Mikä vetää naiset matalapalkka-aloille?

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:53"]

Sosiaalityöntekijöillä on mielestäni todella suuri vastuu. Työskentelen itse sos.tt:n työparina (olen sosiaaliohjaaja, koulutukseltani sosionomi) enkä edes haluaisi joutua päättämään huostaanotoista yms. ihmisten elämää oleellisesti koskevista toimenpiteistä. Näiden isojen päätösten seurauksena saattaa saada niskaansa tappouhkauksia ym. "kivaa", jota ei yleensä kuitenkaan bisnesmaailmassakaan kovin usein tapahdu. Työ ja tilanteet vaativat lakien ja ennakkotapausten hyvää tuntemista ja paljon muuta. Silti virheitä voi sattua, vaikka ei tietenkään saisi.  

[/quote]

Saatko potkut jos teet virheen? Meneekö yksikkönne konkurssiin jos "asiakkaat" ovat tyytymättömiä?

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 17:56"]

Helppo työ, ei raskaata vastuuta tai suurien päätösten tarvetta.

[/quote]

Opettajilla ja sairaanhoitajilla helppo työ? Meeppä nyt muualle huutelemaan.

[/quote]

Kyllä on. Missä on vastuu? Kuinkas monta saa potkut vuodessa? Kuinka monta yksikköä suljetaan vuodessa?

Yksityisellä puolella taistelet koko ajan siitä että tuottaako työsi voittoa. Siitä että onko huomenna töitä. Varoituksen saat pienimmästäkin asiasta. Potkut saat heti kun mokaat.

[/quote]

Miten voit kysyä että missä on vastuu??? Opettaja on vastuussa meidän muiden lapsista joka päivä, jo ihan fyysisesti ja myös toki heidän opinnoistaan. Sairaanhoitaja on vastuussa meidän muiden, ja meidän läheistemme, terveydestä ja hengestä, mikä voisi olla sen vastuullisempaa? Vastuu jostain koneesta? Vastuu koneiden tuottamasta rahasta? Miten niin muka ei saa potkuja naisten töistä??? Jos mokaat, niin varmasti saat potkut, koska mokaaminen vaarantaa muiden hengen, sitä ei voi edes mitata rahassa.

Naisia on paljon työttömänä vaikka ovatkin "naisvaltaisten" alojen ihmisiä, miten sen selität? Monella paikkakunnalla ei ole kuin sote-puolen työpaikkoja naisille tarjolla, ja niitäkin liian vähän. Jos miehellä on töitä paikkakunnalla, ei koko perhe voi muuttaa vaimon työpaikan perässä. Suurin osa miesvaltaisista työpaikoista ei todellakaan vaadi minkäänlaista päätöksen tekoa tai vastuullisuutta mistään muusta kuin siitä mutterista jota sun pitää vääntää tietty määrä tunnissa.

Olen pitkälle yli 30 vuotias ja nykyään minua ei enää haittaa juurikaan, mitä ihmiset noin yleisesti minusta ajattelevat, mutta edelleen huomaan, että jos vanhempani ovat pettyneitä minuun, otan sen tosi raskaasti. Luulen, että monella on näin, ja siksi he hakeutuvat omille aloilleen niin, että se vastaa sukupuoliodotuksia. Minulle myös äiti sanoi lapsena, että sinulla ei olisi mitään edellytyksiä insinööriksi noin monimutkaisella ajattelulla.

No, tavallaan pitää paikkansa, tietyntyyppiseksi "palikkainsinööriksi" minusta ei olisi. Mutta toisenlaisella kasvatuksella saattaisin olla melkoisen kova tilastotieteilijä, esimerkiksi.

Tytärtäni olen alusta asi pyrkinyt kannustamaan ja innostamaan matemaattiseen ajatteluun. Pari vuotta meni hyvin, mutta nyt on alkanut kuulua, että pojat osaavat matikkaa, tytöt kieliä. Siis tytöltä itseltään. Eli syvällä kulttuurisissa odotuksissa nämä valinnat ovat. Kova kunnia jokaiselle, joka niitä pystyy murtamaan.

Minun kasvatukseni oli melko tasa-arvoista, mutta veljeni on aina sopinut puhua rahasta, mutta minun ei. Sekin on melko hassua.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:58"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:53"]

Sosiaalityöntekijöillä on mielestäni todella suuri vastuu. Työskentelen itse sos.tt:n työparina (olen sosiaaliohjaaja, koulutukseltani sosionomi) enkä edes haluaisi joutua päättämään huostaanotoista yms. ihmisten elämää oleellisesti koskevista toimenpiteistä. Näiden isojen päätösten seurauksena saattaa saada niskaansa tappouhkauksia ym. "kivaa", jota ei yleensä kuitenkaan bisnesmaailmassakaan kovin usein tapahdu. Työ ja tilanteet vaativat lakien ja ennakkotapausten hyvää tuntemista ja paljon muuta. Silti virheitä voi sattua, vaikka ei tietenkään saisi.  

[/quote]

Saatko potkut jos teet virheen? Meneekö yksikkönne konkurssiin jos "asiakkaat" ovat tyytymättömiä?

[/quote]

Kyllä sosiaalityöntekijä voi saada potkutkin, jos tekee tarpeeksi pahan virheen. Näitäkin tapauksia on Suomessa sattunut.  

Kuten itse kirjoitin, en ole sosiaalityöntekijä, joten oma työni ei ole yhtä vastuullista.

Mutta mitä vierestä olen vuosia seurannut mieheni työtä (hän on DI yksityispuolella) vs. oma yksikköni sos.työntekijöiden työtä, kyllä jälkimmäisten työ stressaavampaa on. Mieheni on myös todennut, että hänestä ei ikinä olisi sos. alan vastuullisempiin töihin.

Se, minkä kokee stressaavaksi, on muuten taatusti subjektiivinen kokemus.

Minua ei ole kiinnostanut ns. miesten työt, jotka vaativat ammattitutkinnon. Korkeakoulutusta vaativat miesten alat taas eivät tule kysymykseen ensinnäkin siksi, etten ole lainkaan matemaattisesti suuntautunut. Toiseksi monet ammatit vaativat tekoja, jotka ovat oman arvomaailmani vastaisia. En esimerkiksi voisi toimiaa media-alalla. 

Minulle on aina ollut tärkeää tehdä työtä, jossa toimin ihmisten parissa. Tarkoitukseni on ollut saada aikaiseksi työn kautta jotain hyvää ja oikeaa. Välitän kyllä rahasta, mutta en niin paljoa, että jättäisin mielekkään, tärkeäksi kokemani työn. Saan työn kautta tyydytystä elämään. Ajattelen, että kuolinvuoteella minun on hyvä muistella mennyttä ja tietää, että olen jättänyt jälkeni moneen ihmiseen. 

Työn tuottavuus näkyy palkassa, mutta arvostukseen sillä ei saisi olla vaikutusta. Jos ajatellaan tärkeimpiä ammatteja, joita ihmiskunnan kannalta on, niin monet niistä on ns. matala palkkaisia. Vertaa esimerkiksi asianajajaa ja kätilöä, sairaanhoitajaa ja IT-ammattilaista tai tradenomia ja siivoojaa. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 17:56"]

Kysymys pitäisi esittää toisinpäin, niin päästään ongelman ytimeen:

miksi naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja?

[/quote]

Koska ne ovat järjestäen työvoimavaltaisia aloja. Työvoimavaltaisilla aloilla työn tuottavuus kasvaa hitaammin, kuin pääomavaltaisilla. Pankkiiri kymmenkertaistaa tuottavuutensa saadessaan kymmenkertaisen määrän pankin tasetta käyttöönsä. Miten sairaanhoitaja kymmenkertaistaa tuottavuutensa? Ei mitenkään.

Lisäksi kutsumusammatteihin on aina tunkua. Sairaalan on helpompi korvata ammattitaitoinen sairaanhoitaja, kuin tupakkafirman ammattitaitoinen markkinointikoordinaattori. Ylipäänsä huippumyyjistä on aina pula, kun ei tuo myyntityö ole liki kenenkään kutsumus.

Ehkä ne "miesten työt" on sellaisia, mistä sitä rahaa ihan konkreettisesti tulee ja joissa työntekijänkin on helpompi vaatia potista osuutta. Naisten työt on sellaisia, joista ehkä aikoja sitten ei ole maksettu mitään muuta kuin kenties ylläpito, ja myöhemminkin palkkoihin on vain budjetoitu joku summa, eikä sillä summalla ole mitään yhteyttä mihinkään tuottavuuteen, kun tuottavuutta ei niin yksioikoisesti voi määrittää.

Ja on ajateltu, että naisen ei kuulu tienata, vaan mies tienaa, sillä on jopa voitu perustella sitä miksi miehelle pitäisi samasta työstä maksaa enemmän palkkaa; miehellä voi olla perhe elätettävänä...
Mun äidille on aikanaan lukion opinto-ohjauksessa sanottu, että tässä on lähin opettaja- ja tässä lähin sairaanhoitajaoppilaitos, niistä sitten valkkaat, eikä hänellä varmasti käynyt mielessäkään muut vaihtoehdot. Musta on näillä näkymin tulossa fyysikko.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 17:56"]

Helppo työ, ei raskaata vastuuta tai suurien päätösten tarvetta.

[/quote]

Opettajilla ja sairaanhoitajilla helppo työ? Meeppä nyt muualle huutelemaan.

[/quote]

Kyllä on. Missä on vastuu? Kuinkas monta saa potkut vuodessa? Kuinka monta yksikköä suljetaan vuodessa?

Yksityisellä puolella taistelet koko ajan siitä että tuottaako työsi voittoa. Siitä että onko huomenna töitä. Varoituksen saat pienimmästäkin asiasta. Potkut saat heti kun mokaat.

[/quote]

Miten voit kysyä että missä on vastuu??? Opettaja on vastuussa meidän muiden lapsista joka päivä, jo ihan fyysisesti ja myös toki heidän opinnoistaan. Sairaanhoitaja on vastuussa meidän muiden, ja meidän läheistemme, terveydestä ja hengestä, mikä voisi olla sen vastuullisempaa? Vastuu jostain koneesta? Vastuu koneiden tuottamasta rahasta? Miten niin muka ei saa potkuja naisten töistä??? Jos mokaat, niin varmasti saat potkut, koska mokaaminen vaarantaa muiden hengen, sitä ei voi edes mitata rahassa.

Naisia on paljon työttömänä vaikka ovatkin "naisvaltaisten" alojen ihmisiä, miten sen selität? Monella paikkakunnalla ei ole kuin sote-puolen työpaikkoja naisille tarjolla, ja niitäkin liian vähän. Jos miehellä on töitä paikkakunnalla, ei koko perhe voi muuttaa vaimon työpaikan perässä. Suurin osa miesvaltaisista työpaikoista ei todellakaan vaadi minkäänlaista päätöksen tekoa tai vastuullisuutta mistään muusta kuin siitä mutterista jota sun pitää vääntää tietty määrä tunnissa.

[/quote]

Kuinka monta opettajaa on saanut potkut? 90% opettajista ovat täysin epäpäteviä. He voivat olla miten surkeita tahansa työssään ja potkuja ei tule.

Sauiraanhoitajat ovat vielä suojatumpia. Ne pari sairaanhoitajaa jotka kaatoivat syövyttävää ainetta lapsille "vahingossa" saivat jatkaa töissään. Sairaanhoitajat jotka ovat käyttäneet sairaalan lääkkeitä itseensä (ilman lupaa) eivät saaneet potkuja. Potilaita on sekoitettu keskenään ja laitettu potilaita jopa operaatioihin mihin heidän ei kuuluisi joutua. Ei potkuja.

Mutta tärkein on että kummankaan työssä ei ole mitään merkitystä sillä tuottaako ne mitään eikä sillä miten tyytymättömiä asiakkaat ovat. Opettajankin pitäisi saada potkut sillä perusteella jos oppilaat niin haluavat

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 20:38"]

Paperimiehille kävi vain aika kusisesti: hinnoittelivat itsensä kaiken maailman saunalisillä ulos.

[/quote]

Niin mutta ne sentään tuotti jotain. Mutta KAIKKI julkisen sektorin työ on toisten rahoilla pummimista. Juuri siksi KAIKKI terveydenhoito ja koulutus jne, pitäisi laittaa yksityiselle puolelle. Silloin niidenkin työntekijät joutuvat taistelemaan tuottavuudesta eikä vaan elää yhteiskunnan tuilla

[/quote]

Ei tuottaneet tarpeeksi, kun tuotanto on siirretty muihin maihin, ja se heikko tuottavuus johtui nimenomaan itsensä ulos hinnoittelusta. Ei paperityöntekijän pidä saada mitään 40 000 euron vuosituloja jostain paperikoneen nappuloiden painelusta.

Julkinen sektori tuottaa sille yksityiselle sektorille terveitä ja koulutettuja työntekijöitä. Neuvola, terveydenhuolto, rokotukset, ennaltaehkäisy, puhdas vesi, lukeminen, kirjoittaminen, yleissivistys, ammatillinen koulutus, korkea-asteen koulutus, kunnallistekniikka, turvallisuus, tiet, jne. Yhteiskunnan toimivuus riippuu näistä toiminnoista, jotka ovat liian tärkeitä annettavaksi yksityisen sektorin tuotettavaksi. Toki yksityinen sektori voi toimia täydentävänä toimijana, mutta ei missään nimessä ainoana. Yksityinen sektori elää ihan yhtä lailla julkisen sektorin tuilla, esim. kela-korvaukset, yritystuet, maksusitoumukset, 80-luvun pankkituet, jne. Yritystuista ei ole havaittu olevan mitään hyötyä, toisin kuin esim. julkisesta terveydenhuollosta, mutta silti niitä maksetaan. Mutta näinhän se aina menee yksityisellä puolella: voitot on yksityisiä, mutta tappiot kansallistetaan.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 16:07"]

Kaikkihan me tiedämme että opettajien, sairaanhoitajien, kaupan kassojen ja sosiaalityöntekijöiden palkat ovat pienet. Silti naiset kouluttautuvat näille aloille. Miksi? Eikö olisi fiksumpaa kouluttautua vaikka insinööriksi, paperimieheksi tai asianajajaksi. Vai eikö korkea palkka vain merkitse mitään naisille?

[/quote]

Joskus olen itsekin ihmetellyt sitä:)

Mutta kuulun siihen kategoriaan, että jo pienestä lapsesta asti haaveilin hoitamisesta. Hoitajan ammatti oli unelma-ammattini ja olen tykännyt työstäni, mitä olen tehnyt 28 vuotta.

En vain osannut kuvitella muuta ammattia itselleni.

Toisaalta töitä on riittänyt aina ja palkkakin on ihan riittänyt itselleni ja lasten kasvatukseen. Vuositulot tällä hetkellä 43 000. Eihän se huippua ole, mutta kun elää tavallista elämää, se riittää.

Kai se noiden töiden vastuullisuus perustuukin vastuuntuntoon, eikä siihen että konkreettisesti olisi taloudellisessa vastuussa tai vaarassa menettää vakituisen työpaikan. Eli joku voisi tehdä niitä töitä välittämättä juuri mistään.

90% opettajista ei kylläkään ole täysin epäpäteviä, absurdi väite.

On sekin jotenkin outo väite, että "miesten aloilla" niitä potkuja oikeasti tulisi virheistä. Tai että miehet on omissa töissään aina erittäin päteviä ja jatkuvassa kilpailunpaineessa jalostuneet timantin koviksi ammattilaisiksi. Eivät ole, eivätkä voikaan olla. Eikä varmasti tule potkuja vakituiselle työntekijälle sen enempää miesten alalla kuin naisten alalla virheestä. Isommat pomot voi joutua eroamaan jos jäävät kiinni, mutta ei työntekijät. Myöskin ihan vaan surkeaa työtä voi tehdä. Ihan niin kuin meillä kaikilla ei olisi joka alalta tullut vastaan ihmisiä, jotka ei ehdi tai viitsi tai osaa tehdä työtänsä kunnolla. Siinä vaan on eroa ollaanko päivittäin vaikka järjestelemässä niitä leikkausjonoja ja tehdäänkö siinä virhe, vai tehdäänkö raksalla joku virhe.

Tämäkin on varmaan osasyy naisten matalampiin palkkoihin, että miesten työt on olevinaan niiiiin vaikeita ja vastuullisia ja raskaita, ja miehet niiiiin hyviä töissään... Hah.

51:n vastaus siis 48:lle, lainaus jäi pois...

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 20:50"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 20:46"]

Lääkäreiden arvostus ja palkat on lähteneet laskuun kun ala alkoi naisistua. Ei ole terveyskeskuksen naislääkäreillä enää tohtoreiden arvostusta.

[/quote]

No enpä ole tällaisesta kuullut. Lääkäreiden palkat ovat itse asiassa nousseet 10 vuodessa noin 40 %. Ja lääkis on yhä edelleen yksi halutuimmista opiskelupaikoista, keskeyttämis- ja eroamisprosentti on käytännössä nolla.

[/quote]

Monen muun ammatin palkat ovat myös nousseet, sairaanhoitajienkin. Lääkärin ammatti on arvostettu, mutta väkivaltaisia ja uhkailevia potilaita on. Erityisesti päivystyksissä on näin, ja päivystyksiä hoitavat yleensä nuoret lääkärit. 

Naisvaltaisista aloista sosiaalityöntekijöiden palkka on koulutukseen, työmäärään ja vaativuuteen nähden selvästi liian alhainen.

En lähtisi ajattelemaan, että naiset hakeutuivat aloille, joissa ei ole stressiä. Väitänpä, että naiset useammin kokevat sitä stressiä ja ulottavat työnsä ihan kotielämään asti. Tai ehkä näen oman työpaikkani tilanteen takia asian eri tavalla.

Työni on naisvaltainen ja miehiä on työpaikallani alle 10 %. Nämä miehet eivät ole alan tyypillisiä edustajia vaan ottavat alan rennommin, huolettomammin ja kyllä, välinpitämättömämmin. Tavoitteena noin puolella heistä on selvitä hommasta mahdollisimman helpolla, ja näin toimimalla he selviävät aika usein melko helpolla. En tiedä, onko asenteessa vikaa, koska he eivät toisaalta stressaannu eivätkä uuvu työssään niin kuin moni naiskollega.

Toisaalta puolet näistä miehistä paneutuvat töihinsä enemmän, tietynlaisella tilastollisella tarkkuudella, jota laskevat kaiken maailman kokouksissa ja penäävät työhönsä tarkkaa arvostusta. Jos arvostusta ei tule, saamme marttyyrimaisia tilityksiä vähintään kerran vuodessa ja listausta kaikesta, mitä on tehty yhteisen hyvän eteen.

Tämä miesjoukko on toisaalta hyvän työntekijän maineessa, ahkeriakin, mutta toisaalta on huvittavaa, että niitä samoja juttuja tekevät naiskollegat jatkuvasti yhtään omaa osaamistaan ja tekemistään nostamatta esiin, hiljaisina puurtajina, koska heistä se kuuluu itsestään selvänä ammatin kuvaan.

Uskon siis, että miehet valitsevat pärjääviä ammatteja, joissa saavat nopeaa arvostusta tekemisistään ja jossa voivat ottaa riskejä, koska heidät on kasvatettu siihen, että riskeistä saadaan mainetta ja kunniaa tai sitten toruja. Miehet kestävät ehkä myös ne torut ja epäonnistumiset paremmin ja uskaltavat siksi pelata. Naiset pelaavat varman päälle. On saatava hyvä koulutus, jossa pärjää ja jossa ei olla harmaalla saatikka tuntemattomalla vyöhykkeellä. On löydettävä vakipaikka, josta saa palkkaa tasaisesti, olkoon sitten vähän vähemmän. Tehdään töitä hiljaisina puurtajina, ei valiteta eikä nosteta omaa osaamista esiin röyhkeästi, koska hei, sehän olisi noloa ja epäreilua muita puurtajia kohtaan.

Naiset siis kasvatetaan jo pienestä pitäen saaman hyviä tuloksia vähän itsestään selvästikin. Toki siitä saa palkkiotakin aina silloin tällöin, mutta lähtökohtana on jo se kasi ja kaikki sen yli on vasta arvostusta. Pojille riittää monesti huonommatkin numerot ja isot palkkiot voidaan saada jo seiskasta tai yhdestä positiivisesta merkinnästä. Siedetään huonompaa käytöstä, huonompia numeroita ja alisuoriutumista, koska jostain syystä vanhemmilla ja usein opettajillakin on luja luotto siihen, että pojat ovat älykkäitä ja näyttävät sen osaamisensa jossain vaiheessa. Tyttöjen suhteen vanhemmat usein toteavat, että tottakai se pärjää ja niin pitääkin, ja sillä selvä. Pärjäämätön tyttö on aika kelvoton eikä häneen uskota vaan todetaan, että rupeaa lähihoitajaksi, kun sinne voi päästä, kun tarpeeksi ahkerasti hakee. SAmalla ajatellaan, ettei lähihoitajan työ ole kenenkään unelma-ammatti, eihän kukaan sinne oikeasti halua, se on vain se paikka, jonne ne heikot tytöt dumpataan. Kertoo jotain yhteiskunnan arvojärjestyksestä, että vanhusten ja lasten kanssa tekemisissä olevia pidetään epäonnistuneina eikä uskota, että joku ihan totta voisi haluta tällaiselle alalle siksi, että pitää hommaa mielekkäänä.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 17:56"]

Helppo työ, ei raskaata vastuuta tai suurien päätösten tarvetta.

[/quote]

Opettajilla ja sairaanhoitajilla helppo työ? Meeppä nyt muualle huutelemaan.

[/quote]

Kyllä on. Missä on vastuu? Kuinkas monta saa potkut vuodessa? Kuinka monta yksikköä suljetaan vuodessa?

Yksityisellä puolella taistelet koko ajan siitä että tuottaako työsi voittoa. Siitä että onko huomenna töitä. Varoituksen saat pienimmästäkin asiasta. Potkut saat heti kun mokaat.

[/quote]

Vastuu on niin laaja kysymys. Olen siis työskennellyt 28 vuotta hoitajana eri paikoissa ja kyllä olen kokenut vastuulliseksi sen, että on ihmisen kanssa tekemisissä ja pitää tulkita niin monia asioita ja yrittää tehdä oikeat päätökset. Esim. suicidepotilaan kanssa on aika heikoilla jäillä. Monesti on yöunensa menettänyt, kun on miettinyt tapausta ja sitä, onko oikeilla jäljillä hänen kanssaan. Varsinkin nuorten, itsetuhoisten potilaiden kanssa.

Mutta toki se on niin, että ihmiset ajattelevat vastuun niin eri tavoin. Itse ihmettelen sitä, että kohta ollaan tilanteessa, että pitäisi melkein hävetä hoivaamisen haluaan ja hoitoviettiään ja sitä, että on ehdoin tahdoin pyrkinyt hoitoalalle, päässyt isosta joukosta testeihin ja käynyt läpi 6 tunnin testit, mistä pääsi läpi kouluun. 

Olen itse kuitenkin kokenut, että olen oikealla alalla itselleni ja olen voinut hyödyntää tunneälyäni, mitä koen omaavani.

Onnistumiset vaikeuden tapausten kanssa, tuovat aina iloa elämään.

Jos nyt koulutustasosta puhutaan, niin nämä naisalat on helppoja opiskella. Otetaan vaikka yliopisto-opinnot. Siellä oikeasti hankalia ja vaativia on nämä miesvaltaiset alat. Ei me voida myöskään verrata yliopistotutkintoja keskenään, koska niissä on todella isot erot vaativuudessa. Olen opiskellut kuten moni kaverikin sekä näitä "miesten aloja" että "naisten aloja". Ei voi puhua vaatimustasosta samana päivänäkään. Maisteri toisesta ei ole sama kuin maisteri toisesta. (tai DI)

Muuten kehottaisin naisia suuntautumaan sinne miesvaltaisille aloille. Sittenpähän voi ihastella palkkakuittia, kun mönkii kuraojassa hitsaamassa putkea ja huokailla, kuinka helpolla saakin palkkansa verrattuna paperinpyöritykseen toimistossa. Tai roskakuskiksi. Roskakuski tienaa enemmän kuin kassa kaupassa. Sehän on oikein mukavaa kiskoa 8h/vrk raskaita roskiksia pahimmillaan sohjossa ja välillä tulee rottaylläreitä. Hajukin on oikein kiva.

Siis mikä on yliopistossa "naisala" ja mikä on "miesala"?

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 16:07"]

Kaikkihan me tiedämme että opettajien, sairaanhoitajien, kaupan kassojen ja sosiaalityöntekijöiden palkat ovat pienet. Silti naiset kouluttautuvat näille aloille. Miksi? Eikö olisi fiksumpaa kouluttautua vaikka insinööriksi, paperimieheksi tai asianajajaksi. Vai eikö korkea palkka vain merkitse mitään naisille?

[/quote]

Ei vaan: Miksi naisille tyypillisistä töistä maksetaan vähemmän kuin miehille tyypillisistä töistä? Miksi diplomi-insinööri tienaa paremmin kuin aineenopettaja? Yhtä pitkä koulutus.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 20:38"]

Paperimiehille kävi vain aika kusisesti: hinnoittelivat itsensä kaiken maailman saunalisillä ulos.

[/quote]

Noin sanoo ihminen, joka ei mistään mitään tiedä. Ne lakkautetut tehtaat olisi lakkautettu vaikka porukka olisi suostunut jatkamaan töitä ilmaiseksi. Paperimiesten ansiotaso ei ole koskaan ollut se juttu.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 20:38"]

Paperimiehille kävi vain aika kusisesti: hinnoittelivat itsensä kaiken maailman saunalisillä ulos.

[/quote]

Noin sanoo ihminen, joka ei mistään mitään tiedä. Ne lakkautetut tehtaat olisi lakkautettu vaikka porukka olisi suostunut jatkamaan töitä ilmaiseksi. Paperimiesten ansiotaso ei ole koskaan ollut se juttu.

[/quote]

Tajuatko itsekään, mitä kirjoitat? Paperia voi tehdä missä vain ja se kannattaakin tehdä siellä, missä on halvinta. Jos suomalainen paperimies olisi tehnyt kohtuulliseen 20 000 vuosituloilla paperia, niin tehtaat olisi jääneet tänne. Paperiliitto oli vain saatanan typerä liitto, joka ei osannut muuta kuin pitää kiinni saavutetuista eduista. Eipä ole Paperiliittoa viime aikoina näkynyt mediassa :D