Lue keskustelun säännöt.
Kadehdin aikuista lastani
08.10.2013 |
Lapseni asuu Helsingin keskustassa, opiskelee unelma-alaansa ja elää huoletonta opiskelijaelämää vailla rahahuolia (kiitos sijoitusten ja osa-aikaisen työn). Samassa iässä minä kituutin opintotuella, asuin solussa kaukana kaikesta ja sinnittelin kesätyöstä toiseen.
Toisaalta on hienoa, että lapsella on helpompaa ja kivampaa kuin minulla aikanaan (tai ainakin siltä näyttää), mutta tänään todella tajusin kadehtivani sitä, että hän voi koska tahansa käydä salilla naapurikorttelissa, käydä hakemassa läheisestä pienestä "puodista" tuoreen kahvin ja voisarven, nauttia ne kaikessa rauhassa asunnossaan ja lähteä sitten luennolle. Kaikki siinä lähellä, kävelymatkan päässä.
Juu, olen pikkusielu, mutta kaikenlaista tulee illalla mieleen :-).
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:37"]
Mikset sinä voisi tehdä noita asioita? Voithan sinäkin hankkia kodin keskustasta ja käydä kahvilla silloin, kun huvittaa ja istua rauhassa?
[/quote]
En ole enää 20v, joten ei ole enää sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:37"]
Mikset sinä voisi tehdä noita asioita? Voithan sinäkin hankkia kodin keskustasta ja käydä kahvilla silloin, kun huvittaa ja istua rauhassa?
[/quote]
En ole enää 20v, joten ei ole enää sama asia.
[/quote]
No just.. Jos tää ongelma olikin tälläinen, niin sympatiat ei oo sun puolella!
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:37"]
Mikset sinä voisi tehdä noita asioita? Voithan sinäkin hankkia kodin keskustasta ja käydä kahvilla silloin, kun huvittaa ja istua rauhassa?
[/quote]
Minkä ikäinen kysyjä on? Ei sillä, etteikö ap ehkä voisikin, mutta haluan silti tietää? :)
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:37"]
Mikset sinä voisi tehdä noita asioita? Voithan sinäkin hankkia kodin keskustasta ja käydä kahvilla silloin, kun huvittaa ja istua rauhassa?
[/quote]
Minkä ikäinen kysyjä on? Ei sillä, etteikö ap ehkä voisikin, mutta haluan silti tietää? :)
[/quote]
21 vuotias. Miten niin?
" Kivaa" kuulla, että tuollainen on mahdollista, olen nimittäin joskus ihmetellyt samaa, mutta tyttärenä, että kadehtiiko äiti minua? :O
En ole ollut varma, onko se mahdollista, mutta nyt ymmärrän, että täytyy sen olla. Olen nyt jo 40v ja minulla on omia pieniä lapsia, mutta täytyy miettiä, etten otse vaan tee (tai ainakaan näytä ) samaa, sen näyttäminen on maailman tyhmintä... (Mistä en syytä ap:tä!) Mitä se nyt jos oloa helpottaa päästää höyryt ulos tänne av:lle...
Mun äiti kadehtii mua rahasta, jota saan isän puolen suvulta kun äiti on eronnut isästä ja hänellä on aina ollut tiukkaa :( Olen äitiä vähän auttanutkin, ei sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä minäkään lähemmäs nelikymppisenä ymmärrä miksi noista asioista ei voisi nauttia kuin nuorena, minä ainakin rakastan kahvilassa istumista kirjan kanssa enkä yhtään surkuttele kun nuorempana ei siihen ollut mahdollisuutta.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:37"]
Mikset sinä voisi tehdä noita asioita? Voithan sinäkin hankkia kodin keskustasta ja käydä kahvilla silloin, kun huvittaa ja istua rauhassa?
[/quote]
En ole enää 20v, joten ei ole enää sama asia.
[/quote]
No just.. Jos tää ongelma olikin tälläinen, niin sympatiat ei oo sun puolella!
[/quote]
Voisitko hieman kertoa, miksi noin?
En kadehdi lapseni nuoruutta vaan sitä, miten hän on omilla valinnoillaan onnistunut siitä, mistä minä aikanaan haaveilin. Jätin sitten haaveeni toteuttamatta, koska "ei sinusta ole siihen" ja opiskelin lähipaikkakunnalla, menin töihin jne. Olisin viimeiset 20 vuotta voinut tehdä saman kuin lapseni nyt, mutta se ei olisi sama asia, ei vanhan haaveen toteuttamista vaan jotain muuta. Perheellisenä en olisi ollut yhtä vapaa kuin lapseni on tänään (ja itse olin 20v iässä) eikä siitä perheestä pääse enää koskaan eroon (enkä edes halua, mutta ymmärtänet idean vapaudesta ja unelmista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:37"]
Mikset sinä voisi tehdä noita asioita? Voithan sinäkin hankkia kodin keskustasta ja käydä kahvilla silloin, kun huvittaa ja istua rauhassa?
[/quote]
En ole enää 20v, joten ei ole enää sama asia.
[/quote]
Lue tää vastaus, siten niin. Jos ei ole sama, niin ei ole sama. Sitä olis pitänyt saada tehdä nuorena. En mäkään nauti samoista asioista enää tässä iässä (40v) kuin 2-kymppisenä. Niin se vaan on.
Tosin eikö sit oo muuta, mistä ap nauttis, joka olis mahdollista, voi kysyä.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:50"]
En kyllä minäkään lähemmäs nelikymppisenä ymmärrä miksi noista asioista ei voisi nauttia kuin nuorena, minä ainakin rakastan kahvilassa istumista kirjan kanssa enkä yhtään surkuttele kun nuorempana ei siihen ollut mahdollisuutta.
[/quote]
Onko sinulla yksiö keskellä Helsinkiä, ei perhettä, ei töitä 8-16, mutta silti rahaa käytössä kohtalaisesti, paljon kavereita ja paljon yhteisiä juttuja, kavereilla ei lapsia eikä perheen asettamia rajoituksia sille, jos päätetään viettää koko yö rannalla juttelemassa jne.
Minulla ei, ei nyt enää, kun olen 40v täyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisit ajatella sitä yhtenä saavutuksenasi, että olet mahdollistanut tämän elämän lapsellesi. Ei kai kukaan toivo, että omilla lapsilla olisi kamalaa.
Mä taas ajattelin tehdä kaikkeni, että lapseni saa opiskella rauhassa vaikka sen lattekupposen ääressä ilman suuria taloudellisia murheita.
Tietenkin toivon hänen menevän kesätöihin ym., mutta en todella halua hänen miettivän miten pärjää 5 markalla (85? cent), neljä päivää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä tiedän useampiakin nuoria joilla on elämä ulospäin vanhempien ja sukulaisten käsityksen mukaan "unelmaa". Todellisuudessa voi olla opinnot niin ja näin ja rahat menee juhlimiseen ja pilvenpolttoon, varsinkin näillä maalta muuttaneilta. Vanhemille ei voi kertoa, ja lopetamaan ei oikein pysty, tosi surulista katsottavaa, kun elämä menee raiteilta.
Huh. Jos sinä kadehdit lastasi niin miten paljon kadehtii sitten vanhempi joka ei ole ksokaan opiskellut, ja omasta mielestään toisten takia, kun ei rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:50"]
En kyllä minäkään lähemmäs nelikymppisenä ymmärrä miksi noista asioista ei voisi nauttia kuin nuorena, minä ainakin rakastan kahvilassa istumista kirjan kanssa enkä yhtään surkuttele kun nuorempana ei siihen ollut mahdollisuutta.
[/quote]
Onko sinulla yksiö keskellä Helsinkiä, ei perhettä, ei töitä 8-16, mutta silti rahaa käytössä kohtalaisesti, paljon kavereita ja paljon yhteisiä juttuja, kavereilla ei lapsia eikä perheen asettamia rajoituksia sille, jos päätetään viettää koko yö rannalla juttelemassa jne.
Minulla ei, ei nyt enää, kun olen 40v täyttänyt.
[/quote]
itse asiassa joo. Tai siis mulla on perhe kyllä, mutta ei se mitään rajoituksia aiheuta, voi. Ihan hyvin jäädä rannalle juttelemaanm koko yöksi jos huvittaa. Mulla on työ, jossa ei työaikojen perään kysellä ja voin pitää vapaapäiviä koska huvittaa (toki tulodta pitää syntyä, mutta mulla syntyy, joten se ei ole ongelma), eli ei ole 8-16 töitä, mutta rahaa on ihan hyvin. Kavereeita ja yhteisiä juttuja on juuri sen verran kuin haluankin, toki mun parhaasta kaverista on tullut mun mies. On muutn sama mies kuin silloin kaksikymppisenä.
valitettavasti mun haaveisiin ja lempiajanvietteisiin ei kaksikymppissenä eikä nyt ole kuulunut kahviloissaistuskelu. Mä luen kirjani mieluiten yksin tai ainakin kotona niin, että saa nostaa villasukkiin käärityt jalat pöydälle. Kahvilassa sitä ei ole øikeasti nauttimassa lukemisesta, vaanesittelemässä itseään.
ok mä ymmärrän sen, että ap suree oikeastaan sitä, ettei itse nuorena lähtenyt seuraamaan haluaamaansa polkua enemmän kuin varsinaisesti kadehtii tytärtään. Nyt täytyy vain toivoa, että hänen tyttärensä toteuttaa oikeasti omaa haluaa, eikä elä toteen aapeen unelmaa. Minä toteutin aikanani omiani ja toivon nyt vain, että poikanikin osaa löytää omansa - autan missä voin, myös taloudellisesti kun kerran on varaa, mutta hänhän ei ole minä, joten itse hänen on ne kuitenkin löydettävä.
Minulle taas kaikki nuoria aikuisia koskevat hyvät asiat antavat valtavasti iloa. Ja olen tosi iloinen, että tyttäreni on paljon viisaampi rahan käyttäjä kuin minä. En tuomitse ap:tä mutta en pysty samastumaan häneen ollenkaan. Minusta on esimerkiksi hirveän kiva, kun jompikumpi lapsista laittaa viestiä vaikka aamukahvilta Helsingn keskustasta. Omien lasten hyvät hetket ja onnistumiset tuntuvat melkein omilta ;-)
Minusta on hienoa, että ap on tunnistanut tuon tunteen ja pystyy myös sen myöntämään itselleen. Oletan, että tämän ansiosta hän pystyy myös olemaan näyttämättä kateuttaan tyttärelleen. Ja toisaalta eihän tuossa ole pelkästä kateudesta kyse, vaan siitä että säälii itseään tai suree omaa menneisyyttään.
Oma äitini kadehtii minun "helpompaa" elämää, ja katsoo oikeudekseen valittaa kaikesta, ja minä en saa etuoikeutettuna valittaa mistään. Oikeasti minulla on paljonkin murheita, mutta en voi puhua niistä äitini kanssa, koska ensin hän suuttuu ja sitten hän alkaa uhkailla itsemurhalla. Helpommalla pääsen, kun pidän murheeni itselläni. Mutta kyllä toivoisin, että äitini ymmärtäisi, että vaikka elämä jostain päästä on helpompaa, niin toisesta päästä se voi olla vaikeampaa.
Tuntuu ihan vieraalta, että joku voi olla kateellinen omalle lapselleen. Toivon lapselleni ihan kaikkea hyvää elämässä, enkä voisi kuvitellakaan haluavani häneltä mitään pois sen takia kun "mäkään en saanut".
Onpas outoa, jos itselläni olisi lapsi, tekisin kaikkeni, jotta lapsellani olisi parempi ja helpompi elämä kuin minulla. Ja jos siinä onnistuisin, tuntisin vain iloa ja tyytyväisyyttä, en kateutta.
Oletkohan ap oikeesti aikuisen lapsen äiti? Sen verran idiootti sun aloitus, että epäilen. t. 46v ja 4 täysi-ikäisen äiti
Mikset sinä voisi tehdä noita asioita? Voithan sinäkin hankkia kodin keskustasta ja käydä kahvilla silloin, kun huvittaa ja istua rauhassa?