Edessä leikkaus ja nukutus. Pelottaa.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 21:55"]

Minulla on aika poikkeava kokemus. Olin ihan paniikissa nukutuspöydällä ja sydän hakkasi hulluna. Tuntui että meni ikuisuus ennenkuin nukahdan ja oli jotenkin paniikin kaltainen olo siinä leikkauspöydällä sidottuna. Heräämisen jälkeen vapisutti. Olo oli järkeyttävän väsynyt, mutta en kuitenkaan nukahtanut enää ensimmäisen heräämisen jälkeen. Toisella kerralla nukutuksesta en muista jääneen huonoja fiiliksiä , mutta herätessä revin irti niitä letkuja. En tiedä heräsinkö oletettua aiemmin, mutta revin sen putken pois, mikä oli nielussa. Olin puoliunessa mutta muistan edelleen sen paniikin että suussa/kurkussa oli jotain ja tuli tukehtumisen pelko. Itselläni siis vähän ikäviä kokemuksia. Ei tietoakaan mistään pilvestä tai leppoisasta tunnelmasta vaan paniikki.

[/quote]

Miksi sut oli sidottu? :O ei tosiaan kuulosta kivalta kokemukselta.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 21:10"]

Minut nukutettu kymmenkunta kertaa. Nukutus sinällään on ihan ok, mutta herääminen aina ei. Itsellä olen huomannut että mitä pidempi nukutus sitä ongelmallisempi herätys. Tunnin nukutus on vielä ihan ok, mutta 3 tuntia tai yli, niin tulee "horkka" herätessä. Se EI johdu siitä että olisi kylmä (ainakaan minulla), vaan pitkästä nukutuksesta. Eli minulla peitot ei auta mitään, mutta kun pistävät "selviämis piikin" niin johan helpottaa.

Jos on pitkähkö nukutus niin kannattaa syödä arovasti, sillä useimmille tulee huono olo ja alkaa oksettamaan. Eli ei kannata ahmia vaikka olisi nälkä, niin välttyy pahoinvoinnilta. Mutta nukutusta EI kannata pelätä, sen voin sanoa. (niin ja ennen nukutusta annetaan yleensä esim 10mg Diapam tai vastaava jos haluaa. Itse en ole ottanut )

[/quote] Mulle on joskus sanottu sen kylmähorkan johtuvan jäisestä veriplasmasta jota on annettu leikkauksessa. T:8

Ei ole mitään pelättävää. Mut on nukutettu kerran. Odotin kiinnostuneena esilääkitystä kun olin kuullut että siitä tulee pöllyyn, mutta mulla se ei vaikuttanut mitään. Ikävintä ennen nukutusta oli juomakielto. Kun suu kuivui, hoitaja vaan pyyhki sitä jollain kostealla pumpulilla. Ei siis paha kun nesteytys kuitenkin piti huolen siitä ettei ollut oikeasti jano. Henkilökunta oli ystävällistä ja piti ajan tasalla. Olisivat kertoneet varmaan enemmänkin jos olisin ollut siinä kunnossa että olisi kiinnostanut.

Itse nukutus...nukutuslääkäri sanoi annostelevansa lääkkeen nyt kanyyliin. Muistan että kädessä tuntui kylmälle, sitten filmi katkesi ihan täysin. Muistan nähneeni nukutuksessa ja vähän herättyäkin värillisiä kuvioita, ihan hienoja. Herättyä olin ihan järkevä mutta tokkurainen. Ei pahoinvointia. Kurkku vähän kipeä hengitysputken jäljiltä, mutta se meni ohi nopeasti. Nukuin paljon. Kipulääkettä sai riittävästi. Joten no worries, enemmän traumoja saa hammaslääkärireissusta.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:33"]Pitää varmaan pyytää tymäkkä esilääkitys sitten. :D En haluaisi joutua pelkäämään ja hermoilemaan juuri ennen leikkausta.

ap
[/quote]

Se tunne kun herää leikkauksen jälkeen :D
Kuin kuplasta aineellistuisi takaisin. Sellainen hassu fiilis että täö on eri huone, miksei vielä leikata?

En muista leikkauksista muuta kuin sen sängylle siirtymisen ja kanyylin laiton. Olen hädissäni pyydellyt rauhoittavia, niitä on luvattu ja samalla sanottu että katsotaan ensin toimivatko kanyyli ja muut.

Sitten "poksahdan" kuplasta ulos heräämössä.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 21:55"]

Minulla on aika poikkeava kokemus. Olin ihan paniikissa nukutuspöydällä ja sydän hakkasi hulluna. Tuntui että meni ikuisuus ennenkuin nukahdan ja oli jotenkin paniikin kaltainen olo siinä leikkauspöydällä sidottuna. Heräämisen jälkeen vapisutti. Olo oli järkeyttävän väsynyt, mutta en kuitenkaan nukahtanut enää ensimmäisen heräämisen jälkeen. Toisella kerralla nukutuksesta en muista jääneen huonoja fiiliksiä , mutta herätessä revin irti niitä letkuja. En tiedä heräsinkö oletettua aiemmin, mutta revin sen putken pois, mikä oli nielussa. Olin puoliunessa mutta muistan edelleen sen paniikin että suussa/kurkussa oli jotain ja tuli tukehtumisen pelko. Itselläni siis vähän ikäviä kokemuksia. Ei tietoakaan mistään pilvestä tai leppoisasta tunnelmasta vaan paniikki.

[/quote]

Miksi sut oli sidottu? :O ei tosiaan kuulosta kivalta kokemukselta.

[/quote]

Leikkauspöytä on kapea ja potilas on todellakin sidottava siihen melko tiukasti, ettei putoa tai tilttaise reflekseillään kirurgia nokkaan. ;) No worries, jos on paniikkiolo niin siitä kannattaa ehdottomasti sanoa jos vain pystyy, koska lääkitystä voidaan säätää sen mukaan, kaikkiinhan eivät aineet vaikuta samalla tavalla ja toisilla adrenaliini estää enemmän rauhoittavien vaikutusta.

Itse oon ollut 7-tuntia nukutettuna leikkauksen ajan, joten ei ole kokemusta lyhyemmästä nukutuksesta lainkaan.

Mutta niin, leikkauspöydällä vaan makoilin sellaisen ilmalla täytetyn "peiton" alla ja hoitajat laittoi kanyyliä ja lappuja kiinni kroppaan. Sitten tuijottivat minua ja kysyivät väsyttääkö. Vastasin ettei yhtään ja sen jälkeen en muistakkaan enää mitään. Eli ei kaikilla kai tunnu siltä että nukahtaa, itse tunsin oloni pirteäksi ja sitten vintti on yhtäkkiä pimentynyt täysin.

Herätessä olo oli sekava, näin kaiken yhtenä puurona ja puhuminen tuntui vaikealta. Ihmiset oli epäselviä hahmoja. Jossain vaiheessa se meni sitten ohi kun sekavana makasi sängyssä. Ei sitä oikein edes muista.

Minut nukutettiin leikkausta varten lapsena. Mulle oli laitettu neula oikeaan kämmenselkään jo valmiiksi ja leikkaussalista muistan kun joku mies varmaan nukutusainetta antava lääkäri sanoi laittavansa nyt nukutusaineen. Sen jälkeen silmissäni musteni ja seuraavaksi muistan heränneeni heräämön sängystä josta minut kohta vietiin takaisin osastolle.

Annettiin ensin kai joku diapam. Sitten mentiin saliin ja sanoin, että mulle pitää sanoa ennen kuin alkaa nukutusaine mennä, että suljen silmät. En muista, sanoivatko.
Heräsin kuin päiväunilta, mutta oli kova kipu ja puusin niin paljon lääkettä, että sain maksimin. Sen jälkeen ei lääkettä onneksi enää tarvittu. Oksentelin seuraavaan aamuun asti kaiken syömäni ruuan.

Tervemenoa.

Minäkin jännitin etukäteen, nyt takana jo kolme nukutuksessa tehtyä leikkausta. Esilääkkeen kun antoivat niin sehän pimahti päähän niin että naureskelin ja kerroin hoitsuille tosi hyviä vitsejä (miksihän niillä ei naurattanut?), katselin ilmastointiputkia ihan haltioituneena ja huokailin. Leikkaussalihenkilökunta oli tosi mukavaa ja kertoivat koko ajan mitä tapahtuu. Olin niin pöllyssä että kaikki oli unenomaista ja raukeaa, ei edes ahdistanut se kun laittoivat nukutusmaskin naamalle.

Seuraava mielikuva on kun havahdun yhtäkkiä ja makaan ison lampun alla. Hoitaja huomaa että olen herännyt ja tulee jututtamaan, pyydän kahvia ja samalla kysyn koska leikkaus alkaa :) yksityiskohdat tuli mieleen vasta jälkeenpäin, silloin pötköttelin pehmeässä usvassa, kipuja ei ollut ja olo oli makean raukea. Tosin kaikkea en tietenkään muista, esim että ennen erästä leikkausta olen käynyt röntgenissä.

Ei pahoja kokemuksia! Hyvin se menee :)

Mut nukutettiin nielurisaleikkauksessa. Se tunne oli ihana. Tunsin olevani taivaassa tai kelluvani pumpulissa. Tuli mieleen että jos huumeiden käyttö on samanlaista niin ei ihme jos siihen jää koukkuun. Herääminen ei ollut paha. Varotettiin että voi tulla paha olo mutta ei tullu. Muutenkin mua kohdeltiin tosi hyvin sairaalassa. Hyvä kokemus kaikin puolin.

se tuntuu niinkuin nukahtaisi ja sitten heräisi esim päiväunien jälkeen. Tokkuraisempi vain.
Kipu ja pahoinvointi on hyvin yksilökohtaista mutta niihin on hyvät lääkkeet kyllä.

Pitää varmaan pyytää tymäkkä esilääkitys sitten. :D En haluaisi joutua pelkäämään ja hermoilemaan juuri ennen leikkausta.

ap

Nukahtaminen tapahtuu hetkessä, kuin joku sammuttaisi valot. Itse heräsin aika hitaasti, tajunta palasi vähän viiveellä. Herätettiin, nukuin taas, herätettiin uudelleen, nukuin.. Ensimmäinen asia minkä tajusin oli hoitajan ääni, joka tiedusteli vointia. Tunsin, että minulla oli todella kylmä ja sain päälleni jotain lämmintä. Ei ollut yhtään paha olo, ei sattunut, väsytti vaan valtavan paljon. Nukuin leikkauksen jälkeen varmaan 12 tuntia, en yksinkertaisesti jaksanut pysyä hereillä. Kyseessä oli pitkä leikkaus ja menetin runsaasti verta, eli väsymys saattoi johtua siitäkin.

Esilääkitys ei ole koskaan mulle vaikuttanut, mutta taju lähtee hetkessä. Heräilyt on erilaisia. Joskus on virkeä heti, joskus ei millään.

Muakin pelotti nukutus todella paljon, mutta ihan turhaan. Hoitajat olivat tosi ystävällisiä, selittivät kaiken missä mennään jne. Pitelivät kädestä kiinni, kun nukutuslääkettä alettiin annostella ja nukahdin välittömästi. Rauhoittavan lääkkeen saa aina ja sen vaikutus on yksilöllistä. Esim. itse olin vielä ihan tolkuissani leikkauspöydällä ja henkilökuntakin ihmetteli, miten järkeviä juttelin. Herätessäni tunsin kovaa kipua, mutta lääkäri annosteli samantien sellaiset tropit, että kipu ja taju lähtivät heti pois. Pahoinvointia ei ollut missään vaiheessa, koska leikkurissa kysyttiin matkapahoinvoinnista ja kun sanoin siitä kärsiväni lupasivat laittaa pahoinvointilääkettä mukaan. Tsemppiä!

Minut on useamman kerran nukutettu, ja taju lähtee kankaalle kyllä nopeasti. Sanoisin että 5 sekunnissa lääkkeen annostelusta. Ja tosiaan tuntuu siltä, kun heräisi saman tien. Nukutettuna on täysin kanttuvei, se ei vastaa tavallista unta.

Mulla on pelkkiä hyviä kokemuksia. Nukutettu kolme kertaa. Mulle ei esilääke (ennen nukutusta annettava siis) tee yhtään mitään, on se vaan hämmentävää miten erilaisia ihmiset ovat tuossakin asiassa. Ilmankos mulle on puudutuksessa ja esilääkityksessä tehdyt toimenpiteet olleet niin karmaisevia kokemuksia. Kai se nyt on karmaisevaa kun ei ole sitten niin minkäänlaisessa pöllyssä vaan aivan skarppina ja hirveässä ahdistuksessa.

Mutta itse asiaan: mä en edes koe tuota esilääkettä tarpeelliseksi, koska nukutus ei stressaa mitenkään. Päinvastoin olen onnesta soikea aina, jos ei tarvitse kokea toimenpidettä hereillä. Tosiaan se esilääke annetaan, toisilla se vaikuttaa ja toisilla ei. Käteen laitetaan kanyyli (ei ole mun mielestä mitenkään kamalaa, ei verikoetta kummempi vaikka kerrankin mua piti pistellä varmaan kymmenen kertaa ennen kuin saatiin neula suoneen).

Maskista annetaan happea ja sitten kanyyliin nukutusainetta; mä ainakin humahdan aivan saman tien uneen, kun kanyylista laitetaan nukutusainetta. Mulle se on kuin normaali nukahtaminen, kun esilääke ei tee mitään ja nukutusaineesta nukahdan sekunnissa.

Sitten vaan heräilee, yleensä siihen kun joku herättelee. Kahdella kerralla kolmesta mulla on ollut kurkku aika hellänä hengitysputken takia, jopa niin että on ollut vähän hankala puhua, joten ei kannata säikähtää. Viimeisimmällä kerralla oli ilmeisesti harvinaisen onnistuneesti toimittu sen putken kanssa, kun kurkku tuntui täysin normaalilta. Kertaakaan mulla ei ole ollut minkäänlaista pahoinvointia nukutuksen jälkeen. Kerran herätessä olin saman tien aivan skarppi ja virkeä. Toisella kerralla heiluin vähän unen ja valveen rajamailla ja saatoin ehkä selittää jotain sekavaa :D Kolmannella kerralla aika perus, ei ihan virkeä olo muttei hirveän uneliaskaan.

Nukutus on vähän niin kuin sammuisi selvin päin, mulle ei tullut edes paha olo. Valot pois vaan. Heräämössä olin kunnon kipulääkepöllyssä lämpimän peiton alla, oli kivaa.

Mut on just leikattu kahdesti parin viikon sisään.

Ekalla kerralla nukahdin heti kun sain maskin naamalle. Herääminen kesti kauan ja sain heti hirveän paniikkikohtauksen, joten torkuin vielä monta tuntia happimaskin kanssa. 

Toisella kerralla nukutusaineet tippui suoraan suoneen ja nukahdin taas välittömästi. Heräämistä en muista, mutta en ollut saanut henkeä, nikotellut vaan, joten taas happimaski naamalle. Monta tuntia heräämössä ja happiviiksien kanssa osastolle. Pystyin hengittämään kunnolla vasta seuraavana päivänä.

Kummallakin kerralla olin monta päivää osastolla, menen leikkauksen jälkeen jotenkin tosi heikoksi ja huonovointiseksi.