Lue keskustelun säännöt.
Kadehdin aikuista lastani
08.10.2013 |
Lapseni asuu Helsingin keskustassa, opiskelee unelma-alaansa ja elää huoletonta opiskelijaelämää vailla rahahuolia (kiitos sijoitusten ja osa-aikaisen työn). Samassa iässä minä kituutin opintotuella, asuin solussa kaukana kaikesta ja sinnittelin kesätyöstä toiseen.
Toisaalta on hienoa, että lapsella on helpompaa ja kivampaa kuin minulla aikanaan (tai ainakin siltä näyttää), mutta tänään todella tajusin kadehtivani sitä, että hän voi koska tahansa käydä salilla naapurikorttelissa, käydä hakemassa läheisestä pienestä "puodista" tuoreen kahvin ja voisarven, nauttia ne kaikessa rauhassa asunnossaan ja lähteä sitten luennolle. Kaikki siinä lähellä, kävelymatkan päässä.
Juu, olen pikkusielu, mutta kaikenlaista tulee illalla mieleen :-).
Kommentit (23)
Kiva että olet rehellinen. Minäkin tunnen kateellisia vanhempia mutta he purkavat sen kiusaamalla lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini oli tuollainen, kadehti minua.
Esimekrkejä on lukuisia ja hänen käytöksensä oli patologista monin tavoin muutenkin, mutta selkeä kateuden värittämä tokaisu oli se mitä hän sanoi tullessaan katsomaan uutta, minun ja mieheni ostamaa kotia johon olimme tekemässä muuttoa pari vkoa sen jälkeen. Äiti sanoi "on tämä kyllä ihan liian hieno sinulle".
Ymmärrän, että ap:n harmi on paljon syvällisempi kuin mun vastaus, mutta kyllä olen onnellinen, että pysyimme lasten synnyttyä H:gin keskustan tuntumassa. Nyt kun kuopus on 5v niin vapaus on jälleen aika suurta ja kaverit, harrastukset, tapahtumat ja ne ihanat kivijalkakahvilat ovat lähellä.
2-kymppiseksi ei toki toista kertaa pääse, sen kanssa kaikkien on pärjättävä. Mä opiskelin unelma-alaani ja olen unelmatyössäni, mutta toivon, että olisin ollut itsevarmempi ja elänyt rohkeammin nuorena. Mutta nyt olen onnellinen!