Omakotitalo vs. rivitalo vs. kerrostalo

up

Mä olen asunut kaikissa vuosia ja viihdyn ehdottomasti parhaiten okt:ssa. Tilaa joka tuo viihtyisyyttä. Pesukone voi pyöriä milloin vaan ja kun on aikuisten illanviettoja Singstarit voi huutaa niin lujaa kuin halutaan. Rivari oli myös kiva mutta siinä ei saanut päättää mitä tehdään vaan kaikki jätettiin tekemättä pihien naapurin vuoksi. Kerrostalo on todella helppo asumismuoto mutta mitään kauhean mukavaa siinä ei ollut helppouden lisäksi. Pahinta oli alakerran ketjupolttaja.

Lopulta tietenkin tärkeintä on että on koti ja perhe ja arki on kai aika sama missä vaan. Asumisella saa mukavuutta mutta ei ole ratkaisevaa onnellisuuden kannalta.

Okt! Kerrostalossa ei mitään hyvää, rivari menee, jos on todella hyvät äänieristeet (eli harvoin) ja korkeat aidat pihojen välillä. Mutta toki helppous. Okt:ssa vastuu ja itse tehtävä kaikki, mutta OMA piha, OMAT seinät, oma rauha, omat äänet ja oma päätösvalta.

Miten paljon okt teettää työtä? Entä minkälaisia kustannuksia tulee?

Okt teettää töitä ja mukavinta on asua kun on rahaa ostaa tekijöitä ja nauttii itse esim puutarha- ja lumitöistä. Itse rakastan edellä mainittuja mutta siivoamista en 250 neliössä jaksa ja on onni että voin ostaa sen työn siivousfirmalta.

Entäs paritalon hyvät ja huonot puolet? Jos nyt saa tulla kysymään samaan keskusteluun :)

En nyt tiedä, onko se nyt niin totta, ettei kerrostalossa olisi yksityisyyttä. Ennemminkin tuntuu, ettei naapureihin ikinä törmää. Riippuu varmaan pitkälti talosta, mutta itse kerrostalossa lähinnä huomaan naapureiden olemassaolon siitä, että rappukäytävästä tai yläkerrasta kuuluu välillä askelia. Tietenkin on totta, että kerrostaloasukkaana en voi tepastella ulos ottamaan alasti aurinkoa, mutta eipä monissa omakotitaloissakaan ole siihen vaadittavaa yksityisyyttä. :) Lisäksi kerrostalo on edullinen ja hyvin helppo asumismuoto.

Rivitalon koin huonoksi vaihtoehdoksi, kalliimpi kuin kerrostalo ja paljon miinuksia. Satuin taloon jossa oli surkea äänieristys. Naapurit tuli liiankin tutuksi, jatkuvasti jonkun pää tunki aidan yli kun yrittivät sosiaaliseerata kanssani. Talkooporukoita, älyttömiä valituksia yms. Eli vaati tietyn persoonan että sopeutuu, eikä ne kaikki talot kai tuollaisia ole. Kerrostalossa olen viihtynyt hyvin, jos olisin viherpeukalo kaipaisin kai omakotitaloa.

Olen asunut kaikissa noissa ap:n mainitsemissa. Rivari on kaikkein huonoin vaihtoehto. Kerrostalo-osakkeen ja omakotitalon sopivuus riippuu elämäntilanteesta. Jos tykkää keskustaelämästä (kaikki palvelut, ravintolat ja kaupat lähellä), eikä kaipaa omaa pihaa niin sitten kerrostalo. En muuttaisi kerrostaloon mihinkään lähiöön, joka on kaukana keskustasta. Sillä silloin saa kaikki kerrostalon huonot puolet eikä lainkaan etuja. Okt on hyvä jos tarvitsee paljon tilaa ja tykkää puuhastella ja hoitaa puutarhaa. Okt:ssa on aina jotain puuhasteltavaa (hyvä tai huono asia ihmisestä riippuen) ja tietysti oma tupa oma lupa.

Rivarissa tuntee tulleensa huijatuksi. Kaikki As Oy:n huonot puolet, eikä kuitenkaan sellaista omaa rauhaa kuin okt:ssa. Rivarit yleensä pienempiä yhtiöitä kuin kerrostalo-osakkeet, eli ei tarvitse kuin yksi valopää olla osakkaana, niin asuminen käy aika mielenkiintoiseksi. Kerrostalot ovat yleensä isompia yhtiöitä, jolloin yksi hullu hukkuu paremmin massaan ja/tai suuremman enemmistön on helpompi pitää yksittäinen häirikkö kurissa. Rivareissa on suhteellisen isot hoitovastikkeet (usein juuri yhtiön pienuudesta johtuen). Sijaitsevat usein myös sellaisella alueella, mistä kulkuyhteydet eivät ole niin hyvät.

Jos joku meinaa että rivarissa asuminen on helppoa okt:oon verrattuna, niin se "helppous" myös maksaa siinä kalliissa vastikkeessa. Eli suosittelen miettimään niitä omia tarpeita ja elämäntilannetta, mitä tarvitsee ja millaista elämää haluaa viettää. Onko halua/aikaa siihen puuhasteluun okt:ssa tai tarvitseeko tilaa ja omaa pihaa lemmikkejä tai lapsia varten?    

Suomalaisten kuuluu asua metsän keskellä. Ei me olla totuttu tommosia kaupunkiasuntoihin, kun niistä kuuluu outoja ääniä ja näkyy välillä outoja ihmisiä. Tosi on tämä.

Omakotitalo ilman muuta. Oma rauha, iso piha tehdä mitä huvittaa, ei naapureita mölyämässä jne. 

Kun talo on maksettu, menot on aika pienet, pienemmät kuin vastikkeessa. Siivoomista toki on, mutta niin on muuallakin. Piha nätti, sellainen että ei tarvi rikkaruohoja kökkiä.

Asun ensimmäistä kertaa elämässäni kerrostalossa nyt nelikymppisenä ja en ikinä halua enää rivi- tai oktaloon. Okt ilman kunnon pihaa, tyyliin naapurin talo kymmenen metrin päässä, ei kuulosta kauhean yksityiseltä ja isommassa pihassa työtä. Ei sovi minulle.

Rivari on meille paras.
Hyvä yhtiö, edullinen vastike. Naapureita ei liian usein nää.
Oma piha ja terassi metsään.

13, no kaikki ei toki valitse sitä postimerkkitonttia =)

Minä olen aina vihannut kerrostaloja. En jaksaisi kuunnella naapureiden meluamista ja ahdistun, kun en pääse kodistani suoraan ulos. Nyt asun rivarissa, ja muista komnenteista päätellen on käynyt hyvä tuuri. Ääneristys on loistava, mitään ei kuulu mihinkään suuntaan. Lisäksi naapurit ovat mukavia ja taloyhtiö hyvin hoidettu. Omakotitalo kaukana naapureista on kuitenkin haaveissa, että saisi touhuta vieläkin vapaammin.

Omakotitalo, ei naapureita, omat hevoset, koirat, pihalla kaikki kivat viihdykkeet, järvi, marhametsät vieressä, ja koulu sekä kauppa kävelymatkan päässä. Toteutunut unelma=) Ei kaukana isoista kaupungeista ja helsingin keskustaan 1h

Me asutaan rivarissa, päätyhuoneisto, pihaa enemmän kuin monessa lähialueen omakotitalossa. Hyvä äänieritys, talo on neljän huoneiston rivari, jonka on aikanaan suunnitelleet neljä kaveriperhettä (heistä kukaan ei asu kyllä enää talossamme). Plussaa se, että hyvien naapurien kanssa on kätevä jakaa esim. puutarhavälineet. Meillä on esim. yhdet kottikärryt, yksi ruohonleikkuri, yhteiset pyykkinarut, yhteiset roskikset, lapsille yhteinen trampoliini, yksi peräkärry. Vuorotellen käydään kastelemassa lomalaisten kukkia, tyhjentämässä postilaatikoita, tamppaamassa askeljälkiä muuten koskemattomaan pihatiehen. Naapurin eläkeläispariskunta katsoo mielellään lasten perään nopean lääkärikäynnin tms. ajan. Kesäisin on monesti juttuseuraa pihalla.

Itse en keksi lainkaan huonoja puolia, mutta varmasti keksisin, jos naapurit eivät olisi noin ihania kun nyt ovat. Tähän asti menetelmä on toiminut, kukaan ei ole myynyt omaansa sellaiselle, jonka ei kokisi sulautuvan porukkaan.

Yksityisyyden puute voi olla omakotitaloissa niin kuin rivareissakin. Jos on pieni tontti ja ikävät naapurit, niin paras asumismuoto on kerrostalo.

Kerrostalo: Pohjakerroksessa asuessani minulla oli pieni oma piha, jossa grillailla, pitää kukkia, marjapensaita ja kasvimaata. Tykkäsin :). Talo oli rakennettu joskus 60-luvulla ja naapureista sekä rappukäytävästä kuuluivat puhe ja kaikki sitä suuremmat äänet. Putkiremppaa ei oltu ikinä tehty ja viemärit olivat tukossa noin kuukauden välein. RTK hoiti auraukset ja huoltotyöt, jotka toimivat turhan hitaasti. Liekö sitten tehty vain halvempi sopimus, kun parkkipaikka ja pihatie aurattiin kerran talven aikana, kuten hiekoituskin. Joulun pyhinä poksahti taloyhtiön antenni ja telkkaria ei sitten katseltu pariin viikkoon, okt:ssä tai rivarissa asia olisi korjautettu varmasti välipäivien aikana.

Ylimmässä kerroksessa asuessa, vuoden 2002 talossa, ei naapureista kuulu mitään ääniä. Tässä asuu ihan lapsiperheitä ja koiranomistajia, mutta hiljaista on. Ylimpään kerrokseen eivät myöskään kuulu toisten veden lotraukset, joten ei pääse yösuihkut tai kusen lorotuksetkaan häiritsemään. Omaa pihaa ei tietenkään ole, mutta iso parveke mahdollistaa aamukahvit pihalla, kukkaistutukset ja hyötykasvien kasvatuksen.

Ihan mukavaa kerrostalossa eläminen on mutta vaikuttavia tekijöitä on paljon, kuten taloyhtiö, naapurit, talon äänieristykset... Mahdollistaa ydinkeskustassa elämisen, jos sellaisesta tykkää.

Rivari: Sijainnista riippuen ehkä minulle mieluisin vaihtoehto, mikäli siis tontti rajoittuu metsään/puistoon. Kulma-asunto olisi kätevä, niin seinänaapureita olisi vain yksi. Näissäkin voi olla taloyhtiöstä riippuen hyvinkin pienet vastikkeet ja asumiskustannukset, esimerkiksi vanhemmillani on saunallisen rivarineliön kk-kulut (sis. vastike, lämmitys, vesi, ei sähköä) puolet halvemmat kuin minun opiskelijakaksion kulut olivat kerrostalossa, samalla paikkakunnalla.

Hienoa rivarissa on se oma piha, jos sellaisesta tykkää. Yhteisen piha-alueen hoito voidaan järjestää asukkaiden kanssa yhdessä, niin ulkopuolisia ei tarvitse palkata kolaamaan ja ruohoa leikkaamaan. Rivarissa yleensä niistä naapureista tulee jokseenkin tuttuja toisilleen, jolloin on helppo käydä lainaamassa vaikka sokeria, vasaraa, yms. Isommat lapset voivat toimia lapsenvahteina naapurin nuoremmille ja lomalle lähtiessä voi pyytää naapuria kastelemaan kukat, hoitamaan lemmikit, tyhjentämään postilaatikon tai muuten vain katsomaan ettei murtovarkaita tulisi. Kerrostalossa tällainen voisi myös toimia, mutta ainakaan itse en yli 10v aikana nähnyt seinänaapureitani kertaakaan, eikä sitten tullut käytyä ovellakaan rimpauttelemassa että "naapurisi tässä terve, tutustutaanko?". Omakotitalolähiössä naapureihin on myös helppo tutustua, mutta miksi ostaa omakotitalo 'naapureilla'?

OKT: Oma piha, oma rauha, vapaus tehdä pihasta ja talosta just oman mielenmukaiset. Rivarissa kun et pääse talon ulkoverhoiluun vaikuttamaan, vesipisteetkin taitaa olla tarkoin määrätyt yhtenäisiksi muiden asuntojen kanssa jne. Toisaalta myös okt:n ulkoverhoilukin saattaa olla tiettyihin rajoihin asti vapaasti valittavissa, sikäli että pitää kiveä jos muutkin kadun kämpät ovat. Ja pihaa reunustava aita ei saa olla liian korkea. Lähiössä ne naapuritkin asuvat aivan vieressä, että eipä se sitten hirveästi rivarista eroakaan. Jätemaksut sun muut vaan ovat täysin omakustanteisia, eikä jaotu rivariosakkaille.

Jos omakotitalossa on tosiaankin se oma rauha, että lähimpiin naapureihinkaan ei viitsisi kuin autolla mennä, niin sittenhän se on omakotiasumista parhaimmillaan! Silloin ei haittaa mölyävät naapurit, kun suuremmatkaan äänet eivät kantaudu kuin vaimeasti kovassa myötätuulessa. Lapsille näkisin tällaisen omalla tavallaan ankeana, kun leikkikavereille (kouluun, harrastuksiin...) olisi aina pitkä matka ja vaatisi kuskaamisen ja toki sitten koulumatkatkin. Toisaalta luonto olisi pakostakin lähellä ja mikäs sen parempi paikka olisi leikkiä! Tuskin ne työmatkatkaan jäisi kovin lyhyiksi? Kivaa olisi jos auto kosahtaisi kotipihaan, vaatisi pitkän matkan hinausta korjaamolle, ja syrjäseudulta bussillakaan ei onnistuisi kulkemaan töihin, kouluun, kauppaan, minnekään, vaan olisi otettava viikoksi taksi tai vuokra-auto.

Ja ne huolto- ja pihatyöt! En tiedä osaisinko itse olla viikon rauhassa lomailemassa, kun koko ajan miettisin onkohan kämppä vielä ehjänä kotiin palatessa, olettaen että muu perhe lomailisi kanssani. Jos vaikka pakastin olisi hajonnut ja sulaessaan valuttanut vedet pitkin parkettia, tullut joku oikosulku ja tulipalo, käynyt varkaita... tai yksin kotiin jäänyt teini-ikäinen lapsi olisi pitänyt vähän käsistä karanneet kotibileet vanhempien lomaillessa :D!

Jossain määrin tuollainen täydellinen vapaus kyllä houkuttaa, mutta ehkä mieluummin rivarikämppä jostain keskustan ulkopuolelta, kuitenkin hyvällä sijainnilla ja kulkuyhteyksillä (ja halpa kesämökki omalla tontilla jostain korvesta), kuin oma iso tontti ja vakituinen okt-asuminen. Nämä on niin makuasioita, mistä kukakin tykkää ja mitä asumisessaan arvostaa. Kerrostalossakin voi olla ihan kivaa asua, mutta niiden sijainnit ovat yleensä joko ydinkeskusta tai kerrostalolähiö, jolloin ikkunoistakaan ei avaudu hienoa näkymää. Verhot meillä on pidetty lähes aina kiinni, että kotonaan voi vapaasti tallustella alasti yms pelkäämättä että joku näkee. Alimmassa kerroksessa asuessa ikkunat olivat sisäpihalle ja ylimmässä kerroksessa asuessa ikkunoista voi katsella vastapäiseen naapuritaloon, kertakaikkisen mukavaa.

"Ja ne huolto- ja pihatyöt! En tiedä osaisinko itse olla viikon rauhassa lomailemassa, kun koko ajan miettisin onkohan kämppä vielä ehjänä kotiin palatessa, olettaen että muu perhe lomailisi kanssani. Jos vaikka pakastin olisi hajonnut ja sulaessaan valuttanut vedet pitkin parkettia, tullut joku oikosulku ja tulipalo, käynyt varkaita... tai yksin kotiin jäänyt teini-ikäinen lapsi olisi pitänyt vähän käsistä karanneet kotibileet vanhempien lomaillessa :D!"

Näinhän voi käydä myös rivi- tai kerrostalossa asuessa.