska olen päivät kotona, mulla on tosi helppoa ja olen hyvin levännyt, miespolo on niiiin väsynyt kun havahtui yöllä kerran kun vauva kitisi (veti peiton korviin ja jatkoi unia). Mun "työvuorot" vauvan kanssa kestää kuitenkin 24/7, mun nk. oma aika on se tunti jaettuna pikku pätkiin, kun vauva suostuu nukkumaan. Silloinkin yleensä tyhjään astianpesukoneen ja ehkä ehdin lukea puolet lehdestä. Miehen arki olisi ihan samanlaista, vaikka meillä ei olisi lasta. Huoh, tulipas avauduttua.

Nämä on näitä yleistyksi. Olen ollut miehenä lasten kanssa pitemään kotona lasten kanssa kuin vaimoni ja olemme molemmat olleet luonnollisesti myös töissä. Mikä sitten on rankinta ja helpointa. 

Helpointa oli olla kotona - silloin piti hoitaa vain koti ja lapset. Hengähdyshetkiä saattoi jäädä, kun lapsi/ lapset nukkuivat tai leikkivät keskenään. Ei ollut Yt-neuvotteluita, paukkuvia deadlinejä jne. Tämän lisäksi olen aina kokenut ihmiset - ennen kaikkea omien lasten hoitamisen mielekkäämpänä kuin papereiden pyörittelyn. Jos työ tuntuu paremmalta kuin uhmaikäisen ruokkiminen, niin sitten töissä tietenkin on helpompaa. Mutta kun se uhmaikäinen on oma rakas lapsi, joka harjoittelee haluamisen vaikeaa taitoa, niin kyllä minä tunnen itseni paljon arvokkaammaksi ottaessani sen uhman vastaan kuin takoessani numeroita Exceliin. 

Hankalaa oli silloin kun vaimo oli kotona - töissä hommat jäi aina kesken, kun kiisin auttamaan väsynyttä äitiä, joka oli aina ovella naama punaisena karjuamassa, miten kaameaa elämä on. Tosin kaamea hänelle oli töihinkin paluu, eli joillekin on tarjolla vain huonoja arpoja. 

Molempien töissäkäynti on toki raskainta. Et ehdi olla läsnä kotona tarpeeksi ja töissä kollegat (varsinkin vanhemmat naiset) eivät voi ymmärtää, mikset tee töitä viikonloppuisin tai miksi sinun muka pitää lähteä neljältä kotiin. Kotona taas pitäis siivota, laittaa ruokaa ja samalla potea huonoa omaa tuntoa, ettei ehdi olla lapsille läsnä niin paljon kuin pitäisi. 

Meidän perheessä ei ainakaan ole noin. Mies käy töissä, hoitaa ja viettää lasten kanssa aikaa kaikki illat ja viikonloput. Ottaa harrastukseenkin mukaan silloin kun käy, koska joutuu reissutyön takia olemaan välillä pois ja haluaa lasten kanssa olla. Ja ihan se tavallinen toimistopäiväkin työmatkoineen vie kymmenen tuntia päivästä. Myös yösyöttöjä halusi hoitaa lähes joka yö, koska kuulemma virkeä vaimo on iloinen vaimo ;) Itse olen vielä hoitovapaalla.

Meillä mies pääsee helpommalla arjen pikku asioissa. Ei esim. huomioi lapsia mitenkään, kun hakee ne hoidosta ja tulen myöhemmin töistä. Joten lapset ovat heti minun kimpussani ja saan hoitaa ne sylittelyt ja kuuntelemiset haimpa minä lapset tai mies. Mies puuhaa omiaan, eikä näe mitään ongelmaa missään. "Kyllä hän ainakin voi heti alkaa tekemään omia juttujaan, kun tulee kotiin. Hän komentaa lapset heti leikkimään." Niin varmasti, mutta hän ei näe sitä lasten tarvetta purkaa päivän jutut ihan sylitellen. Se lasten leikki on yhtä riehumista ja haaluilua, koska eivät heti jaksa/kykene keskittymään kotiin tultua. Kun tulen kotiin, ensin sylitellään ja sitten lapset jaksaa jo keskittyäkin omiin puuhiinsa ja sitten voi alkaa tekemään kotitöitä tai tietsikalla luuhaamista. Joten hoidan tuon sylittelyn AINA haimpa lapset hoidosta tai en.

Sama juttu muutenkin lasten huomioimisessa. Koska mies ei noteeraa lasten puheita, kun katsoo telkusta jotain omaa ohjelmaansa, eivät lapset tule hänen luokseen murheineen, iloineen, kirjoineen ja vaikka jano pyyntöineen. Mies ei kommentoi mitään tai sanoo, että sitten kun tämä ohjelma loppuu. Joten lapset tulevat AINA minun luokseni. On varsin yksin huoltaja fiilis. Ollaan riidelty asiasta kerran jos toisenkin, mutta mies ei näe ongelmaa.

Eihän lasta voi aina jättää huomioimatta. Mitä tulisi, jos molemmat sanoisi koko illaan, että ei nyt: en kuuntele, en katso piirustusta, en anna juomavetta, en auta pisulla, en ota syliin, en leiki, en lue kirjaa, katsotaan sitten myöhemmin. Eipä lapsi kovin arvokkaaksi itseään tuntisi. Toki minäkin osaan sanoa, että nyt äiti tekee ruokaa, eikä leiki. Tai äiti lukee lehden loppuun tms. Mutta kuitenkin pysähdyn kuuntelemaan sen lapsen asian. Ja toki mieskin leikkii/lukee jne silloin, kun se hänelle sopii, mutta vain silloin, kun hän on sen omaan aikatauluunsa miettinyt. Ja hänellä niitä omia tärkeitä juttuja on illan mittaan aika paljon. Ottaa päähän...

Riippuu aivan isistä ja äidistä mut jos lapsi on vauva tai taapero ja öidin kaa kotona ja isä töissä. Niin kyllä mun mielestä molemmat joutuu tekemää paljon perheensä eteen. En lähtis vertailemaa kumman osa on rankempi tai vaikeempi , molemmat kuitenkin tekee hyvää oman perheensä eteen.

Ihmeellistä, että yksi kolumnisti voi muka määrittää yhtään mitään helppoudesta. Jos henkilö pitää enenmän A:n kuin B:n tekemisestä, niin silloin on helpomaa tehdä A:ta, jos asia on toisnipäin, niin sitten on helpompi tehdä B:tä. 

Näissä jutuissa vaan tuntuu olevan oletusarvona se, että lapset on hirveistä. Jotku lapset ehkä on ja joku kokee sen niin. Surullista kuitenkin on se, että maailmassa on lapsia, joiden äidit kirjoittaa omalla nimellä ja kuvalla, etteivät halua olla näiden kanssa. Hirveää se olisi, jos isäkin tekisi niin. Ei ole helppoa olla aina marttyyrimamman lapsikaan, mutta mitäs noista.