Mitä AA-kerhoissa tehdään?

Jaetaan kiljureseptejä.

Siellä vissiin käy ne pussikaljaukot.

Keskustellaan riippuvuudesta.

Käydään aina yksillä kerhoillan päätteeksi.

Käydään kierros joka alustetaan isosta kirjasta

Ei ole ruoka- tai muuta materiaaliapua. Kerhossa puhutaan omista asioista ja käydään läpi ongelmia traumoja ymv. Vertaistuen avulla toki. Näitä on toki erilaisia mutta täysin vapaaehtoisia ja omavaraisia.

Lisään vielä (6), että ryhmiä on erilaisia ja jotkut pohjustetaan isosta kirjasta ja on esim. aikarajoja omille puheenvuoroille yms. osassa vain askel- ja perinnekirja, ei rajoituksia.

Tehdään viikon pilleri ja kama vaihdot

Toivutaan yhdessä siitä että ollaan oltu juovia alkoholisteja. Eletään raittiina ja käydään kokouksissa että muistetaan ettei alkoholismista parane koskaan ja raittiutta täytyy jatkaa elämän jokaisena päivänä.

Suurin osa ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tehdään viikon pilleri ja kama vaihdot

Toivottavasti opetetaan myös kirjoittamaan 👍🏻

Jokainen vuorollaan sanoo nimensä ja halutessaan sen perään:olen alkoholisti. Ja sitten puhuu elämästään ja mahdollisista retkahduksista.Vapaaehtoista tietenkin. Sitten on tupakkitaukoa ja kahvittelua.

Aa ei ole uskonnollinen.

Aivopestään ihmisiä pysymään raittiina pelottelemalla juomisen kammottavista seurauksista, ja pidetään mielessä sitä että kun olet kerran sinne mennyt, olet alkoholisti joka joutuu pohjalle asti jos koskaan yhtään juo.

Ei sillä, onhan tuo monelle toiminut. Mutta niinkuin monet siellä sanoo, usein täytyy olla kohdannut jonkinlainen "pohja", että toimii. Itse menin AA:han krapulakatumuksessani kun olin vähän mokannut juovuksissa, ja kyyneleet silmissä tunnustin olevani alkoholisti. Järkevää suhtautumista olisi ollut sanoa, että no niin, olet siis juonut eilen, sinulla on aivokemiat vielä sekaisin siitä, annapa muutama päivää kulua niin katsotaan sitten. Mutta ei, heti alkoi alkoholisti-identiteettini vahvistaminen, ja myöhemminkin kun yritin päästä AA:sta irti, vedottiin siihen että olin itse kertonut olevani alkoholisti. No niin olin, ylidramaattisissa krapulatunnelmissani!

Lisäksi AA:n syöttämistä uskomuksista oli minulle lähinnä haittaa, kuten siitä kun kuulin ryhmissä kertomuksia siitä miten vähäkin juominen vie tosi huonoon jamaan ja siihen voi jopa kuolla. Ja että mikään muu kuin loppuelämän raittius ei ole paskankaan arvoista, jos joku repsahteli välillä niin ei ollut positiivinen mieliala että olit kuitenkin kuukausia raittiina ja nyt olet taas, hieno juttu! Vaan siellä oli hierarkiat, vuosia ja vuosikymmeniä raittiina olleet oli guruja ja repsahtelijat, ns. pyöröovi-AA:laiset, alinta kastia. Mitään muuta meille repsahtelijoille ei ollut antaa, kuin että käy lisää ryhmissä. Koko elämä olisi pitänyt uhrata päivittäiselle ryhmissä käymisille, tukihenkilöille yms. 

Itse lopulta tajusin, että ei, en ole alkoholisti enkä ole koskaan ollutkaan, ja minä en onnistu raitistumaan täysin, koska en pohjimmiltani halua. Koska en koe sitä tarpeelliseksi omalla kohdallani. Tätä ei meinannut tukihenkilö millään hyväksyä, vaan yritti hössöttää siitä miten riippuvuus siellä puhuu ja petaa juomista, ja ihan varmasti käy huonosti jos juon. Mutta minä lähdin sieltä ja olen ollut kohtuukäyttäjä siitä asti.

Pelottaa siis mennä sinne. Viina vie usein ja juominen on ongelma. Miten siellä leimaantuu? Minkähänlaista porukkaa siellä sitten käy?

-AP

Tavallista porukkaa, jos tulee leimattu olo niin täytyy vaihtaa ryhmää. Tarkoituksena olisi siis, että kukaan ei kommentoisi sinun asioita vaan antaisi vain esim vertaistukea tarvittaessa. Periaatteena siis että kaikki eri lähtökohdista mutta yhdistävällä ongelmalla, kannattaa sitä ainakin kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa siis mennä sinne. Viina vie usein ja juominen on ongelma. Miten siellä leimaantuu? Minkähänlaista porukkaa siellä sitten käy?

-AP

Siellä käy ihan tavallisia ihmisiä joilla on alkoholiongelma. Ja siellä on sellainen ns. yhteinen sopimus että kaikki siellä puhuttu jää sinne. Ei siellä mielestäni mitenkään leimaudu. Tulet yllättymään minkälaiset ihmiset voivat olla alkoholisteja, kaikki eivät nimittäin todellakaan ole mitään sellaisia repaleisissa vaatteissa kulkevia likaisia, haisevia, hampaattomia vanhoja dokuja.

Jeesus rakastaa,muttei sinua!

Vierailija kirjoitti:

Aivopestään ihmisiä pysymään raittiina pelottelemalla juomisen kammottavista seurauksista, ja pidetään mielessä sitä että kun olet kerran sinne mennyt, olet alkoholisti joka joutuu pohjalle asti jos koskaan yhtään juo.

Ei sillä, onhan tuo monelle toiminut. Mutta niinkuin monet siellä sanoo, usein täytyy olla kohdannut jonkinlainen "pohja", että toimii. Itse menin AA:han krapulakatumuksessani kun olin vähän mokannut juovuksissa, ja kyyneleet silmissä tunnustin olevani alkoholisti. Järkevää suhtautumista olisi ollut sanoa, että no niin, olet siis juonut eilen, sinulla on aivokemiat vielä sekaisin siitä, annapa muutama päivää kulua niin katsotaan sitten. Mutta ei, heti alkoi alkoholisti-identiteettini vahvistaminen, ja myöhemminkin kun yritin päästä AA:sta irti, vedottiin siihen että olin itse kertonut olevani alkoholisti. No niin olin, ylidramaattisissa krapulatunnelmissani!

Lisäksi AA:n syöttämistä uskomuksista oli minulle lähinnä haittaa, kuten siitä kun kuulin ryhmissä kertomuksia siitä miten vähäkin juominen vie tosi huonoon jamaan ja siihen voi jopa kuolla. Ja että mikään muu kuin loppuelämän raittius ei ole paskankaan arvoista, jos joku repsahteli välillä niin ei ollut positiivinen mieliala että olit kuitenkin kuukausia raittiina ja nyt olet taas, hieno juttu! Vaan siellä oli hierarkiat, vuosia ja vuosikymmeniä raittiina olleet oli guruja ja repsahtelijat, ns. pyöröovi-AA:laiset, alinta kastia. Mitään muuta meille repsahtelijoille ei ollut antaa, kuin että käy lisää ryhmissä. Koko elämä olisi pitänyt uhrata päivittäiselle ryhmissä käymisille, tukihenkilöille yms. 

Itse lopulta tajusin, että ei, en ole alkoholisti enkä ole koskaan ollutkaan, ja minä en onnistu raitistumaan täysin, koska en pohjimmiltani halua. Koska en koe sitä tarpeelliseksi omalla kohdallani. Tätä ei meinannut tukihenkilö millään hyväksyä, vaan yritti hössöttää siitä miten riippuvuus siellä puhuu ja petaa juomista, ja ihan varmasti käy huonosti jos juon. Mutta minä lähdin sieltä ja olen ollut kohtuukäyttäjä siitä asti.

Onhan se varmastikin huono kokemus, jos ei ole alkoholisti. Oikeille alkoholisteille se kerho on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin kuolla viinaan tai menettää kaikki tärkeä elämässä.