Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen vastuun välttely alkaa jo päiväkodista (omia havaintojani)
12.04.2013 |
Lapseni käy päiväkotia erityisryhmässä, jossa on sekaisin tavallisia sekä erityislapsia. Päiväkodin perusjutut ovat sinänsä kunnossa, mutta yhtä asiaa jaksan ihmetellä aina vaan. Nimittäin sitä, että aikuiset vetävät "en näe/kuule/reagoi"-linjaa ongelmatilanteissa.
Esimerkki 1: tulen hakemaan lastani, joka juoksee syliini iloisena. Kun olen vaihtamassa kuulumisia ja laskenut hänet maahan, nurkan takaa paikalle kirmaa toinen lapsi joka lyö omaani päähän ja juoksee pois nauraen. Paikalla ollut hoitaja ei sano mitään, vaikka näki kaiken. Minä jään lohduttamaan lastani, joka pitelee päätänsä, hoitaja häviää jonnekin. Kun olemme lähdössä kotiin, etsin hoitajaa katseellani. Näen hänet sylittelemässä tätä lyöjää.
Esimerkki 2: Joulujuhlissa lapset seisovat rivissä laulaen kunnes tulee tanssimiskohta. Oma lapseni villiintyy vähän liikaa ja alkaa pomppimaan, pomppii toisen lapsen eteen joka ilmeisesti ärsyyntyy tästä. Tönäisee omaani niin lujaa, että hän kaatuu taaksepäin selälleen (ei onneksi lyö päätään). Oma, hämmentynyt lapseni talutetaan pois tilanteesta, tälle tönijälle ei sanota mitään.
Esimerkki 3: ryhmän autistia puetaan, oma lapseni tulee paikalle pahantuulisena. Hän hakee huomiota sanomalla kaikkea rumaa, mm. haukkuu pukevaa aikuista tyhmäksi ja alkaa sitten ääneen toivomaan että puettavaa lasta sattuisi pahasti. Hoitaja jatkaa pukemista ja katselee muualle, kunnes lapseni on hokenut asiaa tarpeeksi ja poistunut paikalta.
Tämä päiväkoti on hyvässä maineessa ja tiedän, että ei ole ainoa paikka jossa esimerkkien tapahtumat ovat viikottaisia. Mutta kysymys kuuluukin että MIKSI tämmöistä käytöstä sallitaan? Miksi lapsi saa haukkua aikuista tyhmäksi, töniä ja lyödä ryhmäläistään, toivoa pahoja juttuja ääneen toiselle? Eikö ole äärimmäisen vinksahtanutta että aikuinen ihminen katsoo läpi sormien tuollaista toimintaa?
Kommentit (11)
Sama ihan tavallisessa päiväkodissa. Aikuiset ei halua huomata. Joskus sitten taas saavat jonkun ihmekohtauksen ja rankaisevat kaikesta, jopa aivastamisesta. "kun joku nyt saattoi saada bakteereja, kun aivastiti ilman nenäliinaa, niin nyt et saa välipalaa". Saman päivän aamuna lastani on voitu purra niin, että olisi pitänyt käyttää lääkärissä tikattavana, mutta siihen ei ole puututtu. On vain sanottu, että laitetaan päälle toinenkin pusero, ettei veri näy,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelin kerran eteisessä kun kaksi poikaa haistatteli ja haukkui muita. Ja se oli todella haistattelua tyyliin "haista vittu, lällälläää"
Eskariope seisoi vieressä ja hymyili vienosti. Ei puuttunut mitenkään.
Että tällaista kasvatusta päiväkodissa. Ei ihme, että haistattelevat koulussakin. Mutta ei kai siihen kukaan uskalla puuttua, kun saa pelätä, että vanhemmat tulee silmille. Ja nykyään vielä, että saa potkut.
Ymmärtääkseni ensimmäisessä tapauksessa hoitaja etsi lyöjän ja otti hänet syliin. ehkä tuolle lyöjälle menee ohjeet parhaiten päähän, kun on sylissä tai sitten oli saanut läksytyksen ja oli se vaihe, kun pyysi anteeksi ja sitten halattiin ja syliteltiin.
Toisessa tapauksessa: tottakai sinun lapsesi viedään pois, jos kerran villiintyy niin että on toisten edessä. toinen asia miksi viedään pois, on se että kaatui. Näin ohjaaja halusi varmistaa, että lapsesi oli kunnossa. Ehkä lapsellasi on ollut tapana paljonkin mennä toiun tönäisevän lapsen eteen ja siksi hänellä kiehui. toki häntäkin olisi pitänyt ojentaa. ehkä ojennettiin jälkikäteen.
Kolmas tilanne: On ihan kasvatuksellinen keino, että huonoon käytökseen (erityisesti nimittelyyn ei puututa ja anneta huomiota) Todennäköisesti hoitaja huomasi, että lapsesi oli pahalla päällä. Sitten myöhemmin voidaan keskustella hyvästä käytöksestä ja toisille pahan toivottamisesta yms. Lapsesihan oppi tuosta tilanteesta sen, että reaktiota ei saa, jos käyttäytyy huonosti. Jos taas olisi toivonut mukavia toiselle, jutellut mukavia hoitajalle, niin olisi varmasti saanut huomiota hoitajalta.
Harmi kun kuulen näitä mitä itse todistan nyt päiväkodissa. On todellakin rasittavaa, että on muka kasvatuksellinen tapa ettei puututa rumaan käytkseen. Huomaan ainakin itse, että lapsi käyttäytyy tarhan ulkopuolellakin näin ja kun kerron, että tuo ei ole hyvän tavan mukaista saan vastauksen, että kun saan tarhassakin tehdä näin. Ei siis minusta ole oikein tällainen. Ymmärrän hyvin viestin aloittajan sanoman, että kaikki ei ole kohdallaan.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 22:32"]
Kuuntelin kerran eteisessä kun kaksi poikaa haistatteli ja haukkui muita. Ja se oli todella haistattelua tyyliin "haista vittu, lällälläää"
Eskariope seisoi vieressä ja hymyili vienosti. Ei puuttunut mitenkään.
Että tällaista kasvatusta päiväkodissa. Ei ihme, että haistattelevat koulussakin. Mutta ei kai siihen kukaan uskalla puuttua, kun saa pelätä, että vanhemmat tulee silmille. Ja nykyään vielä, että saa potkut.
[/quote] kyllä puututaan ja ei hymyillä vienosti jos lapsi kiroilee, sylkee, potkee, huutaa, riehuu, lyö. Aina puututaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:39"]
Harmi kun kuulen näitä mitä itse todistan nyt päiväkodissa. On todellakin rasittavaa, että on muka kasvatuksellinen tapa ettei puututa rumaan käytkseen. Huomaan ainakin itse, että lapsi käyttäytyy tarhan ulkopuolellakin näin ja kun kerron, että tuo ei ole hyvän tavan mukaista saan vastauksen, että kun saan tarhassakin tehdä näin. Ei siis minusta ole oikein tällainen. Ymmärrän hyvin viestin aloittajan sanoman, että kaikki ei ole kohdallaan.
[/quote]
Se tapa millä käytökseen puututaan voi olla eri lapsilla erilainen. Esim. eteisessä lällättänyt lapsi ei saakaan tähtitarraa tai saa valita leikin viimeisenä. Lapsia on paljon, aikuisia rajallisesti ja esim. jos minä olisin pukemassa autistista lasta ja se sujuu hyvin, niin en todellakaan keskeyttäisi pukemistilannetta yhden lällättelijän vuoksi (etenkin jos ko. lällättelijän oma vanhempi on vieressä ja tietää että hoitajalla on kädet täynnä erityislapsen kanssa). Sen sijaan pukisin autistisen lapsen loppuun ja sen jälkeen ottaisin lällättelijän kanssa puheeksi sen, että "ei ole mukava pukea, jos toinen lällättää ja myös aikuisille tulee paha mieli lällättämisestä ja että syliin kyllä pääsee mutta ei lällättämällä ja mitähän kivaa tänään olikaan ohjelmassa, tuliskoha siitä parempi mieli".
Se, että vain huutaa "älä lällätä" tai yrittää ottaa kaikki lapset syliin tai reagoida kaikkiin asioihin yhtä aikaa, luo lähinnä sekaannusta ja kaaosta. Jos sinulla olisi seitsemän lasta hoidettavana kotona, niin et takuulla pystyisi keskittymään jokaiseen lapseen sataprosenttisesti koko ajan. On valikoitava, mietittävä mikä toimii millekin lapselle, joskus on vain niin helvetillinen väsy ettei kerta kaikkiaan jaksa ja useimmiten pitää vain klaarata päivä niin hyvin kuin pystyy. Sinun lapsesi on yksi lapsi isossa laumassa silloin kun hän on päiväkodissa. Kotona ehdit tarjota yksilöllisempää touhua. Tässä ne elämän realiteetit ovat. Jos lapsesi on niin pieni ettei vielä pärjää päiväkodissa tai asia aiheuttaa sinulle tuskaa, niin sinuna miettisin pienempää ryhmää (pph, kolmiperhepäivähoito, hoitorinki tms.), lyhennettyä työpäivää tai lapsen hoitamista kotona.
Kun lapsen huoltaja on paikalla, kaikki vastuu on hänellä. Meidän päiväkodissa toi on ilmoitettu kirjallisena. Se koskee ihan kaikkia tuonti ja nouto tilanteita sekä päiväkodin järjestämiä tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemukseni ovat vähän samanlaisia, myös ryhmästä jossa oli erityislapsia. Joskus tuli tunne, että hoitajat tekivät kaikkensa, etteivät nämä erityislapset (joista siis kaksi aiheutti ongelmia) vai leimautuisi, ja se meni niin pitkälle, että näitä suojeltiin muiden lapsien turvallisuuden kustannuksella. Oma lapsi ei enää pärjännyt ryhmässä, pelkäsi olla siellä ja minusta ihan syystä.
Vaihdoin ryhmää. Haluan että lapseni kasvaa kulttuuriin jossa ketään ei saa kiusata ja satuttaa. Reilu peli. Nykyinen ryhmä on parempi, siellä on tiukka kuri ja myös vanhemmille kerrotaan että mitä päivän aikana on tapahtunut.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:53"]
Sinun lapsesi on yksi lapsi isossa laumassa silloin kun hän on päiväkodissa. Kotona ehdit tarjota yksilöllisempää touhua. Tässä ne elämän realiteetit ovat. Jos lapsesi on niin pieni ettei vielä pärjää päiväkodissa tai asia aiheuttaa sinulle tuskaa, niin sinuna miettisin pienempää ryhmää (pph, kolmiperhepäivähoito, hoitorinki tms.), lyhennettyä työpäivää tai lapsen hoitamista kotona.
[/quote]
Kuitenkin se vähän kuin menis näin, että päiväkodissa pitäisi jotenkin pystyä huolehtimaan sen lapsen perusturvallisuudesta ja käytöstavoista. Se ois sitä varhaiskasvatusta. Ei se ole ratkaisu, että no hoida itse jos ei kerran kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sijaistanut monessa päiväkodissa, ja hyvin harvassa ollaan täysin puuttumatta väkivaltatilanteisiin. Voisin kuvitella, että erityislapsiryhmässä nämä ovat niin yleisiä, että ne käsitellään tavalla jota vanhempi ei aina tajua. Esimerkiksi sitä lyöntiä saatettiin käsitellä kun lyöjä oli sylissä, ja sinun lapsesi ja ks. lapsen kanssa puolestaan aamulla (olittehan lähdössä kotiin). Mutta yksi mikä tuli mieleeni on, että miksi et kysy noita asioita suoraan? Kun näet vanhempana vain hakutilanteissa lapset (jolloin yleensä hoitajia ja opettajia on vähemmän) ja juhlissa (jolloin tilanteeseen ei voi puuttua tismalleen samantien), niin sinulla jää todella iso osa päivästä näkemättä. Juuri tämän vuoksi olisi tärkeää kommunikoida niiden kasvattajien kanssa, jotta vanhemmalle ei jää epämukava olo tilanteista ja kasvattajat ovat selvillä jos et ole johonkin toimintatapaan tyytyväinen. On toki mahdollisuus, että ryhmässä on kovin huonoja hoitajia ja opettajia, mutta se selviää vain ihan oikeasti juttelemalla heille. Olen nähnyt mm. todella typerää käytöstä ruuan kanssa muutamalla hoitajalla (esim kaikille luvattua synttärikeksiä ei ole annettu, koska ei ole jaksanut syödä leipää/ruokaa loppuun), ja niitä valitettavasti tulee herkästi sellaisessa paikassa jossa kukaan ei oikein ota vastuuta. Yleensä lastentarhaopettaja kantaa vastuun, mutta monesti tuotakin tehtävää hoitaa usein vaihtuva sijainen, tai lto vaihtuu turhan usein, tai lto:na on esimerkiksi alalla kokematon sosionomi, jolle ei heti ole niin selvillä asiat (ja ei uskalla olla tiiminvetäjä) koska koulutus ei ole tehtävään valmistanut tarpeeksi (riippuu koulusta, itse olen tällaisesta jossa ei saanut käytännössä minkäänlaisia valmiuksia tulevaan työhön, onneksi vierusryhmän eskariope auttoi hurjasti ensimmäisessä työpaikassani). Mutta nuo asiat eivät takuuvarmasti selviä kommunikoimatta.
No ei meillä ole kyllä tuollaista.