Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Ihan kiva" parisuhde. Riittääkö se??
06.01.2015 |
Meillä ollut miehen kanssa vaikeaa ja erosta on puhuttu. Minä en haluaisi erota, mies miettii. Hän on sanonut että voidaan katsoa, josko tämä alkaisi toimimaan ja pitkään jatkuneet riidat vähenemään. Meillä on paljon ongelmia, mutta molemmat sanoo rakastavansa.
Nyt mies 25v lähti viikonlopuksi vanhempien luokse kylään. Hän viihtyy siellä, on aina viihtynyt. Kuitenkin ennen oli pari yötä ja sitten tykkäsi tulla jo kotiin luokseni. Tänään hän sanoi, että ei ikävöi (ennen aina sanonut että ikävöi, tosin ei ehkä enää kuukauteen) ja sanoi että haluaisi jäädä sinne vielä. Hänellä ei siis ole kiire luokseni. Tuli kuitenkin. Puhuttiin meistä ja jatkosta. Mies sanoo, että hänellä on "ihan kivaa" mun kanssa, mutta ei enää sellaista intohimoa ja polttavaa halua mitä joskus oli.
Ollaan oltu 1,5v yhdessä, joten uskon että ajan kanssa tuollainen myös hälvenee. Ja ei enää ikävöi nii paljon kun alussa. Silti pelkään että tämä on nyt lopun alkua :( mitä mieltä olette? Onko normaalia tuollainen ettei ikävöi enää, ei ole kiire reissulta kotiin. Ja riittääkö "ihan kiva".
Kommentit (15)
Minulle ei riittäisi. Ja varsinkin kun olette noin nuoria ja olleet noin vähän aikaa yhdessä - teidän pitäisi olla vielä täysillä rakastuneita toisiinne. Jos tuossa vaiheessa jo kyllästyttää ja riitoja on paljon, voit kuvitella mitä se on 10 vuoden päästä. En usko että kannattaa enää yrittää. Kun se on mennyt, se on mennyt. "Ihan kivassa" on se suuri riski, että jompikumpi törmää ennemmin tai myöhemmin johonkin toiseen, joka on paljon muutakin, ja silloin se ihan kiva puoliso ei paljon vaa'assa paina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisille riittää "ihan kiva" ja toisille ei. Omasta kaveripiiristäni löytyy mies joka käyttäytyy aivan kuten omasi, ja on usein sanonut ettei ihan kiva riitä. Aikansa kun suhde oli tuossa tilassa niin hän hankki nuoremman rakastajan jonka kanssa hyvä olla. Eronnut ei silti ole koska nykyisellä naisella elämäntilanne sellainen ettei "voi". Yhteisiä vuosia heilläkin jo takana kuitenkin.
Tunnistin monia piirteitä tekstistäsi mitä tämä ystävämieheni on minulle omasta parisuhteestaan kertonut. Kotona ei mitään vikaa ole mutta ei vaan enää kiinnosta. Kertoo että kotona ollessaan jumittaa lähinnä tietokoneella kuulokkeet korvilla tai katsoo televisiota koska ei tahtoisi olla enää tässä suhteessa mutta ei voi erota (vielä) ja se ahdistaa häntä.
En usko että juttunne kestää :/ jos jo noin "lyhyen" (1.5 vuotta on oikeasti aika vähän) suhteen aikana toinen ns kyllästyy niin en usko että se intohimo sieltä takaisin tulee. Onnellisia aikoja sinulle ei tämän miehen kanssa ole luvassa. Lähde nyt ja etsi joku jonka kanssa on "enemmän kuin ihan jees" :)
Minua harmittaa, sillä edellisen suhteeni jälkeen tämä oli juuri sitä mitä halusin: romanttinen, tulinen rakastaja ja hän huomioi minua niin paljon kun voi. No asiat meni eteenpäin ja riideltiin paljon. Jotenki se kaikki ihana kuoli riitojen takia. Olimme riitakierteessä, jota ei osattu pysäyttää. Nyt se on pysäytetty, mutta se jätti nämä jäljet. Mies on etäisempi, ei todellakaan enää niin romanttinen (ei kukkia, aamupalaa pöydässä jne) eikä niin tulinen rakastaja. Vaan hän on kuvailemani kaltainen: ei ikävöi, ei kiirehdi luokseni, sanoo että on ihan kivaa. Sanoo, että ei halua menettääkään, että jos se kipinä tulisi kaiken riitelyn jälkeen takaisin. Voiko se tulla?
Rakastan häntä. Haluan hänet takaisin sellaisena kun joskus oli. Onko se mahdollista? Yritän antaa tilaa ja olla murehtimatta. Täytyy myöntää, että mullekin tämä nykyinen elämä on "ihan kivaa". Mutta en ole sitä miehelle myöntänyt. Hänellä on käsitys, että tämä on just sitä parasta. Mutta tämä ihan kivaa riittää minulle, sillä mielummin tätä kuin ilman häntä. Jos riidat vain on jättäneet jäljet ja sammuttanu intohimon, mutta jos se tulisi takaisin, kun annan tilaa ja olen kiva ja iloinen. Sellainen kun sillon, kun tutustuttiin. Viimeisen puolen vuoden olen ollut kiukkuinen, vaativa ja itkuisa. Johtuen kaikesta oman epävarmuuden ja työstressin väliltä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 17:46"]
"Ihan kivassa" on se suuri riski, että jompikumpi törmää ennemmin tai myöhemmin johonkin toiseen, joka on paljon muutakin, ja silloin se ihan kiva puoliso ei paljon vaa'assa paina.
[/quote]
TÄMÄ! Itse koin saman, 4 vuotta seurustelua takana ja kaikki toimi miehen kanssa hyvin. Oli rivitalo ja koira. Mitään varsinaisia ongelmia ei ollut. Kesällä mies alkoi viihtyä yhä enemmän kodin ulkopuolella ja työpäivät ja harrastukset venyivät yhä myöhempään iltaan. Kotona ollessaan ei tiuskinut tai riidellyt, sulkeutui kuin omaan kuplaansa tietokoneen tai pelikonsolin ääreen. Lopulta selvisi että oli puoli vuotta ollut salasuhteessa. Meidänkin suhde päättyi siis siihen että oli vain "ihan kivaa".
Meedio en ole mutta samanlaista kohtaloa veikkaisin teillekkin. Kaikki eivät toki aloita salasuhdetta vaan uuden kumppanin löytyessä lähtevät lähes samantien menemään vanhan luota.
Menkää johonkin parisuhdeterapiaan. Luulisi että kunnalliselta puoleltakin saisi aikaa vaikka lapseton pari olette ettekä naimisissa. Harmi, että ette hakeneet apua siihen riitelyyn jo ajoissa :(.... Olette niin nuoria, että ehkä ette osaa vielä punnita tarkkaan kannattaako erota vai ei, löytääkö uutta tulista rakkautta enää mistään tämänkään jälkeen jne. Ero voi ikänne takia olla joko väärä valinta tai sitten ei. Sinua ainakin näyttäisi jo nyt harmittavan, jos ero tulee. Miehellekin voi tulla sellainen tunne vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän sama homma, tosin sillä erolla että minä olen se joka vetäytyy enemmän. 25-vuotiaita, puolitoista vuotta yhdessä ja nyt jo toisen naama ja jutut alkaa kyllästyttää. Ennen söpöt tavat ovat alkaneet ärsyttää ja joinain päivinä haluan vaan olla ihan omissa oloissani. Hyvinä hetkinä on silti ihanaa, mutta useimmiten on juurikin ihan kivaa.
Harmittaa että muutimme niin nopeasti yhteen, tuntuu että se söi suhteen intohimoa ja romantiikkaa. Arki lävähti päin kasvoja liian äkkiä. Mietin päivittäin eroa ja jossain vaiheessa se varmaan onkin edessä. Vaikeaa on.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:05"]
Menkää johonkin parisuhdeterapiaan. Luulisi että kunnalliselta puoleltakin saisi aikaa vaikka lapseton pari olette ettekä naimisissa. Harmi, että ette hakeneet apua siihen riitelyyn jo ajoissa :(.... Olette niin nuoria, että ehkä ette osaa vielä punnita tarkkaan kannattaako erota vai ei, löytääkö uutta tulista rakkautta enää mistään tämänkään jälkeen jne. Ero voi ikänne takia olla joko väärä valinta tai sitten ei. Sinua ainakin näyttäisi jo nyt harmittavan, jos ero tulee. Miehellekin voi tulla sellainen tunne vielä.
[/quote]
Mielestäni AP:n viestistä paistaa hyvin selvästi läpi että miestä ei_enää_kiinnosta. Rakastamisen/välittämisen tunteet tuskin katoavat hetkessä, siksi mies ei ole sanonut suoraan että tahtoo erota. Mies siis todennäköisesti välittää ap:sta vielä, mutta tulevaisuutta hän ei teillä näe. Tämä on minun mielipiteenä ja saatan toki olla väärässä.
t. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin muutimme yhteen alle vuoden jälkeen. Ehkä se myös vaikutti. Meilläkin on välillä tosi kivaa ja mies saattaa välillä olla kimpussani kuin takiainen, halaa ja pussaa. Mutta kuitenkin illat kavereiden kanssa ja viikonloput vanhassa kotikaupungissa kiinnostaa nykyään enemmän ja kiirettä kotiin ei ole. En vaan ymmärrä että miksi völillä on niin ihana mulle, mutta silti on vaa "ihan kivaa".
Ap
Mulla oli ihan kivaa ilman riitoja viisi vuotta. Sitten löysin sielunkumppanini, jonka kanssa riidellään ja rakastetaan. Nyt on ollut neljä vuotta joka päivä paljon enemmän kuin ihan kivaa.. Kannatti vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:15"]
Mekin muutimme yhteen alle vuoden jälkeen. Ehkä se myös vaikutti. Meilläkin on välillä tosi kivaa ja mies saattaa välillä olla kimpussani kuin takiainen, halaa ja pussaa. Mutta kuitenkin illat kavereiden kanssa ja viikonloput vanhassa kotikaupungissa kiinnostaa nykyään enemmän ja kiirettä kotiin ei ole. En vaan ymmärrä että miksi völillä on niin ihana mulle, mutta silti on vaa "ihan kivaa". Ap[/quote]
Toisilla se on omatunto joka ajaa tuohon käytökseen. Itse petin aikoinaan poikaystävääni (oli siis suhde, ei mitään yhden illan panoja) ja välillä tuli omatunnon käskystä halittua ja hellittyä häntä yhtäkkisesti ettei näkisi syyllisyyttäni. Ihmetteli kun olen normaalisti hyvinkin oman tilani tiedostava ja yhtäkkiä halusin kaivautua tunneiksi kainaloon. Tiedän muitakin ihmisiä jotka reagoivat juuri noin eläessään "kaksoiselämää".
Tärkeää on lopettaa tekosyyt. Jos töissä on kiire tms niin vain paska alkaa kiusata toista niillä. Ei niin saa tehdä.
Mistä te riitelette? Ja kun sanot että teillä on kuitenkin kivaa niin missä se kiva on?
Ei riitely voi olla kenestäkään kivaa ja jos te riitelette paljon niin miksi miehen pitäisi tulla pitämään jotain "kivaa" kanssasi? Ei voi olla teillä edes kivaa. Älä valehtele itsellesi.
Sinulla on jotain pelkotiloja miksi et tahdo erota mutta miehiä tulee ja miehiä menee niin miksi uusi suhde olisi huonompi kuin nykyinen?
Kyllä sinä osaat pohtia miksi et tahtoisi erota.
Mitä kivaa teidän suhde muka on?
Sanoit että lopulta mies SUOSTUI tulemaan luoksesi. Kuulostaa siltä ettei malttanut odottaa teidän "kivaa".
Tunteenpalo muuttuu hyväksi parisuhteeksi. Se on eri kuin alkujännitys muttei huonompi. Jos ette osaa olla keskenänne niin eihän se ole kuin joko olette vääriä toisillenne tai persoonat huonoja ettekä osaa olla toiselle mukavia ja tehdä kompromisseja. Se on siis kuin mikä tahansa ihmissuhde. Miksi olla yhdessä JOS EI NAUTITA YHDESSÄ OLEMISESTA?
En siis usko että teillä on kivaa. Ehkä ok. Mutta kun tulee ristiriita niin hauskuus loppuu.
Toista ei voi muuttaa. Voi sanoa että tykkäät kun toinen tuo ruusuja tai keittää kahvit mutta jos te riitelette niin miksi MIES on se joka siinäkin loukattuna olisi romanttinen?
Minusta olisi ollut romanttinen ele ja vähintään sinulta joustoa että sinä olisit mennyt miehen vanhempien luo kuin vaatia miestä tekemään kuten sinä tahdot. Mitä kivaa sinä teet?
Muutos tulee itsestään lähtöisin. Jos mies pitää vaatia luokseen niin huonolta näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein pitkän ja toimivan parisuhteen merkitys on se, että suurimmat tunnekuohut ja aallonharjat puuttuvat. Elämä voi olla mukavaa ihan kivan miehen kanssa, saat luotettavan elämänkumppanin :)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:25"]
Mulla oli ihan kivaa ilman riitoja viisi vuotta. Sitten löysin sielunkumppanini, jonka kanssa riidellään ja rakastetaan. Nyt on ollut neljä vuotta joka päivä paljon enemmän kuin ihan kivaa.. Kannatti vaihtaa.
[/quote]
Oliko teillä ex:n kanssa lapsia? Mulla on samanlainen ongelma tällä hetkellä, mutta lasten takia ratkaisun tekeminen on vaikeaa. Aviomiehen kanssa on ihan kivaa, mutta olen tavannut toisen, kenen kanssa on enemmän kuin ihan kivaa. Olen tuntenut hänet jo pitkään, joten uskallan kutsua häntä jopa sielunkumppaniksi. Uskaltaako kuitenkaan ydinperhettä rikkoa sielunkumppanin takia? Ratkaisu olisi helpompi, jos aviomiehen kanssa olisi ihan kamalaa, mutta kun meillä on kuitenkin ihan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tahtoisi erota, koska kun emme riitele niin meillä on tosi kivaa ja hauskaa. Tai siis oli. Koska nykyään riidat on vähentynyt/poissa mutta niin on kiva ja hauska aikakin. En sano että kokonaan, mutta miehen sanoja lainaten on "ihan kivaa". En oikein osaa selittää mikä on muuttunu, sillä tehdään samoja juttuja kuin ennen ja mieskin on VÄLILLÄ yhtä ihana kuin ennen. Silti molemmilta, varsinkin häneltä puuttuu se "tunne", kipinä, joka joskus oli.
Ongelma on se, onko se kadonnut riitojen myötä, ja jos on, niin voiko se tulla vielä takaisin kun riidat on saatu loppumaan. Vai onko se kadonnut koska mies on tajunnut etten olekaan se oikea. Olen 98% varma että kipinä loppui kun riitakierre jatkui monta kk. Ennen sitä olimme tulinen pari- rakkautta paljon, riitojakin joskus. Toisen huomioimista täysillä. Nykyään kaikki on laimeampaa. Haluaisin saada tuon kaiken takaisin :(
Ap
Alue: Aihe vapaa
Minusta on vähän liian nopeasti tullut teillä (tai ilmeisesti lähinnä miehellä) tuo "ihan kiva" -vaihe. Itsellä avioliittoa takana jo melkein 20 v. ja kyllä voidaan olla välillä erossakin käytännön asioiden takia, mutta yleensä tullaan mielellään kotiin heti kun tilanne sallii (esim. kesämökillä joku remonttihomma valmis).