Mitä mieltä tilanteestamme? (Avioero, lasten huoltajuus,...)

Jos kerran kaikilla olisi mukavampaa ja helpompaa, jos lapset jäävät isälleen, niin eiköhän niin kannattaisi siis tehdä.

Sulla ei ole ollut tuloja, ei eläkekertymää, ei mitään. 

Kysyn nyt ihan vilpittömästi, en piruilumielessä: miten/mitä oikein ajattelit kun päästit asiat tähän tilanteeseen?

Ai sori sä et ollutkaan sen ketjun aloittaja, luin huonosti. 

Sinun tilanteeseesi en osaa ottaa kantaa, vaikeita kysymyksiä. 

t. 3

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 12:10"]

Jos kerran kaikilla olisi mukavampaa ja helpompaa, jos lapset jäävät isälleen, niin eiköhän niin kannattaisi siis tehdä.

[/quote]

Jos lapset saisivat päättää (6- ja 4-vuotiaat), varmastikin valitsisivat minut. Olen ollut kotiäitinä ja isä tehnyt pitkää päivää, vaikka muuten lapset kyllä ovatkin isänsä kanssa ihan läheisiä. Mutta luulen että mies ei tätä ratkaisua haluaisi, jäisihän hän tälöin yksin sen päävastuun kanssa, kaikista käytännön asioista olen tähän mennessä vastannut minä. Miehellä aikaa vievä työ, mutta rahalliset mahdollisuudet palkata esim. lisäapua ja jos lapset jäisivät isälleen, myös lasten päiväkoti/koulu pysyisivät samoina. Samoin lapset ovat läheisempiä isänsä puolen isovanhempien kanssa. Mies ei vaan varmasti ole tulluyt ajatelleeksikaan tällaista mahdollisuutta, että minä nostaisin kädet pystyyn, ja sanoisin, että "no mene ja jätä, minä lähden, mutta lapset jäävät sinulle". Luulen että on laskenut sen varaan, että voi pienellä rahallisella korvauksella luistaa vanhemmuudesta ja alkaa elämään taas vapaampaa elämää - hänellä siis myös kuvioissa uusi nainen. Mutta minä olen nyt 7 vuota seurannut miheen perässä ja uhrannut oman työelämäni hänen ja meidän perheemme eteen, eikö olisi klohtuullista että hänkin joutuisi vihdoinkin lapsistaan vatsamaan muutoinkin kuin vain rahallisesti? En ole kostoretkellä miestäni vastaan, vaan lähinnä pelastamassa itseäni. Mitä minusta jää jäljelle, jos putoan hyvästä tasapainoisesta perhe-elämästä tyhjän päälle, lapset joutuvat pahimmassa tapauksessa vuoropäiväkotiin, kun omalla olemattomalla koulutuksellani en saisi muista kuin pätkä-, vuoro- ja huonostipalkattuja töitä? Koko loppuelämäni menisi vaan hengissäselviytymiseen, kun yrittäisin elättää lapseni vähillä rahoilla, samalla heittäen hukkaan sen kaiken potentiaalin, mitä mussa vielä lapsettomana oli (olisin voinut opiskella ihan mikksikä vaan, mutta elämä vei..). Kumpi tässä on itsekäs, minä vai mieheni? Kummatkin varmaan, mutta mitä lastenbvalvoja siihen sanoo, jos äiti käytännössä kieltäytyy huoltajuudesta?

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 12:27"]

Sulla ei ole ollut tuloja, ei eläkekertymää, ei mitään. 

Kysyn nyt ihan vilpittömästi, en piruilumielessä: miten/mitä oikein ajattelit kun päästit asiat tähän tilanteeseen?

[/quote]

Tiedät itsekin vastauksen: en mitään. Olin rakastunut ja sitoutunut, luulin toisenkin olevan.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 12:10"]

Jos kerran kaikilla olisi mukavampaa ja helpompaa, jos lapset jäävät isälleen, niin eiköhän niin kannattaisi siis tehdä.

[/quote]

Tämä siis uudestaan, eli näin teet, jätät lapset isälleen ja lähdet pelastamaan tulevaisuuttasi.

mulla oli sama tilanne. Nyt ex-mieheni kahden lapsemme yksinhuoltaja. Maksan 303e/kk kahdesta lapsesta. olen tällä hetkellä ansiosidonnaisella. exällä laajat tukijoukot ja myös sama, että hänen vanhempansa osallistuvat paljon ja läheisiä lapsillemme. lapset mulla pe-la eli 4 vuorokautta kuukaudessa.

Vastusteliko miehesi aluksi järjestelyä ja jos vastusti, niin miten sait pään kääntymään? Vielä kysyn tuota, jos joku tietäisi, että mitä tapahtuu jos äiti kieltäytyy huoltajuudesta, velvoitetaanko isä siinä tapauksessa se ottamaan? Mitä jos isäkin kieltäytyy?

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 13:11"]

Vastusteliko miehesi aluksi järjestelyä ja jos vastusti, niin miten sait pään kääntymään? Vielä kysyn tuota, jos joku tietäisi, että mitä tapahtuu jos äiti kieltäytyy huoltajuudesta, velvoitetaanko isä siinä tapauksessa se ottamaan? Mitä jos isäkin kieltäytyy?

[/quote]

Sinulla on nyt vähän käsitteet sekaisin. Ethän sinä kai huoltajuudesta kieltäydy vaan lähivanhemmuudesta? Jos ei kumpikaan vanhempi lapsia halua ottaa niin ei kai siihen voi pakottaakaan. Sinuna teksin niin että hankkisin asunnon muuttaisin pois jolloin lapset vaan jäisi isälleen ja sen jälkeen alatte sopia tapaamisista. Niinhän ne isätkin useinmiten tekevät.

Miten voit edes ajatella jättäväsi lapsesi?? Ihan rehellisesti ihmettelen suuresti kuinka kiintynyt voit näihin olla, jos oikeasti harkitset asiaa. Pohdit, voiko isää pakottaa lähivanhemmaksi? Millainen tulevaisuus lapsillasi on isän kanssa, joka pakotettuna ottaa päävastuun, varsinkin jos lapset ovat tottuneet olemaan kanssasi, ja isä ollut paljon pois. Häpeä. Lapset hoidat ensin, ja sitten mietit miten lähdet kehittämään itseäsi.

Muuta pois ja sovi tapaamisista. Ihan looginen ajattelu. Minun ex-mies teki juuri noin ja luisteli kaikesta vastuusta. Tosin en haluaisikaan, että lapset ovat hänen ja uuden naisensa luona.

Mutta siis voit etävanhempana sopia laajat tapaamisoikeudet ja osallistua lasten arkeen olemalla heidän kanssaan arkisinkin (harrastuksissa käyttäminen) sekä joka toinen viikonloppu. Lapset voivat pitää kotinsa ja isäkin saa ottaa osansa vastuusta. Kyllä se siihen oppii, kun on pakko. Ei miehiä tarvitse paapoa, nehän on samalla lailla vastuussa.

Kannatan tätä.

Minä en tuohon pystynyt. Eletään köyhästi, mutta hyvä näinkin.

Vaadi heti ositusta. Mä sain rahat tilille kolmessa viikossa avioerohakemuksen jättämisestä! Osalla rahoista ostin Ason mulle ja lapsille

Kiitos vastauksista, sain ajattelemisen aihetta ja muita ratkaisumalleja. Mutta sitä että edes harkitsen "jättäväni" lapseni, en suostu häpeämään. Tiedän että se olisi minulle äärimmäisen kova paikka, mutta niin olisi se toinenkin vaihtoehto. yritän ajatella lasteni parasta kuitenkin, ja sitä miten itse olisin heille mahdollisimman phyvä vanhempi, etä-sellainen jos ei sitten muuten onnistu.

-Ap