Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana, mies ei halua lasta, mitä teen?
26.04.2013 |
Olen tehnyt 3 raskaustestiä eli olen todennäköisesti raskaana. Ehkäisy oli käytössä, mutta ei toiminut. Mies sanoi, että jos pakotan hänet isäksi, en näe häntä enää koskaan. Olen tiennyt ja itkenyt 3 päivää, kerroin asiasta heti myös miehelle.
Hedelmöittyminen tapahtunut 3 viikkoa sitten (ei muita mahdollisuuksia). Kävin viime ja sitä edellis viikonloppuina viihteellä joka on voinut vaikuttaa raskauteen?
En tiedä mitä tehdä. Nyt on niin tyhjä olo. Lasta en tähän väliin suunnitellut vaikka niitä tulevaisuudessa haluaisinkin mieheni kanssa. Tai halusin. Nuo sanat ja oletus siitä että tämä keskeytetään loukkasi todella ja tuntuu etten halua enää olla hänen kanssaan.
Nyt en tiedä erotaanko ja pidän lapsen vai erotaanko myöhemmin jos teen nyt abortin (en tiedä kestänkö asiaa). En halua yksinhuoltajaksikaan. Parisuhteemme on ollut aika riitaisa viimeisen puoli vuotta. Yhdessä olemme olleet 3 vuotta. Yhteistä aikaa ei ole ollut vaikka olemme asuneetkin yhdessä.
Sain juuri ylennyksenkin töissä - vastuu isosta tiimistä. Gradukin on vielä kesken. Ikää 30+.
Kenelle asiasta voi jutella? Olen ihan rikki.. :( Mitä teen jos raskaus ei mene kesken?
Kommentit (127)
Ap tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta kerron kuitenkin oman tarinani.
Mies raivostui kun näytin 2 viivaa tikussa ja ilmoitti samantien että jos pidän lapsen niin "tossa on 5 hirttä poikki" ja saan ruveta etsimään toista kämppää.
Oikeasti abortti ei käynyt edes mielessäni toteuttamiskelpoisena ideana koska mitä enemmän asiaa mietin niin sitä enemmän halusin pitää lapsen perhe-, työ- ja rahatilanteesta huolimatta.
Olin vahvasti sitä mieltä että jos pidän lapsen niin todennäköisesti menetän vain itsekkään miehen.
Jos taas tekisin abortin niin kantaisinko syyllisyyttä sisälläni loppuelämäni ja miettisin aina että nyt lapseni olisi sen ja sen ikäinen. Olisikohan hän tyttö vai poika? Lisäksi alkaisin luultavasti vihata miestä tuskissani enkä ehkä voisi koskaan antaa hänelle anteeksi julmuutta ja ero tulisi kuitenkin.
Minulle on tehty 1 abortti ja edelleen vaikka siitä on jo 8v aikaa niin mietin millainen lapsi olisi. Abortin syy oli kuollut sikiö. Raskautta yritettiin vuosia ja tuloksena oli vain katkera abortti. Sittemmin kyllä sain 2 lasta ja 3. oli tämä kiistelty vahinkolapsi (esikoinen siis exäni kanssa ja 2 seuraavaa nyxäni kanssa).
Pysyimme kuitenkin yhdessä kun yksinkertaisesti kieltäydyin lähtemästä. Olin melko varma että mies ei tule edes laitokselle katsomaan meitä kun ipana syntyy. Hän tuli kuitenkin ja on nyt luonut hyvää isä-lapsi -suhdetta. Edelleen eripuratilanteissa hän vetää "teit sitten itsekkäästi sen lapsen" -kortin esiin ja se satuttaa aina. Olin totaalisen yksin raskausajan ja senkään jälkeen suhteemme ei ole sama. Mies ei ole tunnustanut kuopusta ja jos minusta riippuu niin ei tule ihan hevillä tunnustamaankaan.
Tilanne on huono mutta en ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Nyt minulla on 3 ihanaa lapsukaista ja olisi kauheaa ajatella että aurinkoinen kuopukseni olisi revitty pienenä ihmistaimena ulos ja heitetty roskikseen.
Ja ei. En ole abortinvastustaja. Mietin vain elämää hieman pitemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos et halua pakottaa miestä isyyteen, niin voitte tosiaan yhteisymmärryksessä sopia, että isyys jää tunnustamatta. Saat minimielarit kunnalta. Silloin ainakin voit hyvillä mielin pitää lapsen, eikä miehen mielipiteellä ole enää väliä.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 23:20"]
jos et halua pakottaa miestä isyyteen, niin voitte tosiaan yhteisymmärryksessä sopia, että isyys jää tunnustamatta. Saat minimielarit kunnalta. Silloin ainakin voit hyvillä mielin pitää lapsen, eikä miehen mielipiteellä ole enää väliä.
[/quote]
ei isyyteen kukaan pakota. mies voi pitää vetoketjun kiinni, jos ei kestä raskauden riskiä.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 23:20"]
jos et halua pakottaa miestä isyyteen, niin voitte tosiaan yhteisymmärryksessä sopia, että isyys jää tunnustamatta. Saat minimielarit kunnalta. Silloin ainakin voit hyvillä mielin pitää lapsen, eikä miehen mielipiteellä ole enää väliä.
[/quote]
Tätä minäkin olin tulossa ehdottamaan. Jos haluat pitää lapsen, mutta mies ei lapsen synnyttyäkään halua olla missään tekemisissä, sano, ettei isästä ole tietoa.
Saat helposti totaali yksinhuoltajuuden ja pääset idiootista miehestä eroon. Ajatuksella, että jäi teidän suhteestanne kuitenkin aivan ihana lapsi! Lasta tulet kuitenkin suurella todennäköisyydellä rakastamaan vaikka hänen isänsä onkin mikä on.
Sinuna pitäisin lapsen.
Minä olen tehnyt abortin kahdesti ja se hävettää ja kaduttaa minua enemmän kuin mikään asia. Ensimmäisellä kerralla olin itse sitä mietlä että lasta en pidä ja abortin tein.. Tämän jälkeen keskusteltiin miehen kanssa, että se oli ensimmäinen ja viimeinen abortti, tulevaisuudessa jos vahinko käy niin lapsi on tervetullut. Huonoa tuuriako vai mitä olin vuoden sisällä toisen kerran raskaana vahingossa. Olin innoissani, koska pääni sisällä oli muistissa se lupaus, että tämä pidetään. Puhuin lapsesta ja pahoinvoinnista, ostettiin maitoa litratolkulla kaupasta kun luin jostain, että sitä tulisi juoda raskaana.. Olin käynyt jo neuvolassakin kun mies latasi päin naamaa ettei ole valmis ja sanoi lähtevänsä jos pidän lapsen,, Mies ei siis missään vaiheessa ollut hössöttänyt raskaudesta juurikaan, muutaman kerran kun oli kavereiden kanssa ulkona hehkutti että tekisi mieli sanoa kavereille asiata.. Noh abortin tein ihan liki tasan takarajoilla eli rv 12, tuosta on nyt 3 vuotta ja edelleen muutaman kerran vuodessa itken asiaa.. Olen edelleen nuori en edes 25-vuotias vielä, minulla on aikaa tehdä lapsia, mutta ei olisi pitänyt tehdä viimeisintä aborttia, en anna sitä itselleni koskaan anteeksi. Koin silloin että en kykene elämään kahdestaan lapsen kanssa, mutta todellisuudessa mies taisi olla vain alkujärkytyksessä... Olen vihainen itselleni.
Mietin vain tuota sinun tilannetta. Olet yli 30 ja varmasti vahva nainen. Pidä hyvä iminen se lapsi. Sinä kadut aborttia jos teet hätiköidyn päätöksen ja jos tulevaisuudessa et tulekkaan helposti raskaaksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieti pystytkö antamaan itsellesi tai miehellesi anteeksi sen että teet abortin? Voitko katosoa elämääsi hänen kanssaan eteenpäin ja tietää että olet tehnyt abortin? mitä jos miehesi ei halua ollenkaan lapsia kanssasi, ikinä?
Itse en pitäisi tuollaisesta uhkailusta että jätetään jos pidän lapsen, mitä jos teet abortin ja parin kuukauden kuluttua mies lähtee silti. Jotenkin en usko että katuisit lastasi ikinä, mutta voit katua sitä että teit abortin.
Ikävä kyllä se vaan on niin, että koska nainen on raskaana ja lapsi naisen kehossa, niin nainen päättää raskauden jatkumisesta. Ei ehkä ole reilua ei, mutta niin se vaan on, ihan biologiankin takia. Kukaan ei voi pakottaa naista antamaan kajota omaan kehoonsa. Joka seksiä harrastaa, se riskin ottaa.
Itse asiassa minäkin olen nyt raskaana yllätysvauvasta. Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja tuleva vauva on perheemme kolmas lapsi. Ilmoitin miehelle että näin on nyt käynyt ja meille on nyt tulossa vauva. Eipä mies siihen mitään, alkushokin jälkeen aivan iloinen. Ei tullut mieleen edes kysyä että saako se syntyä. Jos olisi alkanut vastustella, olisi saanut itse lähteä, vauva ei lähde minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi naikkonen joka pamautti itsensä mieheltä salaa paksuksi. Ei huvittais enää lukea näitä kierojen lierojen juttuja. Aborttia tekemään ja äkkiä!! Älä pilaa kahden ihmisen elämää - ukkos ja lapsen.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 22:53"]
Ap tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta kerron kuitenkin oman tarinani.
Mies raivostui kun näytin 2 viivaa tikussa ja ilmoitti samantien että jos pidän lapsen niin "tossa on 5 hirttä poikki" ja saan ruveta etsimään toista kämppää.
Oikeasti abortti ei käynyt edes mielessäni toteuttamiskelpoisena ideana koska mitä enemmän asiaa mietin niin sitä enemmän halusin pitää lapsen perhe-, työ- ja rahatilanteesta huolimatta.
Olin vahvasti sitä mieltä että jos pidän lapsen niin todennäköisesti menetän vain itsekkään miehen.
Jos taas tekisin abortin niin kantaisinko syyllisyyttä sisälläni loppuelämäni ja miettisin aina että nyt lapseni olisi sen ja sen ikäinen. Olisikohan hän tyttö vai poika? Lisäksi alkaisin luultavasti vihata miestä tuskissani enkä ehkä voisi koskaan antaa hänelle anteeksi julmuutta ja ero tulisi kuitenkin.
Minulle on tehty 1 abortti ja edelleen vaikka siitä on jo 8v aikaa niin mietin millainen lapsi olisi. Abortin syy oli kuollut sikiö. Raskautta yritettiin vuosia ja tuloksena oli vain katkera abortti. Sittemmin kyllä sain 2 lasta ja 3. oli tämä kiistelty vahinkolapsi (esikoinen siis exäni kanssa ja 2 seuraavaa nyxäni kanssa).
Pysyimme kuitenkin yhdessä kun yksinkertaisesti kieltäydyin lähtemästä. Olin melko varma että mies ei tule edes laitokselle katsomaan meitä kun ipana syntyy. Hän tuli kuitenkin ja on nyt luonut hyvää isä-lapsi -suhdetta. Edelleen eripuratilanteissa hän vetää "teit sitten itsekkäästi sen lapsen" -kortin esiin ja se satuttaa aina. Olin totaalisen yksin raskausajan ja senkään jälkeen suhteemme ei ole sama. Mies ei ole tunnustanut kuopusta ja jos minusta riippuu niin ei tule ihan hevillä tunnustamaankaan.
Tilanne on huono mutta en ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Nyt minulla on 3 ihanaa lapsukaista ja olisi kauheaa ajatella että aurinkoinen kuopukseni olisi revitty pienenä ihmistaimena ulos ja heitetty roskikseen.
Ja ei. En ole abortinvastustaja. Mietin vain elämää hieman pitemmälle.
[/quote]
Hyi hiotto teitä naikkosia!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vastaavassa tilanteessa keskeyttänyt miehen toiveen mukaisesti, vaikken olisi halunnut ja voi että olen sitä katunut. Se oli oikeasti hirveää olla siellä sairaalassa odottamassa, että sikiö tulee ulos. Sitä on kuitenkin jo silloin raskaushormoonipäissään ja tosi herkillä. Itkin kokonaisen vuoden ajan joka päivä sitä asiaa. Mies oli jonkin aikaa tosi kiva, mutta suhde kuivahti sitten. Se nyt olisi ollu nähtävissä jo silloin, koska meilläkin meni huonosti kuten teillä.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 22:53"]
Ap tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta kerron kuitenkin oman tarinani.
Mies raivostui kun näytin 2 viivaa tikussa ja ilmoitti samantien että jos pidän lapsen niin "tossa on 5 hirttä poikki" ja saan ruveta etsimään toista kämppää.
Oikeasti abortti ei käynyt edes mielessäni toteuttamiskelpoisena ideana koska mitä enemmän asiaa mietin niin sitä enemmän halusin pitää lapsen perhe-, työ- ja rahatilanteesta huolimatta.
Olin vahvasti sitä mieltä että jos pidän lapsen niin todennäköisesti menetän vain itsekkään miehen.
Jos taas tekisin abortin niin kantaisinko syyllisyyttä sisälläni loppuelämäni ja miettisin aina että nyt lapseni olisi sen ja sen ikäinen. Olisikohan hän tyttö vai poika? Lisäksi alkaisin luultavasti vihata miestä tuskissani enkä ehkä voisi koskaan antaa hänelle anteeksi julmuutta ja ero tulisi kuitenkin.
Minulle on tehty 1 abortti ja edelleen vaikka siitä on jo 8v aikaa niin mietin millainen lapsi olisi. Abortin syy oli kuollut sikiö. Raskautta yritettiin vuosia ja tuloksena oli vain katkera abortti. Sittemmin kyllä sain 2 lasta ja 3. oli tämä kiistelty vahinkolapsi (esikoinen siis exäni kanssa ja 2 seuraavaa nyxäni kanssa).
Pysyimme kuitenkin yhdessä kun yksinkertaisesti kieltäydyin lähtemästä. Olin melko varma että mies ei tule edes laitokselle katsomaan meitä kun ipana syntyy. Hän tuli kuitenkin ja on nyt luonut hyvää isä-lapsi -suhdetta. Edelleen eripuratilanteissa hän vetää "teit sitten itsekkäästi sen lapsen" -kortin esiin ja se satuttaa aina. Olin totaalisen yksin raskausajan ja senkään jälkeen suhteemme ei ole sama. Mies ei ole tunnustanut kuopusta ja jos minusta riippuu niin ei tule ihan hevillä tunnustamaankaan.
Tilanne on huono mutta en ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Nyt minulla on 3 ihanaa lapsukaista ja olisi kauheaa ajatella että aurinkoinen kuopukseni olisi revitty pienenä ihmistaimena ulos ja heitetty roskikseen.
Ja ei. En ole abortinvastustaja. Mietin vain elämää hieman pitemmälle.
[/quote]
Hyi hiotto teitä naikkosia!!!
[/quote]
Minkäs me biologiallemme voidaan. Kannattaa käyttää muovinukkea, jos haluaa olla varma, että siitä ei rupea tulemaan vauvoja. Ehkäisy on kuitenkin vain raskauden todennäköisyyden pienentämistä, ja intohimoisella hetkellä moni mies ihan mielellään vähät välittää ehkäisystä.
Miesten kanssa naiminen voi olla myös yksi vaihtoehto, jos naiset niin paljon etoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 17:06"]
Mies sanonut, että ei halua nyt isäksi ja se on täysin oikeutettua! Jos kerran ehkäisy on pettänyt, on naisenkin tajuttava asioita.
Tosiaan, jos on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön eli sen, että ehkäisyn pettäessä on oltava valmis aborttiin eikä saa pakottaa toista vanhemmaksi.
Järkipuhetta. Akat vaan ovat kautta aikojen tehneet näin. Lieroja kieroja kun ovat.
Itse olin aika vastaavanlaisessa tilanteessa muutama vuosi sitten. Lopulta tein päätöksen siltä pohjalta, etten ollut valmis äidiksi yksin. Oli vielä monta asiaa, jotka halusin kokea. Otin sen riskin, etten koskaan lasta tulisi ehkä saamaan (ikää myös 30+). Teinkin paljon asioita, esimerkiksi vuoden pituisen "maailmanvalloitusretken".
Nyt elämä on palautunut uomiinsa ja rauhoittunut, töissä kaikki hyvin ja saman miehen kanssa yhteiselossa taas. Tulin jälleen raskaaksi. Nyt tiesin, että tämä on asia jota todella haluan eikä mitään epäilystä käynyt pienessä mielessäkään, etteikö tämä vauva saa tulla jos on tullakseen! Mies oli jälleen eri mieltä. Tämä ei minua hetkauttanut juuri lain, surin tietysti parisuhdettamme, mutta pienintäkään epäilystä ei ollut vauvan suhteen. Hankin asunnon ja valmistauduin vanhemmuuteen henkisesti (ei siihen varmaan ikinä kukaan voi sanoa olevansa täysin valmis!). Laskettuun aikaan on nyt 2 kuukautta, vauva kasvaa ja on kovasti odotettu - myös isälleen. Hetken erossa asuttuamme mies tuli luokseni, kertoi kuinka pahoillaan on käyttäytymisestään ja alkoi purkaa pelkoaan. Juttelimme paljon ja lopputulos tosiaankin on se, että yhdessä innolla ja täydellä sydämellä odotamme pientä tyttöämme tähän maailmaan <3
Minun osaltani abortti oli aiemmin oikea ratkaisu, tiedän sen nyt. Sain toisen mahdollisuuden "korjata virheeni". En tiedä, olisinko ollut surullinen myöhemmin, jos ei uutta tilaisuutta olisi tullut. En tiedä, olisinko onnellinen, jos olisin tehnyt tuolloin aiemmalla kerralla toisen ratkaisun. Mutta nyt olen onnellinen juuri näin.
Voimia sinulle päätökseesi, muistat sitten että minkä tahansa päätöksen teet, sinun tulee sen kanssa elää. Ole siihen siinä kohtaa tyytyväinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt mietitään mitä "kautta aikojen" on tapahtunut näissä asioissa, niin eiköhän naiset ole olleet altavastaajina n. 95% historiasta.
Minusta lieroutta ja kieroutta edustavat ennemminkin ne lukuisat miehet, jotka ovat historian kuluessa panneet orjia, piikoja, palvelijoita, huonommassa asemassa olevia naisia jne. jne. oman halunsa mukaan ja hylänneet raskauden sattuessa (tai, tilanteesta ja historian vaiheesta riippuen pakottaneet vaaralliseen aborttiin tai pahoinpidelleet niin että on tullut keskenmeno jne.)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 13:39"]
Tosiaan, jos on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön eli sen, että ehkäisyn pettäessä on oltava valmis aborttiin eikä saa pakottaa toista vanhemmaksi.
Järkipuhetta. Akat vaan ovat kautta aikojen tehneet näin. Lieroja kieroja kun ovat.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 17:06"]
Mies sanonut, että ei halua nyt isäksi ja se on täysin oikeutettua! Jos kerran ehkäisy on pettänyt, on naisenkin tajuttava asioita.
Tosiaan, jos on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön eli sen, että ehkäisyn pettäessä on oltava valmis aborttiin eikä saa pakottaa toista vanhemmaksi.
Järkipuhetta. Akat vaan ovat kautta aikojen tehneet näin. Lieroja kieroja kun ovat.
[/quote]
Joo, naisissa tuppaa olemaan se vika, että tulevat raskaaksi seksistä, usein vaikka sitä yhdessä yritetään välttää. Se on kuitenkin ainakin naiselle useimmiten hienointa mitä elämä voi antaa, parempaa kuin seksi. Mutta sellaisten, joiden mielestä naiset ovat kieroja lieroja, kannattaakin häipyä raskauden tullessa ilmi, koska hyvän miehen malleiksi heistä ei ole.
Onneksi on ehkäisy, jälkiehkäisy, selibaatti ja jopa aborttimahdollisuus nykypäivänä.
Huvittaa nämä kommentit, että jos ehkäisy on pettänyt ja mies ei halua lasta niin se on sitten abortti.
Jonkun on ehkä vaikea ymmärtää, että vaikka ehkäisyä on käytetty ja odoteltu sitä "oikeaa" hetkeä kun molemmat lasta haluaa niin kun nainen tekee positiivisen testin niin huhheijjaa siinä pyörähtää pääkoppa monta kierrosta ympäri ja melkein varmasti poikkeuksetta luonnostaan naiselle tulee tarve suojella pientä ihmisen alkua kohdussa. Tässä ei siis ole todellakaan kyse siitä, että naiset ovat vittumaisia kun eivät halua aborttia. Se ei ole mikään helppo asia, kaukana helposta. Raskaushormonit heittelee mielialaa, olet herkillä, ajattelet väkisinkin millainen ihana pikkuvauva kehostasi voi tulla varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen lapsesi.
Itse koin sekavan olotilan positiivisen testin tehdessäni, Kauhu, pelko, itku, nauru ja todella voimakas onnellisuuden tunne, kunnes tajusin että mieheni ei tätä todellakaan halua niin tuli ahdistus.
Miehelle se että nainen on raskaana on vain jokin asia, jonka voi halutessaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Nainen joutuu kovaan myllyyn. Menet lääkäriin, jossa se lääkäri toitottaa, että toivottavasti olet harkinnut tarkkaan päätöstäsi ja vielä on aikaa perääntyä.. "raskaus on lahja" ja muuta kuulet siellä lääkärissä ja se kun lääkäri katsoo sinua silmiin ja näet lääkärin silmistä sen mitä hän ajattelee, väheksyy päätöstäsi, sinua hävettää julmetusti vaikka olisi kerännyt millaisen suojamuurin päälleen se on kamalaa. Sitten mennään kättärille ja ultrataan siellä toinen lääkäri moralisoi asiaa omalta kannaltaan. Lopulta on keskeytyspäivä ja taas kättärille siellä onneksi on inhimillisempää kohtelua mutta kamalaa se silti on. Syyllisyys painaa vaikka yrittäisi ajatella, että tämä on oikea ratkaisu.
Ja sillä välin mies viettää normaalia arkista työpäiväänsä tietämättömänä millaisen henkisen taistelun nainen on käynyt.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 16:21"]
Abortti, jos haluat yrittää pelastaa suhteenne. Yksinhuoltajuus, jos lapsi tärkeämpi kuin mies. Abortti lienee viisain päätös.
[/quote]
Aloittajana pitäisin lapsen ja heivaisin tuollaisen keskenkasvuisen ukon pihalle. Ei se siitä ikinä tule aikuistumaan jos lapsen saanti on noin kamala asia.
up