Lue keskustelun säännöt.
Teini "tehtaillu" itsestään lastensuojeluilmoituksen....
20.01.2015 |
Eli meillä useampi lapsi. Sekä minun ed suhteesta että tästä. Kaikki nämä vuodet yksi lapsista vihannut uutta puolisoani. Nyt sitten tilanne käristynyt niin, että hän on tehnyt itsestään lastensuojeluilmoituksen. Uusi mieheni käyttäytyy kuulema häntä kohtaan väkivaltaisesti. Tämä EI pidä pätkääkään paikkaansa ja hänen vanhemmat sisaruksensa ovat aivan ymmällään. Myös nämä samassa taloudessa asuvat. Pienet "½-sisarukset" itkevät kun heidän isäänsä haukutaan (tätä tyttö). Tästä on tullut jo sellainen soppa, että meidän parisuhdekin on vaarassa. Mies toki mieli maassa kun häntä syytetään.
Tänne tulossa siis lastensuojelu. Kiva. Teini itse on nyt kauhuissaan koska hän kuulema luuli, että kun hän ilmoituksen tekee niin näin päästään samointein tästä miehestäni eroon. Hommasta tulikin "paljon" hankalampi kuin teini oli ajatellut.
Onneksi välit tytön isään on erittäin hyvät ja saan häneltä tukea. Mutta miten ihmeessä tästä voi selvitä ? Teen itse työtä lasten parissa ja hieno homma jos tämä vaikuttaa työhöni. Tekisi mieli pakata kassi ja jättää tämä kaikki tähän. Omat voimavarat tuon teinin kanssa on koetuksella. Tiedän, että hän on koko ikänsä (13v) ollut tod hyvä valehtelemaan, keksimään juttuja... Täällä kotona hän kulkee kännykkä kädessä ja nauhoittaa sanan sieltä ja toisen täältä. Käyttää niitä kuulema miestäni vastaan. Selän takana naureskelee ja haukkuu siskonsa poikaystävää. Kiusaa ½-sisaruksiaan.
Avoimesti kertoi, että aikoo mennä tekemään ilmoituksen. Teki sen tosiaankin. Nauru onkin nyt muuttunut totiseksi menoksi. Enää ei edes teiniä naurata. Niin ja olihan hän satuillut miten joutuu tekemään kotitöitä.. juu, joka toinen kk saattaa tuurilla vaihtaa lakanansa. EI tee sitten yhtään mitään. Huutaa ja nauraa meille. Nyt syytän itseäni, että en ole osannut kasvattaa ja olisi pitänyt olla tiukempi.
Itse olen melko lepsu, myönnän ja mieheni taas tiukempi. Tyttö tietty yrittää saada tästä rajojen asettajan pois. Mitä ihmettä teen ? En enää saa edes nukuttua :( Anteeksi sekava teksti, mutta tosiaan valvominen ja tämä tilanne on saanut tämän aikaan.
Kommentit (385)
Tää otsikko: "Teini "tehtaillu" itsestään lastensuojeluilmoituksen"
Kuvastaa ihan täysin ap:n asenteen lasta kohtaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas täällä yksi joka katuu vieläkin ettei marssinut sinne sosiaalitoimistoon äidin uuden poikaystävän ja sen kautta muuttuneen elämäntilanteen takia! Meidän tilanne kotona oli äidin mukaan - no, lukekaa tämä aloittajan teksti - kaikki hyvin, mikään ei ollut vinossa, kaikki olivat onnellisia mutta kun teini oli niin saatanan vaikea, mielisairas kakara mikä haluaa omia äidin itselleen ja hallita omien mielihalujensa mukaan huusholliaan. Naureskelin ihan samaan tapaan isäpuoleni puolesta ilmoittamisesta kun halusin hänestä eroon, mutta se johtui siitä että yritin olla näyttämättä heikkouttani eli itkemistä. Silloin kun itkin, niin äitini alkoi pokkana joko matkia mua tai rienata lisää "tässä ei nyt itku auta, voi kun isin prinsessa parkuu kun ei saa tahtoaan läpi", joten miten se vaikutti? Muutuin julmaksi ja lukittauduin henkisesti. Musta tuli ihan sadistinen, ja mitä vähemmän meidän äiti uskoi mua ja puolesti (meni sitten syteen tai saveen sen äijän kanssa) miestään, musta tuli vielä hankalampi.
Tilanteemme tämän mielisairaan teinin näkökulmasta meni aivan toisella tavalla. Meidän niin ongelmaton perheemme ei vain toiminut. Ensinnäkin mies oli älyttömästi äitiäni nuorempi, kouluttamaton ja töissä käymätön tossu joka istui kaiket ajat kotona odottamassa milloin äitini tulee töistä. Häpesin miestä, koska koulussa kaverit nauroivat sille tyypille ja muutenkin miehen mallia siitä tyypistä ei saanut. Ottamatta sen enempää kantaa tyypin persoonaan, niin sen touhut olivat ihan maksimaallisen typeriä. Se ei hakenut vahingossakaan töitä, koska hän haluaa suoraan johtajan paikalle tai keksiä mitä hän hlauaa elämällään tehdä ja kas, kului kahdeksna vuotta kun tyyppi alkoholisoitui keittiössämme kaikessa rauhassa pari kertaa pätkätöitä tehdessä.
Esimerkkinä yksi päivä: Nousen aamulla ja menen kouluun. Poimin kamani sotkuisesta keittiöstä, ja huomaan, että kirjani päällä on voileipärasvaa. Tyyppi on tehnyt taas leipänsä kirjojeni päällä, koska läksyt ovat jääneet jostain syystä kesken enkä ole lapsen mielenkiinnolla jaksanut hoitaa kirjojani suoraan reppuun. Harmistuneena sotkuisista kamoista etsin äkkiä kynäkotelon, jota ei yllättäen löydy msitään. Tyypin veljen oksennukset ovat keittiön lavuaarissa, joten en ilkeä tehdä edes aamuteetä. Sulkiessani oven selkäni takaa tyyppi jää veljineen makaamaan, kun kaikki muut äidistä lähtien ovat lähteneet jo kotoa ajat sitten.
Palaan kotiin. Tyypin veli on siivonnut jälkensä ja häipynyt sillä välin, mutta mitään muuta ei ole tehty. Jätän repun eteiseen, käyn vessassa ja huomaan että sillä aikaa reppuni päälle on kustu koska tyypin kissa ei ole oppinut sisäsiistiksi. Äiti valittaa kissasta jatkuvasti, mutta kissa saa jäädä koska se on tyypille niin rakas, ei väliä vaikka se oksentelee, paskantaa matoille ja kuseksii ympäriinsä. Suutun, ja tyyppi nalkuttaa jostain että kissaa ei saa laittaa pois.
Teen teetä, ja teen omia asioitani. tyyppi kävelee perässäni ja hokee siivouksen tarpeellisuudesta. Olen yhdeksän vuotias, ja perheeni vanhin lapsi, joten olen oikea osoite motkotukselle. En edes kuuntele tyypin selityksiä, mutta lopulta vaihtaessani huoneesta toiseen ja yrittäessäni piiloutua omaan huoneeseeni, tyyppi ei anna laittaa ovea kiinni vaan seisoo oviaukossa ja marisee siivouksen tarpeellisuudesta. Suutun, ja lyön tyyppiä niin monta kertaa kuin kädestä lähtee vaikka iskuni eivät ole kovat ja huudan että painuu helvettiin.
Äiti palaa kotiin. Äiti on vihainen ja kiukkunen ja väsynyt, kaupassa tarvii käydä. Äiti kuulee tuoreimmat tapahtumat, jotka tyyppi kertoo. Kakara hakkasi taas, kakara oli ärsyttävä. Yritän vinkua takaisin, kun äiti haukkuu minua pystyyn kuultuaan että olin järjestänyt kohtauksen taas kerran mutta minua ei yllättäen kuunnella.
Tyyppi seurasi kuin kokkeri äitiäni joka paikkaan. Kaikki piti tehdä yhdessä. Kerrankin huomasin että äiti oli karannut johonkin, niin tyyppi tajusi sen ja juoksi äkkiä pyörävarastolle ja lähti pyörällä äitini perään. Joskus hän livahti äitiäni vastaan töihin siten ettemme tulisi mukaan ja hän sanoi tekevänsä niin siksi, että halusi olla äidin kanssa kahdestaan. Tämä olisi ok, mutta kaikki aikuiset ihmiset tietävät, että toiminnan mennessä patologiseksi se ei ole enää normaalia.
Ruoka pöydässä otin kerran lautasen ja istuuduin äidin viereen. Tyyppi alkoi vinkua erittäin typerällä äänellä, miten se on hänen paikkansa ja hänen on päästävä siihen. En noussut, vaan jatkoin syömistä, ja hän ei saanut sitä persettään alas sitten millään. Lopulta äitini haukahti väliin, että päästä tyyppi istumaan (vaikka pöydän ympärillä oli tilaa.) Tyypistä pääsi helpommalla, kun sen tahdon mukaan mentiin.
Kova tahto olikin. Jos tyyppi päätti jotain, niin se piti. Yleensä ne päättämisen aiheet vain olivat äärimmäisen typeriä - hän päätti, että meidän lasten tietokoneeseen tulee salasana niin silloin siihen tuli salasana emmekä saaneet sitä ennen kuin olimme suorittaneet jonkinlaisen tehtävän, kuten siivonneet huoneemme. Äitini ei puuttunut näihin riitoihin koskaan vaan seurasi vierestä nyrpeänä. Huoneen siivous olisi ollut mukavampaa, jos tavaraa olisi ollut vähemmän ja olisimme saaneet äidin ohjausta - "tämä menee roskiin, tämä menee laatikkoon" tai hän olisi edes hankkinut tavaroille säilytystilaa.
Tyyppi kyllästyi jossain vaiheessa kun keittiön pöydän ääreen kerääntyi paljon tavaraa. Hän ratkaisi asian siten, että hän otti kaikki tavarat yhteen nippuun ja heittää ne meidän huoneemme lattialle. Tästä syystä emme siskoni kanssa siivonneet huonettamme, ja seurasimme, miten monen kuukauden aikana lattia täyttyi papereista pikku hiljaa hiljaksiin. Tyyppi alkoi pian ihmetellä missä ovat laskut, hänen sossun paperinsa, pari lehteä ja muuta - ja lopulta kun meidät kyykytettiin siivoamaan staffit lattialta, ne kaikki löytyivät sieltä.
Olin muuten todella kiukkuinen noihin aikoihin. En koskaan saanut kahdenkeskistä aikaa äidille, koska mies oli koko ajan välissä. Hän oli joka paikassa. Jopa ensimmäisiä rintaliivejä ostaessa hän änki mukaan ja olin koko ajan varautunut että hän aloittaa jonkinlaisen rienaamisen ääneen. Sitä ei tapahtunut. Ilmoitin suoraan että vihaan tyyppiä ja haluan hänet pois juomasta kotoamme, mutta äiti ilmoitti että ainoa joka meiltä lähtee, on mielisairas kakara joka vain vihaa kaikkia.
Miksi en vain marssinut sosiaalitoimistoon niin kuin silloin ajattelin? Minuahan ei siis pahoinpidelty ainakaan säännöllisesti, mutta kukaan ei huolehtinut vaatteistani, tehnyt säännöllisesti taloustöitä tai säännöllisesti ruokaa. Elämänhallinta aivan hukassa ja todella kaaoksellinen tilanne isäpuolen ja lasten välillä.
Toistakaa muuten mainittu ensimmäinen tilanne seuraavan kahdeksan vuoden ajan, vaihda vain riidan aihe ja keksi uusia variaatoita, sillä koin ne kaikki. Vasta kun äiti itsekin alkoi havahtua tyypin kyseenalaisiin kasvatuskeinoihin, oli jo myöhäistä ja muutin pois kotoa. Tämän vuoksi suhtaudun aina vakavasti teinien puheisiin kotioloista, koska a) lapset eivät osaa muotoilla näitä asioita riittävän rakentavasti b) he eivät tiedä paremmasta tai huonommasta ja c) heidät teilataan liian helposti, kuten mutkin teilattiin. Mun olisi pitänyt olla onnellinen tuollaisesta isäpuolesta ja se on kuule äitis joka päättää kuka teillä asuu.
Sano teinille suoraan, että voi myöntää valehdelleensa tai lähteä lastenkotiin, mutta hän ei käytä valtaa perheessänne ja päätä onko sinulla mies vai ei. T. Nuori
Niin ja tämä sanoi, että hän ei ole mihinkään tästä lähtemässä vaan ihan aikoo asua kotonaan. Tarkoitus oli tehdä kiusaa miehelleni, joka tosiaan laittaa niitä rajoja ja pitää lapsiani kuin omiaan.
ap
Ota apu vastaan. Tyttö tarvii ehdä keskusteluapua nyt että saa päänsä kasaan. Minkä ikäinen oli kun erosit hänen isästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lopeta tuo minäminä miten minun käy ja minun työ ja minun parisuhde. Lapsellasi on hätä ja hän tarvitsee apua!!!
t. 4
En mäkään teinille antaisi periksi. Toisaalta sun pitää olla täysin varma ettei hänen puheissaan ole perää. Ja se, että 13 vuotiaalla on jo väljemmät säännöt kuin pienemmillä sisaruksilla. Tuon ikäistä ei voi enää pakottaa nukkumaan ysiltä illalla, vaatemaku voi olla rajukin itseään hakiessa, meikkaus varmaan aloitettu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi isän luokse muutto, edes vähäksi aikaa?
Mikä sua ärsyttää eniten? Se että lapsesi voi huonosti, hänet on kasvatettu tekemään mitä haluaa tai se, että sut on nyt nolattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksia : Isällä ei halua ottaa tyttöä luokseen, eron tullessa tyttö oli 1v. Näillä, jotka olivat eron aikaan 3, 5 ja 7v ei ole mitään ongelmaa nykyisen miehen kanssa ja olen 100% varma, ettei mitään väkivaltaa ole. On väljemmät säännöt. Saa meikata, saa kutsua kavereita, annan vaikka kuun taivaalta, mutta sepä se. Mikään ei tunnu tytölle riittävän :(
Ne rajat, joita mieheni asettaa on nämä : EI saa puhua minulle epäkunnioittavasti, pitää totella äitiä, tehä kotitöitä. Kotityönä käy mm. tiskikoneen tyhjäys, imurointi.... Ei tuo kyllä ole koskaan edes vessaa pessyt. Eikä tehnyt kotitöitäkään. Tytön täytyy myös huolehtia koirastaan : käyttää pissalla, siivota huoneestaan koiranpentunsa kakat... Viikonloppuna saa valvoa niin pitkään kuin haluaa. Ei olla rajattu menoja ja kavereita saa aina kutsua myös yökylään ja vastakin oli 3 tyttöä yökylässä.
Mikään ei silti tosiaan riitä. Ollaan kuskattu ratsastamaan, ostettu harrastusvälineitä... silti sanoo, ettei saa mitään eikä arvosta mitä saa.
ap
Ota selvää nyt ensin että pitävätkö tytön väitteet paikkansa vai eivät. Minun isäpuoleni todella pahoinpiteli minua enimmäkseen henkisesti. Haukkui ja nimitteli ja kerran juoksi alasti perässäni kodissamme. Äitini ei uskonut yhtäkään asioista joita hänelle kerroin. En väitä, että näin on teidän tapauksessanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ärsyttää se, että olen antanut mennä asiat tähän pisteeseen. Olen tehnyt tytölle karhunpalveluksen "lellimällä" ja sillä, etten ole vaatinut häneltä juur mitään. Se, että olen tämän takana ja käytännössä "pilannut" tytön elämän.
ap
Fiksu tyttö, osaa hakea itselleen apua. Kukaan ei tekisi noin (usko pois, olin oikea kriminaali teininä) ellei olisi pakko. Se olisi teillä vakava keskustelun paikka, jokin tuota nuorta vaivaa. Mua häiritsee tuo kuinka sinä nyt pelkäät itsesi vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 09:43"]
Sano teinille suoraan, että voi myöntää valehdelleensa tai lähteä lastenkotiin, mutta hän ei käytä valtaa perheessänne ja päätä onko sinulla mies vai ei. T. Nuori
[/quote]
Asiaa. Vaihtoehdot on nämä.
Olen itse kotona tällä hetkellä 100% erinäisten syiden takia. Mieheni ei ole koskaan kotona siten, että minä olisin jossain. Ja meitä on tässä niin monta (yli 10), ettei mieheni ole koskaan samaan aikaan kahdestaan tytön kanssa.
Tyttö itse nauroi vielä vähän aikaa sitten, että kun hän tekee ilmoituksen niin sitten mieheni joutuu lähtemään.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 09:56"]Fiksu tyttö, osaa hakea itselleen apua. Kukaan ei tekisi noin (usko pois, olin oikea kriminaali teininä) ellei olisi pakko. Se olisi teillä vakava keskustelun paikka, jokin tuota nuorta vaivaa. Mua häiritsee tuo kuinka sinä nyt pelkäät itsesi vuoksi.
[/quote]
Kyllä näitä tapauksia on. Ystävän teini teki itsestään ilmoituksen vedoten pikkusisarukset sairauteen, halusi muuttaa isälleen( koska kaukosuhteessa oleva poikaystävänsä asui isää lähempänä). Ei teinit vaan ymmärrä mitä näistä seuraa.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 09:56"]
Fiksu tyttö, osaa hakea itselleen apua. Kukaan ei tekisi noin (usko pois, olin oikea kriminaali teininä) ellei olisi pakko. Se olisi teillä vakava keskustelun paikka, jokin tuota nuorta vaivaa. Mua häiritsee tuo kuinka sinä nyt pelkäät itsesi vuoksi.
[/quote]
En pelkää itseni takia. Enhän minä ole tehnyt mitään sen enempää kuin kukaan muukaan. Kuten sanoin niin minun olisi pitänyt puuttua tytön käytökseen jo kauan sitten. Ja ärsyttää, että olen ollut niin naivi, että olen kuvitellut asioiden jotenkin ihmeesti itsestään ratkeavan.
Ja kaiken lisäksi tyttö menestyy erittäin hvin koulussa. Ysin oppilas. Osallistuu koulutyöhön, urheilee, on huimasti kavereita, on iloinen ja reipas. nämä pahoinpidellyn tuntomerkkejä ?
ap
ota nyt vaan se mahdollinen lastensuojeluapu hyvillä mielin vastaan. ongelmiahan teillä ja tytöllä selvästi on. niihin on parempi puuttua nyt, kun ne eivät vielä ole valtavan suuria.
keskustelkaa avoimesti ketään syyllistämättä.
Ota apu vastaan. Tyttö vaikuttaa haastavalta. Minulla on myös haastava 14v mutta ei kuitenkaan ihan noin hankala. Murrosikä on vaikeaa aikaa ja joskus tarvitaan tukitoimia. Ulkopuolinen keskusteluapu voisi toimia. Valtataistelussa sinun on voitettava. Älä anna periksi isoissa asioissa.
No kyllä on suorastaan julmaa pakottaa oma lapsi asumaan samassa kodissa ja sietämään komentelua vihaamaktaan ihmiseltä. Etkö voinut keskittyä eron jälkeen vain (jo useaan!) lapseesi, sen sijaan että ajattelit itseäsi, menit yhteen sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa lapsesi ei tule toimeen. Lapsesi, joka oli jo yhtä valtavaa traumaa kokemassa/käsittelemässä. Miksi sinun onnesi ja oikeus saada vielä uusi aviomies ja saada vielä lisää lapsia meni noin törkeästi jo olemassaolevien lastesi edelle?
Tyttäresi kuulostaa epätoivoiselta. On ottanut hänelle annetun roolin kantaakseen ja ampuu nyt kovilla. Sitä saa mitä tilaa. Sääli että tilanteessa on kärsimässä muitakin lapsia.