Kehnoimmat anopin antamat lahjat pinoon

Patalappu-patakinnas-setti, (selvästi joku postimyyntipaketin kylkiäinen)

Hevos-fantasia-palapeli (en tykkää hevosista, enkä palapeleistä

Suuvesi (haiseeko mun henki??)

Värjätyille hiuksille shampoota (en värjää...)

2 rikkinäistä ruskeaa humppilan maljakkoa- olis nyt edes roskiin ne heittänyt- tällä hetkellä olen ainoa naimisissa oleva miniä- 3 eronnut

Peltitarjotin tiimarista. Ei se mitään, mutta muut miniät ja tyttäret saivat samana jouluna kalliita astiastoja ja vuodevaatesettejä, joiden osamaksuja maksoi seuraavaan jouluun saakka.

Anopin äidin kuoleman jälkeen saatiin vanhoja käytettyjä pyyhkeitä monena jouluna. Sellaisia pinttyneitä ja kuluneita, froteessa oli langannousuja. Menivät autoräteiksi samoin tein.

Koko perhe saatiin yhteiseksi joululahjaksi viime jouluna joku lisähärpäke autoon (50e). Hinnankin kertoi. Lapsia on ja yhdessä ollaan oltu miehen kanssa 20v. Tämä oli siis ensimmäinen lahja anopilta meille, siis lapsetkaan ei ole koskaan saaneet mitään, ei synttärinä tai jouluna.

Näin uuden palstan myötä olen päättänyt jokaiselle itkuvinkuminiälle toivoa jokaisen anopinmollausketjun myötä oikein vittumaista ja surkeaa elämää.

Usko tai älä, nämä on kääntyneet pelkästään teitä miniöitä vastaan. Nykyajan nuoret naiset on todellisia kauhuminiöitä, jotka odottavat kultatuolissa, että kaikki palvoo heitä kun he pukertavat sen penskan sieltä pillustaan.

Toivon todella, että jokainen anoppi ja appi nauttii omasta elämästään ja käyttää rahat itseensä ja huomaa tehdä testamentin, missä miniät rajataan ulos heidän omaisuudestaan.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 23:28"]

Mä aloitan, uskonnollisten laulujen kirkkokuoro cd.

[/quote]

En ole saanut mitään kurjaa anopilta. Aina en niin mieleistä, joskus esimerkiksi kirjan jota en jaksanutkaan lukea loppuun. Mutta muuten kivoja ja tavallisia lahjoja. Minulla on kiva anoppi, jos kohta vähän liikaa meillä. (päivittäin)

Ei mitään hirveän kamalaa, mutta kuitenkin ei-minun-tyylistä:

- pariton käsinmaalattu muki (miehelle) (parittomia astioita tulee muutenkin aina välillä)

- kuuseen ripustettavia suklaapalloja suklaa-allergiselle 2-vuotiaalle

- paperinarusta virkattu kranssi jossa ledivalot (muuten ihana, mutta johto on vain metrin pituinen ja valot siniset. Jos tosta jotenkin sais noi valot irti, niin sittenhän sitä voisi ehkä valottomana käyttää)

- muistaakseeni 1x1 m kokoinen vihreä pöytäliina (meillä ei ole yhtään pöytää, jolle tun kokoinen liina menisi eikä sisustuksessa mitään vihreää)

Ei siis mitään niin kamalaa, että oikeasti viitsisi pahastua, mutta näkee noista lahjoista heti, että ne on hankittu vain "koska pitää jotain ostaa", ei siksi, että haluttaisiin ilahduttaa saajaa. Eikä ajateltu yhtään sitä, millainen lahjan vastaanottaja on. Jos ei osaa ostaa, olisi ostamatta tai kysyisi vinkkejä, mutta kun pitää vaan ostaa ja jälkeenpäin itse valittaa kun "ei osaa ostaa ja tulee vääriä".

Ja ei, en valita. Vastasinpa vain kun kerran kysyttiin :-)

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 07:58"]

Näin uuden palstan myötä olen päättänyt jokaiselle itkuvinkuminiälle toivoa jokaisen anopinmollausketjun myötä oikein vittumaista ja surkeaa elämää.

Usko tai älä, nämä on kääntyneet pelkästään teitä miniöitä vastaan. Nykyajan nuoret naiset on todellisia kauhuminiöitä, jotka odottavat kultatuolissa, että kaikki palvoo heitä kun he pukertavat sen penskan sieltä pillustaan.

Toivon todella, että jokainen anoppi ja appi nauttii omasta elämästään ja käyttää rahat itseensä ja huomaa tehdä testamentin, missä miniät rajataan ulos heidän omaisuudestaan.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 23:28"]

Mä aloitan, uskonnollisten laulujen kirkkokuoro cd.

[/quote]

[/quote]

Hei, ei tämä niin vakavaa ole :) Itse olen saanut anopilta joululahjaksi usein jotain Yves Rocherin ilmaislahjoja, mm. kerran rannekellon josta miehenkin (anopin oma poika siis) sanoi kotiin päästyämme että tuohon nikkeli-ihottumatykkiin et koske kuin pihdeillä ja heität heti roskiin. Emme ole näistä todellakaan loukkaantuneet emmekä "marisseet" vaan kiittäneet kauniisti lahjoista. Anopilla on alkava alzheimer ja se selittää paljon. Ihanaa että hän on vielä sellaisessa kunnossa että ylipäätään osaa ajatella joululahjoja.

Minulla ei vielä ole miniöitä, mutta seuraan kauhulla siskoni tilannetta.. Hänellä on 3 miniää. 2 on tosi kivoja nuoria naisia. Mutta se yksi. Mikään ei riitä. Varsinkaan nyt kun on saatu se ihana lapsenlapsi hommattua.

Nuori rouva luulee, että anoppi on hänen kynnysmatto. Haukkuu jatkuvasti ja mollaa ja mikään ei kelpaa. Kaksi muuta taas ei näe siskossani mitään vikaa.

Ollaankin mietitty, että kuinkahan kauan liitto jatkuu. Käy vähän sääliksi se siskon poika, joka tuollaiseen haukkaan sortui ja erehtyi tekemään lapsen sen kanssa. Erossahan siitä pääsee eroon, mutta kun lapsen erehtyy tuollaisen haukan kanssa tekemään, siitä ei pääse ikinä eroon.

Ja omalta anopilta olen saanut aina hyviä lahjoja.

Minäpä valitan ja hyvällä omallatunnolla, koska anoppi ei saa yhtäkään mukeloonsa kasvatettua ja itse on sellainen ruttup. joka odottaa lahjuksia joka suunnasta. Ukkoja tulee ja menee ja valinnat tekee rahan perusteella. On mieheni eli poikansa kautta aiheuttanut sellaisia vaikeuksia ettei ole vastaan muilla moisia kokemuksia tullut. Nuorin lapsensa otettu nyt pois ja lisää haaveilee, vaikka 50 onkin.

Istuu rahakasan päällä ja ei edes vaivaudu lapsenlapsiaan katsomaan kun pitää ihunan uuden miehen kanssa taas bailata.

Sitten kun tulee niin tuo jotain kirpparilt lapsille. Niistä pidän useimmiten ja kiitän aidosti.

Antaa MEILLE ehkä joulurahan tmv. ja sitten kyttää onko MIES saanut käyttää sen yksinään eli ei olekaan yhteinen.

Saatiin joskus miehen isältä lahjoja, mutta anopille kiitos ei muista enään edes tekstiviestillä (ei olla tehty tai sanottu mitään pahaa). Säälin lapsiamme kun ei edes vointia kysy ja tiedoksi teille kaikille, että jos tuo ihminen asuisi Suomessa niin kuuluisi Suomen rikkaimpiin eli ei, en ole odottanut mitään pikkueläkkeestä vaan MUISTAMISTA, vaikka meilillä (ilmainen).

Takas anoppiin.

Olen saanut joskus jotain omaa lahjaa, kuten shampoo, jonka hän sai lahjaksi, ei tykännyt ja päätti antaa sen mulle. Koru, jonka kehui lahjaa avatessani olevan lehtitilauksen lahja (olis ollut kertomatta).

Ryppyvoidetta (olen 32v. ja tuolloin olin alle 30v.). Tamponeja Espanjasta. Samispaidat hänen kanssaan, mulle koko xl toki (kamalan iso).

Ym. mieltä ylentävää. :)

Olen kuitenkin huumorintajuinen ja positiivisesti suhtautuva ihminen niin en ole noista katkera ollut. Päinvastoin kohtelustansa omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtaan kyllä. Siksi en vaan osaa enään arvostaa. Ja tässä jutussa minä olen ollut se, joka olen antanut anteeksi ja ollut avosylin kutsumassa häntä meille.

Tahtoisin niin kovin, että tytöillämme olisi mummi ja miehelläni äiti, mutta taitaa jäädä haaveeksi ja nykyisin on paha enään osata suhtautua kaiken ilkeyden jälkeen mukavasti (verhoaa ilkeyden muka viattomuuteen, marttyyri-puheisiin ja luulee osaavansa valehdella niin ettei me tajuta miten asiat oikeasti on, kuten pitkään asiat menikin).

Olkaa onnellisia anopeistanne JOS he arvostavat teitä ja te heitä. Älkää välittäkö pienistä oikuista lahjoissa, voihan ne olla osa vaihdevuosia tai anoppinne muistaa jonkin asian vikaan. 

Vihreä pöytäliina voi anopin mielestä sopia miniän kotiin piristykseksi jos vihreää ei muualla ole tmv. Ei anopit aina ole pahansisuisia.

Toivon mukaan muilla on ja tulee olemaan mukavempia kokemuksia kuin itselläni ja itse aion yrittää ainakin parhaani omien lasteni puolisoiden kanssa. En suhtaudu tuleviin anoppi-miniä suhteisiin noin katkerasti kuin joku ylempänä haukkui (itseasiassa kaikki naiset). 

Koitan muistaa kysyä suoraan jos epäilen olevani tungetteleva tmv. ja tehdä selväksi, että minulle saa sanoa suoraan ilman draamaa asioista. Koitan pyrkiä kuuntelemaan mahdollisia tunteenpurkauksia puolueettomasti Jos koen etten osaa auttaa tm. niin neuvon puhumaan jollekin toiselle, mutta pyrkiä olemaan silti tueksi.

Teen parhaani ja toivon osaavani olla se kiva anoppi. :)

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 08:46"]

Vihreä pöytäliina voi anopin mielestä sopia miniän kotiin piristykseksi jos vihreää ei muualla ole tmv. Ei anopit aina ole pahansisuisia.

[/quote]

puutunpa tähän ihan pikaisesti, kun oli minun kirjoitukseeni viitattu. Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, miten anoppini ei ajattele lahjan saajaa ollenkaan. Hän kyllä tietää mitä värejä meidän sisustuksessa on (kerran kerroin ostaneeni varatuoleiksi halvat ikean taittotuolit, joissa valkoinen istuin ja anoppi totesi, että eihän teillä ole mitään valkoista). Lisäksi hän tietää, mitä huonekaluja talossamme on, jolloin hänen pitäisi tietää, ettei metrikertaametri-pöytäliina sovi millekään pöydälle. Lisäksi lahjat aina tulevat voivottelun kanssa kun ei oikein osaa ostaa mitään (ostaa kun on "pakko", anopilla on muitakin tällaisia "pitää kun kerran on ollut aina tapana"-juttuja).

Toinen hyvä esimerkki anopin "ajattelemattomuudesta" on, että hän antoi miehelleni lahjaksi pentikin kynttilä-jutun, sellaisen "nykyaikaistetun enkelikellon". Lahja olisi ollut ihana, jos saajana olisin ollut minä, mutta tämä siis oli miehen syntymäpäivälahja. Lahja tuli siis käyttöön, mutta en voi sanoa, että mieheni koki häntä henkilökohtaisesti ajatellun lahjaa hankittaessa.

Minä tulen hyvin toimeen anoppini kanssa, tässä ei siitä ole kyse. Kyse on lähinnä siitä, että haluaisin, että jos lahjaa hankitaan, hankitaan se ajatellen lahjan saajaa. Lahjan hinnalla ei ole merkitystä, ajatus on tärkein. Tuossa edellämainitussa "enkelikellotapauksessa" mieheni olisi varmasti ilahtunut uusista villasukista (joita anoppi neuloo kuitenkin ja antaa, mutta ei lahjana).

tukisukkahousut

saunasetti (meillä ei ole saunaa)

hauskoja lastenvaatteita itse ommellen-kirja

kirkkaanpunainen pipo, jossa oli isoja valkoisia palloja kuvioina

nahkaliivi

tarjoustalon posliininen tonttumuori-koriste

Mulla on kiva anoppi, mutta lahjat menevät välillä tosi metsään. Toisaalta tajuan olla onnellinen siitä, että kivasti yrittää ja esim. saattaa ostaa ihan muuten vaan lahjoja, mutta toisaalta välillä harmittaa, kun se lahja on sellaista krääsää, jota ilman voisin aivan hyvin olla. Ei siis mitään ihan kamalaa eikä ilkeyttä mukana vaan sellaista tietynlaista ajattelemattomuutta.

Esim. olen saanut anopilta kylpysuolaa ja kylpyvaahtoa - meillä ei ole kylpyammetta.

Sain saman vuoden synttäri- ja joululahjaksi sekä sairaalaan kuopuksen syntymän kunniaksi erilaisia purkkeja jalkasuolaa. Olin valitellut joskus alkuvuonna kovia kantapäitä, joten ihan ajateltu lahja kyseessä, mutta vain tarpeettoman monta purkkia, joista yhtä on käytetty muutaman kerran ja loput isot purkit ihan koskemattomia näin monen vuoden jälkeenkin.

Olen saanut lukemattomia erilaisia tuikkukippoja ja tuikkutelineitä - tämäkin ihan ajatletu lahja, kun tietää, että pidän kynttilöistä. Ongelmana vain se, että pidän kynttilöistä, en tuikkukipoista, koska en erilaisia pidä lainkaan esillä. Tälläkin hetkellä niitä viimeisten vuosien tuikkukippoja taitaa olla parisenkymmentä varastossa. 

Anopilla on siis hyvä tarkoitus, mutta toteutus menee metsään. Miehelle on ostanut jos jonginmoista sähköistä vempelettä jäätelökoneista lämpöpeittoon asti. Kallista ja kuitenkin valitettavasti usein täysin turhaa. Anopin "vika" on se, että hänen mielestään aina pitää ostaa jotain, kun monesti se paras lahja olisi vaikkapa ne itsetehdyt villasukat tai pullapitko (anoppi leipoo paljon ja kutookin kohtalaisen usein).

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 08:46"]

Vihreä pöytäliina voi anopin mielestä sopia miniän kotiin piristykseksi jos vihreää ei muualla ole tmv. Ei anopit aina ole pahansisuisia.

[/quote]

puutunpa tähän ihan pikaisesti, kun oli minun kirjoitukseeni viitattu. Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, miten anoppini ei ajattele lahjan saajaa ollenkaan. Hän kyllä tietää mitä värejä meidän sisustuksessa on (kerran kerroin ostaneeni varatuoleiksi halvat ikean taittotuolit, joissa valkoinen istuin ja anoppi totesi, että eihän teillä ole mitään valkoista). Lisäksi hän tietää, mitä huonekaluja talossamme on, jolloin hänen pitäisi tietää, ettei metrikertaametri-pöytäliina sovi millekään pöydälle. Lisäksi lahjat aina tulevat voivottelun kanssa kun ei oikein osaa ostaa mitään (ostaa kun on "pakko", anopilla on muitakin tällaisia "pitää kun kerran on ollut aina tapana"-juttuja).

Toinen hyvä esimerkki anopin "ajattelemattomuudesta" on, että hän antoi miehelleni lahjaksi pentikin kynttilä-jutun, sellaisen "nykyaikaistetun enkelikellon". Lahja olisi ollut ihana, jos saajana olisin ollut minä, mutta tämä siis oli miehen syntymäpäivälahja. Lahja tuli siis käyttöön, mutta en voi sanoa, että mieheni koki häntä henkilökohtaisesti ajatellun lahjaa hankittaessa.

Minä tulen hyvin toimeen anoppini kanssa, tässä ei siitä ole kyse. Kyse on lähinnä siitä, että haluaisin, että jos lahjaa hankitaan, hankitaan se ajatellen lahjan saajaa. Lahjan hinnalla ei ole merkitystä, ajatus on tärkein. Tuossa edellämainitussa "enkelikellotapauksessa" mieheni olisi varmasti ilahtunut uusista villasukista (joita anoppi neuloo kuitenkin ja antaa, mutta ei lahjana).

[/quote]

Siis oikeasti! Kasvatatko lapsistasikin kermaperseitä?

Oletko ajatellut että välttämättä te ette olu koko maailman napoja? Ehkä sillä anopilla on muutakin mietittävää elämässään kuin teidän sisustus ja teidän mielyttäminen.

Luoja mitä porukkaa, sietäisit hävetä

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 08:46"]

Vihreä pöytäliina voi anopin mielestä sopia miniän kotiin piristykseksi jos vihreää ei muualla ole tmv. Ei anopit aina ole pahansisuisia.

[/quote]

puutunpa tähän ihan pikaisesti, kun oli minun kirjoitukseeni viitattu. Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, miten anoppini ei ajattele lahjan saajaa ollenkaan. Hän kyllä tietää mitä värejä meidän sisustuksessa on (kerran kerroin ostaneeni varatuoleiksi halvat ikean taittotuolit, joissa valkoinen istuin ja anoppi totesi, että eihän teillä ole mitään valkoista). Lisäksi hän tietää, mitä huonekaluja talossamme on, jolloin hänen pitäisi tietää, ettei metrikertaametri-pöytäliina sovi millekään pöydälle. Lisäksi lahjat aina tulevat voivottelun kanssa kun ei oikein osaa ostaa mitään (ostaa kun on "pakko", anopilla on muitakin tällaisia "pitää kun kerran on ollut aina tapana"-juttuja).

Toinen hyvä esimerkki anopin "ajattelemattomuudesta" on, että hän antoi miehelleni lahjaksi pentikin kynttilä-jutun, sellaisen "nykyaikaistetun enkelikellon". Lahja olisi ollut ihana, jos saajana olisin ollut minä, mutta tämä siis oli miehen syntymäpäivälahja. Lahja tuli siis käyttöön, mutta en voi sanoa, että mieheni koki häntä henkilökohtaisesti ajatellun lahjaa hankittaessa.

Minä tulen hyvin toimeen anoppini kanssa, tässä ei siitä ole kyse. Kyse on lähinnä siitä, että haluaisin, että jos lahjaa hankitaan, hankitaan se ajatellen lahjan saajaa. Lahjan hinnalla ei ole merkitystä, ajatus on tärkein. Tuossa edellämainitussa "enkelikellotapauksessa" mieheni olisi varmasti ilahtunut uusista villasukista (joita anoppi neuloo kuitenkin ja antaa, mutta ei lahjana).

[/quote]

Siis oikeasti! Kasvatatko lapsistasikin kermaperseitä?

Oletko ajatellut että välttämättä te ette olu koko maailman napoja? Ehkä sillä anopilla on muutakin mietittävää elämässään kuin teidän sisustus ja teidän mielyttäminen.

Luoja mitä porukkaa, sietäisit hävetä

[/quote]

En kasvata. Meillä kiitetään lahjoista, olivat ne mitä hyvänsä. Me ymmärrämme, että anopin rahavarat ovat vähäiset, ja haluaa niistä jotain hankkia. Ymmärrämme, että aina ei voi lahjan ostaminen mennä kohdalleen. Se, mistä haluaisimme anopin pääsevän eroon on turhanpäiväinen velvollisuudentunto. Se, mitä itse haluamme tehdä lahjaa hankkiessa, on että ajattelemme kuka ja millainen on lahjan saaja.

Ja tämä "kermaperse" "kermaperseperheineen" on jälleen viikonloppuna lähdössä kyläilemään anopin luokse koska pidämme hänestä ihmisenä.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 10:21"]

Siis oikeasti! Kasvatatko lapsistasikin kermaperseitä?

Oletko ajatellut että välttämättä te ette olu koko maailman napoja? Ehkä sillä anopilla on muutakin mietittävää elämässään kuin teidän sisustus ja teidän mielyttäminen.

Luoja mitä porukkaa, sietäisit hävetä

[/quote]

Tämä ei nyt tainnut olla sinulle sopiva ketju. Kannattaa ehkä siirtyä lukemaan ihan muita asioita jos noin kovasti alkaa suututtuaa.

Nämähän ovat ihan hauskoja juttuja, ei niitä kannata niin vakavasti ottaa. Tosielämässä varmasti suurin osa näidenkin lahjojen saajista on kiittänyt lahjasta kauniisti.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 10:20"]

Anopilla on siis hyvä tarkoitus, mutta toteutus menee metsään. Miehelle on ostanut jos jonginmoista sähköistä vempelettä jäätelökoneista lämpöpeittoon asti. Kallista ja kuitenkin valitettavasti usein täysin turhaa. Anopin "vika" on se, että hänen mielestään aina pitää ostaa jotain, kun monesti se paras lahja olisi vaikkapa ne itsetehdyt villasukat tai pullapitko (anoppi leipoo paljon ja kutookin kohtalaisen usein).

[/quote]

suosittelen kokeilemaan. Lämpöpeitto on oikeesti tosi kiva juttu välillä, kun on kylmempää. Ja jäätelökone !!! helppoa, halpaa, lisäaineetonta ja mitä vielä. Ohjeita on netissä tuhansittain. Mä käytän erittäin paljon viimeistään siinä vaiheessa kun olen tyhjentämässä ennen kesää pakkasta ja marjoja on paljon.

Ehkä olette vähän liian kaavoihin kangistunutta porukkaa, ettette osaa ottaa irti tosi kivoista laitteista.

Minulla ei ole anoppia, joten eipä tule (huonoja) lahjojakaan. Miehen äiti on kuollut yli vuosikymmen sitten ja mies kaipaa häntä vieläkin. Olkaa siis onnellisia te joilla anoppi yhä on, vaikka ne lahjat olisivatkin ei-niin-osuvia :)